Sinituuli 4/2011
Ympäristöpolitiikka on noussut viime vuosina politiikan keskiöön. Ilmastonmuutoksesta – tai oikeastaan sen torjunnasta – on tehty yksi ympäristöpolitiikan pääkeinoista ja -perusteista, jopa EU:n tasolla. Sillä selitetään, tai ollaan selittämättä, mitä erilaisimpia vaikutuksia ja riippuvaisuuksia, vedotaan ihmisten tunteisiin ja vaikutetaan talouteen. Harvalla poliitikolla on laaja-alaista ympäristöalan kokemusta tai koulutusta, saati näkemystä ympäristöasioiden syy-seuraussuhteista.
On aika luoda järkevää ympäristöpolitiikkaa, joka on kestävää niin sosiaalisesti, taloudellisesti kuin ympäristöllisesti. Yhteiskunnan on kannustettava materiaali- ja energiatehokkuuteen sekä elinkaariajatteluun – niin rakentamisessa, liikenteessä kuin teollisuudessa. Tarvitsemme hajautettua energiatuotantoa, jonka tuottamisessa Pohjois-Suomella on merkittävä rooli.
Päästökauppajärjestelmä voi kalveta, jos ihmisten valinnoille luodaan suurempi rooli. Osaammeko vaatia kestäviä tuotteita ja laadukkaita elintarvikkeita? Haluammeko suosia suomalaisia innovaatioita, palveluita tai lähiruokaa – ja työllistää naapurin? Järkevä ympäristöpolitiikka kantaa vastuuta ihmisistä, yrittämisestä sekä ympäristöstä niin, että talouden rattaat pyörivät kestävästi.
Mari-Leena Talvitie
Ympäristötekniikan diplomi-insinööri
Kirjoittaja on Kokoomuksen ympäristöverkoston 2. sihteeri, joka toimi 2005 – 2008 Oulun seudun ympäristölautakunnan puheenjohtajana.