(Julkaistu Kalevan kesäkolumni-palstalla 18.8.2016)

Elokuun alussa sosiaalisessa mediassa kiersi #first7jobs -haaste, jonka myötä moni jakoi ensimmäisiä työkokemuksiaan. Samalla moni nuori ehkä toivoi, että olisipa edes mahdollisuus tehdä kesätöitä.

Peruskoulussa suoritetut omat TET-viikot muistan hyvin: tutuksi tuli kunnan liikuntatoimi, Ilmajoki-Lehti ja Pohjanlahden merivartiosto. Nuoruudessa työskentelin perheyrityksessä ja harrastusten parissa. Tiskaus ja tarjoiluvuorojen lisäksi ohjasin alle kouluikäisiä lapsia ”Temppukerhossa”, vedin laumaa ja vartiota partiolippukunnassa sekä alakoululaisille yleisurheilukoulua. Intoa oli, palkkaa ei juuri saanut mutta kokemusta ja osaamista sitäkin enemmän. Ne ovat jopa osin viitoittaneet myöhempiä opiskelu- ja työpolkujani.

Suomen koulutusjärjestelmä on kansainvälisesti laadukas ja ylivertainen. Se kaipaa nyt ripeää uudistumista. Peruskoulu-uudistus astui voimaan elokuussa. Ammattikorkean ja ammatillisen koulutuksen ja reformit toteutetaan lähivuosina.

Kaikilla kouluasteilla uudet perusteet korostavat oppimisen iloa ja oppilaiden omaa aktiivista roolia. Perusteet on laadittu oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Oppilas oppii asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa. Tärkeitä ovat vuorovaikutustaidot ja yhdessä tekeminen. Samalla ohjataan vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin vahvistamalla laaja-alaista osaamista.

Oppilaille annetaan valmiuksia, jotka edistävät kiinnostusta ja myönteistä asennetta työtä ja työelämää kohtaan. Kokemukset auttavat oivaltamaan työn ja yritteliäisyyden merkityksen, yrittäjyyden mahdollisuudet sekä oman vastuun yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä. Oppilaat tutustuvat esimerkiksi lähialueen elinkeinoelämän erityispiirteisiin ja keskeisiin toimialoihin.

Työelämä pirstaloituu ja vuosikymmenten osaaminen saattaa menettää merkityksen, nopeastikin. Samalla kehitetään uusia aloja, joilla toimivien yrityksen kasvua hidastaa pula niin kovan luokan tuotekehittelijä-osaajasta kuin asentajista. Vierailin kahdessa tällaisessa, myös globaalisti ainutlaatuisessa, suomalaisyrityksessä.

Eduskunnan varapuhemies Arto Satosen kanssa tutustuimme Kempeleessä TactoTek:iin, joka on Oulun Innovaatioallianssin (OIA) PrintoCentin spinoff-yritys. TactoTek mullistaa teollisuutta yhdistämällä painetun älyn, teollisen muotoilun ja elektroniikan.

Ministeri Kai Mykkäsen kanssa vierailimme VRT:llä, joka on oululais-jyväskylätaustainen yritys. VRT on kehittänyt vedenalaisten rakenteiden, kuten laitureiden ja vesivoimaloiden tarkastamiseen oman monikeilaus- ja kuvantamistekniikan sekä palvelun tiedon visualisoimiseen. Vakuutuin hetkessä molempien yritysten rajattomista mahdollisuuksista palvella asiakkaita ympäri maailman.

Toivottavasti koulut toteuttavat uutta opetussuunnitelmaa rohkeasti ja uteliaasti. Työelämäpäiviä eli työhön tutustumista on hyvä olla alaluokista lähtien. Lapsi tutustuu vanhemman tai sukulaisen työhön tai yritykseen. Kouluissa voisi vierailla poliisi ja palomies sekä tuotekehitysinsinööri, hitsaaja ja tubettaja. Samalla opettajakin voisi oppia erilaisia työelämävalmiuksia. Näin kävi ainakin allekirjoittaneelle, kun vierailin niin TactoTek:ssä ja VRT:ssä kuin Tubeconissa.

Mari-Leena Talvitie

oululainen kansanedustaja (kok)

Julkaistu Kalevassa 21.7. Lue Kalevan sivuilta: http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/liikunnan-iloa-etenkin-lapsille-ja-nuorille/733603/

Kesä on monenlaisten tapahtumien ja muistojen aikaa. Millaisia kesämuistoja tulee mieleen Oulusta ja liikuntatapahtumista?

Ensimuistoni Oulusta on Raatista, kesältä 1990. Kalevan kisoihin matkasin isän ja isosiskon kanssa, Etelä-Pohjanmaalta. Muistoissani ovat takasuoran stadionnäkymä, vaihteleva sää ja Raatin ympäristö – ne antoivat innostusta liikuntaan. Oulusta tuli sittemmin opiskelujen myötä rakas kotikaupunkini.

Oulu on lasten ja nuorten liikuntakaupunki. Oululaisten keski-ikä, reilu 37 vuotta, on Suomen ja jopa yksi Euroopan nuorimpia.

Meillä on yli 200 toimivaa liikuntaseuraa. Vastuunkantajat laidasta toiseen ovat nähneet panostukset liikuntaan investointina tulevaisuuteen. On sähköisiä vuoronvarauskalentereitat, mahdollisuuksia yhdistää urheilu ja koulukäynti sekä maksuttomia liikuntavuoroja lapsille ja nuorille. Sivistys- ja kulttuurilautakunta on laatinut selkeät vuoronjakoperiaatteet ja myös eettiset pelisäännöt.

Vuodesta 1997 kaupunki on tarjonnut liikuntavuorot kaupungin hallinnoimissa liikuntapaikoissa maksuttomasti alle 18-vuotiaille ryhmille. Lapset ja nuoret liikkuvat korvauksetta, kunhan vuorolla on yli 18-vuotias vastuuhenkilö.

Tämän vaikutus vuositasolla on noin 1,5 miljoonan euroa, ja se koskee noin 500 liikuntatilaa. Seurat, joille kaupungilla ei ole tiloja tai joilla tilat ovat seuran rakentamia, Oulu maksaa tilojen käyttöön kohdennettua avustusta. On selvää, ettei summa jakaudu tasaisesti, ja siksi aiheesta tehtiin vuonna 2015 kattava selvitys.

Lasten ja nuorten yhdenvertaiset harrastusmahdollisuudet eivät ole itsestäänselvyys. Niiden turvaamiseksi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti työryhmän. Sen tehtävänä oli tuoda esiin keinoja alentaa liikuntaharrastusten kustannuksia.

Leena Harkimon vetämä työryhmä nosti esiin, että kohonneiden kustannuksien alentamiseen tarvitaan mukaan eri tason toimijoita, niin valtio ja kunnat kuin seurat ja järjestöt, sekä sitoutumista samansuuntaiseen ajatteluun ja toimenpiteisiin.

Työryhmä esitti keinoiksi alentaa harrastamisen kustannuksia esimerkiksi kuntien liikuntatilojen tarjoamisen maksuttomasti lapsille ja nuorille. Lajiliitoilta edellytettiin lisenssikäytäntöjä, jotka tukisivat monilajisuutta. Seuroilta työryhmä toivoi harrasteliikuntaa, johon voisi osallistua vaikka kaksi kertaa viikossa.

Valtion toivottiin tukevan vapaaehtoistoimintaa ja talkootyötä keventämällä säädöksiä ja säilyttämällä vapaaehtoistyö verottomana jatkossakin.

Ehdotuksista näkee, että tarvitsemme kustannusten hillitsemiseen ja resurssien parempaan hyödyntämiseen uudenlaista yhteistyötä ja kumppanuuksia – samoin kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Näiden rinnalla ratkaisevana tekijänä on kuntien kaavoitus. Miten se luo monipuoliset edellytykset arkiliikkumiseen, kuten toimiviin kevyen liikenteen väyliin? Kun erilainen tietotyö ja ruutu-aika valtaavat sijaa, tarve hyötyliikuntaan ja vapaa-ajan liikkumiseen kasvaa, kaikenikäisillä.

Vielä niihin kesämuistoihin. Kalevan Kisat pidetään alkavana viikonloppuna Oulussa, kuudetta kertaa. Urheilun huippuhetkien lisäksi on oheistapahtumia, keskusteluja ja kisatorin henkeä.

Muistetaan, että lapsiin ja nuoriin vaikuttavat eniten esimerkki ja esikuvat. Toivotan liikunnan iloa ja mukavia Oulu-muistoja – seuraamisesta tai liikkumisesta!

Mari-Leena Talvitie
hyötyliikkuva ja penkkiurheileva
oululainen kansanedustaja (kok)

(Kesäkolumni julkaistu Kalevassa 23.6.2016)

Miten pitkä matka onkaan kauas? Kysymys nousi mieleen, kun puoluekokouksen jälkeen suuntasin Lappeenrannasta kohti Venäjän Ulan-Udea, Itä-Siperiaa. Vuorokauden matkustamisen jälkeen olin perillä Burjatian tasavallan pääkaupungissa, jossa järjestettiin 12. Arktisen alueen parlamentaarikko-konferenssi.

Arktisen alueen teemat ja kehitysnäkymät ovat moniulotteisia ja kauaskantoisia. Niissä on kyse alkuperäiskansojen mahdollisuuksista elää, kouluttautua ja yrittää kotiseudulla, ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, kestävästä kehityksestä ja tulevaisuuden liikenne- ja logistiikkareiteistä. Aiheina on alueen tutkimus ja koulutus ja se, millaista kylmä- ja merialan tai langattoman viestinnän osaamista alueella tarvitaan sekä rajat ylittävä yhteistyö. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Arktiset teemat läpileikkaavat koko politiikan sektorit. Kyse on energia-, tietoliikenne- ja talousasioista ja siten myös ulko- ja kasvupolitiikasta. Siksi on selvää, että kiinnostus arktisiin teemoihin on noussut ympäri maailmaa.

Ulan-Uden konferenssissa nostimme esiin tarpeen Pariisin ilmastosopimuksen hengessä järjestää Arktisen neuvoston ministerikokous ympäristöministereille. Sen tavoitteita on löytää kestäviä ilmastoratkaisuja ja uusia keinoja vähentää hiilidioksidipäästöjä. Painotimme myös alueen yhtenäisyyttä arktisella alueella elävien neljän miljoonan asukkaan kannalta, muun muassa opiskelijoiden liikkuvuus on varmistettava ja aluetta koskevan tutkimuksen on oltava pitkäjänteisempää.

Muutama vuosi sitten Norjan Kruununprinssi Haakon vieraili presidentti Niinistön kutsusta Suomessa. Kruununprinssi oli silminnähden kiinnostunut arktisesta yhteistyöstä Norjan, Ruotsin ja Suomen kesken. Niinistö toi esiin, että vihdoin arktisuuden ymmärrettäisiin olevan koko Suomen asia, ei vain pohjoisen toimijoiden. Silloisena kaupunginvaltuuston puheenjohtajana sain kertoa Kruununprinssille yhteistyömahdollisuuksista. Samalla esitin kutsun saapua Ouluun, kun lentoyhteys Tromssan ja Oulun välillä toimii. Nyt lentoyhteys ja moni muu pienempi teko arktisissa asioissa on toteutettu rajat ylittävällä yhteistyöllä, pohjoisen toimijoiden toimin ja voimin. Viimein on aika saada myös valtiotason ja EU:n sitoutuminen, tahtotila ja resurssit samaan suuntaan.

Lähestyvä Arktisen neuvoston puheenjohtajuus tarjoaa Suomen käteen useita eri avaimia. Pieni, viennistä ja osaamista riippuvainen maa voi saada aikaan tuloksia vain laajalla yhteistyöllä ja siksi meidän on tehtävä painotuksia ja valintoja. Suomen arktisten strategian päivitys on tehtävä ripeästi. Jotta pystymme vaikuttamaan EU:n toimintaan ja kansainvälisiin valintoihin – johdonmukaisesti ja laajalla rintamalla.

Koska arktiset asiat kuuluvat niin monen ministeriön tontille, arktinen politiikka haastaa hallituksen johtamisen ja tavan toimia. Vanhahtava sektorivastuu ja ministeriöiden asettamat painotukset eivät edistä Suomen EU-tason ja kansainvälisiä tavoitteita vaan jäävät helposti kansalliseksi puuhasteluksi. Tarvitaan selkeää poikkihallinnollista otetta.

Ennen kaikkea Arktiset asiat siis huutavat kansallista johtovastuuta. Missä on Suomen arktisen politiikan avaimet ja kuka on valmis käyttämään niitä?

 

Mari-Leena Talvitie
Kansanedustaja (kok), Arktisten alueiden parlamentaarikko-valtuuskunnan jäsen