Oululehti: Sosi­aa­li­huol­to­laki muuttui, kotipalvelun tarpeeseen varauduttu

Perhe­työn­te­kijä ei tarjoa lasten­hoi­to­apua, vaan hänen roolinsa on tukea perhettä kasva­tus­teh­tä­vässä ja keskinäisessä vuoro­vai­ku­tuk­sessa. Oulun kaupungin sosi­aa­li­joh­taja Arja Heikkisen mukaan Oulussa noudatetaan tarkasti uuden sosi­aa­li­huol­to­lain linjauksia.

– Lasten­hoi­to­apua ei haeta sosi­aa­li­pal­ve­luista, vaan kotipalvelu tarjoaa konkreettista apua perheen arkeen: asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon. Tilanne on hieman toinen, jos kyse on suun­ni­tel­luista menoista; jos vanhemmat käyvät jossain ryhmässä tai äidillä on sairaa­la­käyn­tejä. Lenkille meno ei ole sellainen tilanne.

Kotiapu on maksullista, ja maksut määräytyvät tulojen mukaan. Maksut voivat olla myös tarve­har­kin­taisia. Aiemmin kotiavun saaminen edellytti lasten­suo­jelun asiakkuutta, nykyään ei.

– Kotipalvelua ja perhe­työn­te­ki­jöiden palveluita on hyvin saatavilla. Varauduimme tähän jo ennen lain voimaantuloa. Olemme lisänneet ostoja, ja kotiapua voi hankkia palve­lu­se­te­lil­läkin.

Heikkisen mukaan kotona tarvitaan apua yleensä akuutisti, ja sosi­aa­li­toi­messa tilanteeseen voidaan reagoida nopeasti. Usein avun tarve on lyhytaikaista, joskaan aika­ra­joi­tuksia kotiavun antamiselle ei ole. Apua voi saada myös iltaisin ja viikon­lop­puisin.

Kotipalvelun kysyntä on koko ajan kasvanut, ja tähän Oulun kaupunki on Heikkisen mukaan varautunut.

– On hyvä, että koti­pal­ve­lulla perhettä voi tukea kevyellä tavalla niin, ettei raskaampia toimenpiteitä tarvitakaan. Jos on ongelmia sovituista asioista, on oltava yhteydessä työntekijän esimieheen. Tämä tieto pitää perheille tietenkin antaa. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöiden, kuten muidenkin työn­te­ki­jöiden kuuluu vastata yhtey­de­not­toihin.

Laki velvoittaa jakamaan asiakkaille tietoa kaikista saatavilla olevista palveluista. Tässä asiassa Heikkinen luottaa neuvoloiden rooliin.

– Neuvola on luonnollinen paikka tarjota lapsi­per­heille ohjausta ja neuvontaa. Hyvin­voin­ti­kes­kuk­sissa perhepalvelut on koottu yhteen, ja myös sieltä saa oikea-aikasta apua jouhevasti.

Neljä oululaista nais­kan­sa­ne­dus­tajaa jätti toukokuussa valtuus­to­ky­selyn lapsi­per­heille tarjottavista koti­pal­ve­luista. Tytti Tuppuraisen, Hanna Sarkkisen, Mari-Leena Talvitien ja Mirja Vehkaperän alle­kir­joit­ta­massa kyselyssä tiedustellaan, miten sosi­aa­li­huol­to­laki toteutuu lapsi­per­heiden kotipalvelun osalta, miten lakia seurataan, miten palvelu on järjestetty ja millaista kotipalvelua Oulussa tarjotaan.

Aiemmin kaupunki tuki Mannerheimin lasten­suo­je­lu­liiton järjestämää kotipalvelua ja lasten­hoi­to­apua, mutta uusi laki velvoittaa kaupunkia järjestämään kotipalvelun perheille palvelut.

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

EU:n arktisesta tiedonannosta vauhtia Suomen valintoihin

Kolumni julkaistu Kalevan Eduskunnasta-palstalla 4.5.2016

 

Kansanedustajilla on lainsäädäntö- eli valiokuntatyön ohella erilaisia luottamustehtäviä. Toimiessani Oulun kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajana, intouduin arktisista asioista. Tätä vaikuttamistyötä saan jatkaa eduskunnassa, arktisten alueiden Suomen valtuuskunnassa.

Arktinen alue on yksi kasvavista liiketoiminta-alueista. Joka kolmas arktisella alueella asuvista henkilöistä on suomalainen ja matkat naapurimaihin eivät ole kilometreissä pitkiä – kyse on lähimarkkinasta. Silti Suomen vienti Norjaan oli vuonna 2014 pienempi kuin vienti Viroon. Jotta toimeliaisuus ja vaikuttavuus arktisilla alueilla voi kasvaa, on aika terävöittää Suomen arktista politiikkaa.

Suomi toimii tänä vuonna puheenjohtajamaana Pohjoismaiden ministerineuvostossa (PMN), joka ohjaa pohjoismaista arktisten toimenpiteiden tiekarttaa. Samalla valmistaudumme Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauteen vuosille 2017-2019. Ensimmäinen parlamentaarikkokonferenssi on järjestetty vuonna 1993 ja hallitustason yhteistyö alkoi 1996. Silloin perustettiin Arktinen neuvosto – jäseninä USA, Kanada, Norja, Tanska, Ruotsi, Islanti, Venäjä ja Suomi.

Komissio julkaisi viime viikolla EU:n arktisen tiedonannon, joka loi suuntaviivoja torjua ilmastonmuutosta – kestävän kehityksen osalta ja kansainvälisessä yhteistyössä. Pohjoisen Euroopan tarpeista esillä oli muun muassa logistiikkayhteydet, investoinnit ja rakennepolitiikka. Esiin nousi myös arktisen alueen investointivajeen mahdollinen paikkaus EU:n tuella. Kyseeseen voisi tulla rahoitusvälineet, joilla tukea alueen yrityksiä sekä infrastruktuurin, kuten liikennehankkeiden, kehittämistä.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan selvitetään edellytykset käynnistää Koillisväylän kaapelihanke, jossa rakennettaisiin nopean tietoliikenteen valokuitukaapeli Koillisväylää pitkin Aasian ja Euroopan välille.

Oulun kaupunki yhteistyökumppaneiden kanssa on toteuttanut pitkäjänteistä arktista politiikkaa, konkretiaa myöden. Pohjoisessa ymmärretään, miten tärkeää on tehdä yhteistyötä ja purkaa raja-esteitä niin elinkeinoelämän, matkailun kuin koulutuksen kannalta.

Suomen nykyinen arktinen strategia laadittiin pääministeri Kataisen johdolla vuonna 2013. Hallitusneuvotteluissa sovimme, että arktista politiikkaa täsmennetään, joten nyt on strategian päivityksen aika. Valtuuskunnassa teemme kaikkemme, että niin Suomen kuin Euroopan tasolla katseet kääntyvät pohjoiseen ja pystymme hyödyntämään arktisen kasvupotentiaalin vaalien alueen ainutlaatuisuutta. Tämä vaatii kykyä siirtyä ideoista tahtotilan ja yhteisten tavoitteiden kautta rajat ylittävään yhteistyöhön ja käytännön toimintaan.
Mari-Leena Talvitie
Kansanedustaja (kok)
Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan jäsen