Puhe Vankilalähetyspäivillä Oulussa

VANKILALÄHETYSPÄIVÄT 2016  Oulu, Keskustan seurakuntatalo

5.11. Klo 13 Päiväjuhla ”Minä annan teille tulevaisuuden”

Mari-Leena Talvitie,
oululainen kansanedustaja, lakivaliokunnan jäsen

 

Hyvät vankilalähetyspäivien järjestäjätahot ja tahojen edustajat

Hyvät osallistujat, hyvät naiset ja miehet

Oli kunnia saada oululaisena toisen vuoden kansanedustajana ja lakivaliokunnan jäsenenä kutsu puhumaan tänne valtakunnallisen vankilalähetyspäivän Päiväjuhlaan – joka järjestetään kotiseurakuntani alueella.

Teema ”Minä annan teille tulevaisuuden” luo meille kaikille ajattelemisen aihetta – millä keinoin voimme kääntää ajatukset tulevaan, sinne jonnekin mistä emme juuri mitään vielä tiedä. Siihen tarvitsemme luottamusta, rohkeutta ja uskoa.

Ajattelun kääntäminen tulevaisuuteen pitää sisällään ja tiedostaa jo elettyjen hetkien ja päivien tapahtumat. Sen, että olemme käsitelleet niitä ja hyväksyneet sen, mikä ei muuksi muutu. Toisaalta samaa viestiä voimme ajatella olevan myös tämän päivän, Pyhäinpäivän sanomassa. Muistamme läheisiämme, jotka eivät ole enää täällä keskuudessamme ja samalla käsittelemme asioita, menetyksiä ja kaipuuta – jotta pystymme ponnistaa vahvempina eteenpäin – sinne jonnekin, tulevaisuuteen.

Pohdin puheessani niitä tekijöitä, jotka kääntävät katsettamme ja toimintaamme tulevaisuuteen – niin yksilön, perheen kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Rakastan erilaisia mietelauseita ja oman tulevaisuususkoni olen tiivistänyt lauseeseen, ”Tulevaisuus kiinnostaa, koska aion viettää loppuelämäni siellä.”

Ihminen – meistä jokainen on toiminnassaan vahvasti tunneperäinen toimija, erityisesti silloin kun turvallisuuden tunnettamme horjutetaan. Kun on vain silmänräpäys aikaa ajatella ennen kuin toimii tai ehkä jälkeenpäin huomaa, ettei tullut ajateltua ollenkaan ennen toimintaa. Vaikka me kuinka haluaisimme olla vain järjellisiä ja tietoihin perustuvia toimijoita – pystymme toimimaan järjen kautta vain silloin, kun kykenemme – edes sen pienen hetken – ajattelemaan, arvioimaan, suunnittelemaan ja siten rakentamaan hieman pohjaa, kivijalkaa sille, miten aikoo toimia.

Suomi on turvallinen maa monella mittarilla mitattuna, niin Euroopan tasolla kuin kansainvälisesti. Silti moni kokee turvattomuutta. Sisäministeriön johdolla valmisteltiin viime keväänä laatuaan ensimmäinen Sisäisen turvallisuuden selonteko, jota eduskunta käsitteli alkukesästä. Tilannekuvaan pohjautuva laaja-alainan strategiatyö on käynnissä ja siihen työhön Sisäministeriö on kutsunut laajasti järjestöjä ja eri alan toimijoita – hyvä niin.

Sisäisen turvallisuuden selontekoa varten keväällä 2015 tehdyistä kansalais- taustakyselyistä jäi mieleen erityisesti se, että suomalaiset kokivat pääosin turvallisuustilanteensa hyväksi – turvallisuuteen vaikuttivat mm. läheiset, perhe, työ, toimeentulo. Kuitenkin asia, joka tuotti turvattomuuden tunnetta  selkeästi kaikkein eniten, oli olla seurassa, jossa läheinen tai joku muu henkilö käytti alkoholia tai päihteitä. Tämä näkyy myös poliisin työmäärässä yhä kasvavina lukuina eli näissä asioissa meidän olisi pystyttävä puuttumaan syihin, ei pelkästään seurauksiin.

Alkoholin käyttöä oon kyettävä ohjaamaan sinne, missä sitä käytettäisiin mieluummin yhteisesti ravintola- ja ruokapaikoissa, ns. valvottujen silmien alla aikuisten kesken eikä kuin hieman piilossa tai salaa kodeissa, joissa liian usein muut erimielisyydet ja riidat yritetään ratkoa sen avulla. Toki myös puhumisella sekä meidän aikuisten esimerkeillä on iso vaikutus. Enää ei onneksi yhteiskunnassamme tarvitse jotain tekosyytä, jos ei halua käyttää alkoholia.

Yksilön, ihmisen kannalta olisi merkityksellistä, miten lähiyhteisö pystyy tukemaan sitä kasvua, jossa rohkeus voittaa ja valtaa tilaa pelon sijaan. Jossa tuetaan turvallisuutta eikä pohdita turvattomuutta. Miten edistetään ja tuetaan yhteisöllisyyttä sen sijaan, että monin eri toimin – aivan kuten huomaamattaan ohjataan ihmisiä yksinäisyyden polulle, yksinäisyyteen. Moni vankilasta vapautunut, entinen vanki kokee varmasti yksinäisyyttä ja juuri se tunne saa helpommin ajautumaan samaan kaveriporukkaan, josta on jo päättänyt erkaantua. Syrjäytetään nuoria ja sitten kerrotaan, että he ovat syrjäytyneet. Jokaisella on kuitenkin halu tulla

nähdyksi,

kuulluksi

– rakastetuksi.

Ennen kuin vanki on vapautumassa, häneltä olisi hyvä kuulla ja hänen kanssaan hyvä keskustella, mitkä asiat hän on kokenut turvattomana ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hänen pelkoihinsa, yksinäisyyteensä sekä puhua niistä asioista ja ihmisistä, jotka pelottavat tuomion suorittamisen jälkeen. Tätä kautta myös toivottavasti löytyisi joku rinnallekulkija. Entinen vanki, jos joku meistä, tarvitsee oman enkelin – oman rinnallekulkijansa. Usealla sellainen voi olla perheen tai ystävän kautta, mutta tässä kohdassa voisi olla myös parannettavaa. Siinä kolmannen sektorin toimijoilla niin kirkoilla kuin eri seurakunnilla, järjestöillä yhdessä yhteiskunnan kanssa on iso ja merkityksellinen rooli jo nyt. Jaksan kuitenkin uskoa, että Suomessa on paljon vapaaehtoisia, jotka haluaisivat tämänkaltaiseen vapaaehtoistyöhön. Uskon, että juuri teitä on tässä salissa. Tässä kuussa järjestettävä vapaaehtoistyön päivä on hyvä mahdollisuus nostaa asiaa myös laajempaan julkiseen keskusteluun.

Entä miten on vangin perheen laita? Usein saatetaan unohtaa, että vanki, joka on vankilassa sovittamassa tekoaan ei ole ainut, joka kärsii tilanteesta. Hänen tekemisensä ei ole hänen lastensa, puolisonsa tai läheisensä syitä, vaikka toki jotkut läheisten aikaisemmat teot, taustat ja asiat ovat saattaneet vaikuttaa tilanteeseen, johon on tultu – esim. läheisiin kohdistuvissa henkilö – tai omaisuusrike. Läheiset joutuvat kantamaan omalta osaltaan seurauksia – usein pitkäaikaisia ja monelta kantilta, niin taloudellisesti ja sosiaalisesti kuin henkisesti ja fyysisesti.

Olisi tärkeä, että pystyisimme yhteiskuntana avoimempaan keskusteluun ja tukemiseen. Tarjoamaan luontevia ja hyviä paikkoja keskusteluihin ja tapaamisiin, niin vankilassa kuin muunlaisessa ympäristössä – nimenomaan elämänkumppaneille, puolisoille, vanhemmille ja perheille. Mahdollisuuksia esimerkiksi vertaistukikeskusteluihin tai ryhmiä, joissa perheet voisivat tavata toisiaan ja vähintään aikuiset pääsisivät keskustelemaan. Vertaistuki eli se, että tapaat muita samassa tilanteessa olevia on erityisen tärkeää. Monet tilastot ovat osoittaneet sen monipuoliset vaikutukset ihmisen hyvinvointiin, arjen jaksamiseen.

Tätä työtä tukee myös ensi vuoden 2017 talousarviotavoitteet, joissa Rikosseuraamuslaitos on nostanut vaikuttavuustavoitteekseen vähentää rangaistusta suorittavien riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Tavoitteena on valmentaa rangaistusta suorittavia rikoksettomaan elämään tukeutuen yhteiskunnan yleisiin palvelujärjestelmiin. Tavoitteena on varmistaa oikeusturva ja yhdenmukaiset käytännöt varmistaminen sekä lisätä suunnitelmallista ja asteittaista vapauttamista.

Yhteiskunnallista keskustelua on viime aikoina ja nyt jo liian pitkään yrittänyt hallita ajan puute, kiire ja monen asian päällekkäinen suorittaminen. Joku voisi kuvata sitä, että  se on suoranaista lyhytnäköisyyttä. Mihin kotimaamme, ensi vuonna 100 vuotista itsenäisyyttä juhliva Suomi on menossa ja mitä se tulevaisuudeltaan haluaa? Sipilän hallituksen hallitusohjelma otsikko on ”Yhdessä rakennettu 2025″. Se on hyvä tahtotila. Rakennettu tarkoittaa sitä, että asioita on suunniteltu, pohdittu, arvioitu ja sovittu, päädytty tai päätetty ryhtyä toimeen.

Hyvinvointiyhteiskuntamme parhaimmat vuodet ovat taakse jääneitä ja siksikin meillä on paljon purettavaa, peruskorjattavaa ja uudelleenrakennettavaa. Niukkojen resurssien aikana olisi meillä vastuunkantajilla oltava viisautta ja rohkeutta tehdä pidempiaikaisia investointeja, katsottava hieman pidemmälle tulevaisuuteen. Ne saattavat näyttää parin tulevan vuoden osalta – eli tämän hallituksen ajalta kalliilta, mutta kas kummaa, säästäisivät resursseja hieman pidemmälle aikavälillä. Jos vaan osaamme katsoa ja kantaa vastuuta sinne tulevaisuuteen.

Olisi kyettävä ottamaan kaikki resurssit mukaan tekemään ja toteuttamaan, nähtävä ennaltaehkäisevän työn merkitys, vertaistukiryhmät ja keskustelujen tärkeys. Kohdata ihminen ihmisenä ja saada hänet mukaan tekemään ja toteuttamaan. Sitä kautta pystymme kääntää katsetta politiikassa ja talousarviotasollakin niihin oleellisiin syihin. Sen sijaan, että hoidamme vain seurauksia. Nyt on viimeinen aika panostaa molempiin, jotta myös seuraukset vähenevät.

Rikosseuraamuslaitoksen ensi vuoden talousarvioesityksessä tuodaan esiin, että jo pitkään jatkunut vankiluvun lasku näyttää pysähtyneen. Vankiluvun arvioidaankin kääntyvän nousuun tämän vuoden jälkeen. Tutkintavankien määrän arvioidaan nousevan noin 30:lla, kun tutkintavankien säilyttämistä poliisin tiloissa lyhennetään vuoden alkupuolella voimaan tulevan lakimuutoksen vuoksi pääsääntöisesti enintään seitsemään vuorokauteen.

Vähennetään vapautumista suoraan suljetuista vankiloista ja lisätään avolaitosten käyttöä. Tavoitteena on, että ensi vuonna valvotussa koevapaudessa on päivittäin keskimäärin 225 vankia. Vankien toimintoihin osallistumista ja sellin ulkopuolella viettämää aikaa sekä henkilökunnan ja rangaistusta suorittavien välistä vuorovaikutusta lisätään.

Yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanon sisältöjä kehitetään. Yhteistyötä vankilan ulkopuolisten palveluja tuottavien toimijoiden, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, työvoimaviranomaisten ja koulutuksen järjestäjien kanssa lisätään.

Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa kehitetään nykyisessä vankilaverkostossa.

Suomessa on vankiloita 26, joista suljettuja laitoksia on 15 ja avovankiloita 11. Lisäksi meillä on Hämeenlinnan lähellä sijaitsevassa Vanajan avovankilassa perheosasto, jossa vangin on mahdollista asua pienen lapsen kanssa. Suomi on kaupungistunut nopeasti, mutta edelleen olemme myös harvaan asuttu ja pitkien etäisyyksien maa. Tämä tietenkin tuo omat vaikeutensa vankien ja heidän perheensä tasapuoliseen kohteluun. Näen tärkeänä, että vankilaverkkomme on syytä olla kansakuntamme ja elinkeinorakenteemme näköinen ja maantiedettämme mukaileva.

Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan Vankien päivittäinen keskimäärä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana koko ajan. Vuonna 2015 vankeja oli keskimäärin 3 068, mikä oli 19 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Ulkomaalaisten vankien määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut yli puolella ja heidän osuutensa kaikista vangeista on noussut 16 prosenttiin. Vuonna 2015 ulkomaalaisten vankien päivittäinen keskimäärä oli 477. Kaikkiaan eri kansalaisuuksia oli 61 eri maasta. Edelleen Suomen vankiluku on Euroopan pienimpiä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä on vankeja suhteellisesti noin 10 kertaa enemmän kuin Suomessa. Muissa pohjoismaissa suhteellinen vankiluku on likimain sama kuin Suomessa.

Loppuun, kun se sopii vähän kuin johdannoksi seuraavaan eli johtaja Ville-Veikko Pohjolan puheenvuoroon – muutama sana eduskunnan lakivaliokunnan vierailusta Pelsoon. Kävimme syyskuun lopussa valiokunnan pj. Kari Tolvasen johdolla tutustumassa Vaalassa sijaitsevaan Pelsoon. Vierailu oli erittäin ajankohtainen, sillä ensimmäiset 60-luvulla rakennetut vankilaosastot olivat päätetty sulkea lokakuun alusta, itse asiasta vierailuamme seuraavana päivänä.

Pelso on maamme ainoa niin kutsuttu ”Green Care” – vankila. Vangit saavat olla ainutlaatuisessa ympäristössä – jossa niin navettatoimet kuin muut maatilan työt kuten myös metsätyöt rytmittävät päiviä ja viikkoja. Ne antavat samalla voimaannuttavia kohtaamisia eläinten kanssa ja tarpeellista elämänsisältöä luonnollisessa, virkistävässä ja puhtaassa ilmassa. Pelso on myös valitettava esimerkki siitä, että mitä jälkeä saadaan kun ei toteuteta sovittuja, tarkoituksenmukaisia peruskorjaushankkeita sovitusti. On säästetty juuri niistä syistä ja siirretty peruskorjaushanketta tuonnemas – ja nyt joudumme maksamaan moninkertaisena työmääränä siitä johtuvia seurauksia. Toivon ja uskon, että asiat saadaan lähiaikoina ratkeamaan ja Pelsossa pystytään jatkamaan sitä hyvää työtä, mitä siellä ainutlaatuisessa luontoympäristössä toteutetaan.

Näillä muutamilla ajatuksilla kiitän mahdollisuudesta puhua ja jakaa kanssanne tämän hetken Vankilalähetyspäivien päiväjuhlassa. Rakastan runoja ja ajatelmia. Loppuun luen ajatelman, jonka sain ystävältäni 10 vuotta sitten. Silloin tuntui, että maailmani oli romahtanut – kun menetin juhannusaamuna äkillisesti rakkaan perheenjäsenen. Mignon McLaughlin on todennut, että ”Ainoa tarvittava rohkeuden laji on se, joka vie sinut tästä hetkestä seuraavaan.”

 

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare