Miten tekemätön työ löytää tekijän?

Julkaistu paikallislehtien kolumniringissä 8/2019

 

Neljä vuotta sitten, kun aloitin kansanedustajana, suuri osa suomalaisista oli huolissaan Suomen jatkuvasta velkaantumisesta ja alueilla oli pulaa työpaikoista. Kestävyysvaje oli politiikan termi, jolla alettiin kuvata tilannetta, että Suomi elää yli varojen. Tähän teimme muutoksen Sipilän hallituksen johdolla. Joulukuussa 2018 Suomi lyhensi velkaansa, lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kauden aikana työllisyys nousi noin 68:sta yli 72 prosenttiin.

Nyt muutaman vuoden hyvä työllisyyskehitys on pysähtynyt, vaikka avoimien työpaikkojen määrä kasvoi kesälläkin. Tekemätön työ ja hyvät tekijät on saatava kohtaamaan sujuvammin.

Työllä ja korkealla työllisyysasteella on iso merkitys niin ihmisten hyvinvointiin kuin valtion talouteen. Kun vienti vetää ja mahdollisimman moni on mukana työelämässä, pystymme kestävästi turvaamaan laadukkaat kasvatus-, koulutus- ja vanhuspalvelut. Sitä kautta voidaan luoda hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sekä ehkäistä syrjäytymistä.

Rinteen hallituksen linja on tyystin eri Sipilän hallituksen linjaan. Vasemmistohallitus on maailmantalouden kasvavasta epävarmuudesta huolimatta lisäämässä miljardilla menoja ilman ajatustakaan tulojen kasvusta. Velka kasvaa. Hallitus toistelee työllisyyden nousun merkitystä ja vaikuttavien keinojen etsintäon ulkoistettu työmarkkinaosapuolille, ilman tulosvastuuta.

Olimme Kokoomuksen puoluejohdolla koolla viime viikolla Turussa. Koska kannamme vastuuta isänmaasta ja ihmisten työpaikoista, työstimme keskustelunavauksen keinoista kohti 60 000 uutta työpaikkaa. Tärkeä 75 prosentin työllisyystavoite on yhteinen.

Työllisyyskeinoina esitämme muun muassa, että porrastetaan ansiosidonnainen työttömyysturva ja poistetaan paikallisen sopimisen esteitä. Poistetaan myös ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta, jonka raskas byrokratia kuormittaa erityisesti yrittäjiä. Jatketaan laajempaa kotitalousvähennystä eikä leikata sitä, kuten valtiovarainministeri Lintilä esittää.

Lisäksi alennetaan edelleen varhaiskasvatusmaksuja, mikä poistaa alle 6-vuotiaiden lasten vanhempien kannustinloukkoja. Alennetaan työnverotusta ja kiristetään ympäristöhaittojen verotusta. Kaikki toimet tähtäävät siihen, että työn tekeminen ja työllistäminen on kannattavaa ja kannustavaa sekä työntekijöille että työnantajille.

Yksi henkilökohtaisesti tärkeä tavoite, joka auttaa naisia työllistymään, on tasata vanhemmuuden kustannuksia koko yhteiskunnalle. Yhden lapsen kustannukset ovat äidin työnantajalle noin 7000 – 14 000 euroa. Viime kaudella säädimme 2 500 euron kertakorvauksen äidin työnantajalle, kun äiti palaa perhevapaiden jälkeen samaan työpaikkaan. Se oli askel oikeaan suuntaan ja sitä on jatkettava.

On aika tehdä perhevapaauudistus, joka tasa-arvoa ohella edistää naisten asemaa työmarkkinoilla. Tavoitteena on Suomi, jossa yhteiskunta maksaa suurimman osan vanhempainvapaiden kustannuksista. Kenenkään yrittäjä ei pidä kantaa huolta yrityksensä kannattavuudesta siksi, että naistyöntekijä odottaa vauvaa.

Kokoomus esittää tasapainoista kokonaisuutta ja aitoja rakenteellisia uudistuksia. Aktivoinnin ja kannustimien ohella vahvistetaan myös palveluita. Ymmärrämme, että jos oikopolkuja korkeaan työllisyyteen olisi, ne olisi jo kuljettu.

 

Mari-Leena Talvitie
Kansanedustaja (kok)

 

 

 

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Mari-Leena Talvitie: Opintotukeen tuli merkittäviä parannuksia

Tiedote 1.8.2019
Julkaisuvapaa: heti

Toisen asteen opiskelijan opintotukeen tuli merkittäviä parannuksia elokuun alusta. Esimerkiksi lukiolaisen opintotukikuukaudet nousevat ja pienituloisten perheiden nuoret saavat oppimateriaalilisän, kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mari-Leena Talvitie iloitsee.

Parannukset valmisteltiin edellisen hallituksen ministereiden Sanni Grahn-Laasosen (kok) ja Sampo Terhon (sin) johdolla.

”Toisen asteen opiskelijan arkea ja motivaatiota tahdottiin tukea opintotuen kautta. Teimme pitkään toivottuja opintotuen muutoksia sekä lukiolaisille että ammattikoululaisille”, Talvitie sanoo.

Pienituloisten perheiden nuorten opintotukeen tuli uusi oppimateriaalilisä, lähes 50 euroa kuukaudessa. Vanhempien tulot eivät enää vaikuta opiskelijan opintotukeen, jos nuori asuu toisella paikkakunnalla ja asuu itsenäisesti. Lukiolaisen opintotukikuukausien määrä nousi yhdeksästä kymmeneen kuukauteen. Lukiolainen saa opintotukea elokuusta toukokuuhun.

”Oppimateriaalit, lukiokirjoista erilaisiin ammattivälineisiin maksavat, eikä kaikilla perheillä ole niihin varaa. Kokoomus toivoi, että oppimateriaalilisän saavat nimenomaan pienituloisten perheiden nuoret. He ovat eniten tuen tarpeessa. Mikä parasta, tukea ei tarvitse erikseen hakea tai anoa, vaan se maksetaan opintorahan maksun yhteydessä”, Talvitie sanoo.

Jos perheen tulot ovat vuositasolla alle 41 100 euroa, nuori saa opintorahan lisäksi noin 400-470 euron oppimateriaalilisän vuodessa.

Kokoomus kannattaa myös toisen asteen oppimateriaalikustannusten alentamista. Pilotit uusien ratkaisujen löytämiseksi käynnistettiin jo viime hallituskaudella.

”Tänään voimaan tulleet parannukset ovat olleet todella pitkään toisen asteen opiskelijoiden vaikuttamislistalla. Lähtiessäni nuorena opiskelijana ensi kertaa eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi, niistä yksi oli minunkin kampanjateemanani”, Talvitie toteaa.

Jokaiselle lapselle ja nuorelle harrastus

(Julkaistu Forum24 -lehdessä 1.8.2019 https://www.forum24.fi/vieraskolumnit/jokaiselle-lapselle-ja-nuorelle-harrastus-6.56.3613302.cb09855310)

 

Elokuussa on monissa perheissä edessä uusi alku. Esikoulu, uusi luokka-aste tai viimeinen vuosi koulussa. Meidän perheessä nuorin aloittaa koulupolun.

Syksy on hyvää aikaa aloittaa myös jokin harrastus. Harrastuksissa saa uusia kavereita, on yhteistä tekemistä ja yhteisöllisiä ryhmiä. Ne myös ehkäisevät syrjäytymistä. Iästä ja elämäntilanteesta riippumatta ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä. Sen tarve tunnustetaan myös Maslowin tarvehierarkiassa.

Monipuoliset harrastusmahdollisuudet ja yhdistysvapaus ovat osa toimivaa suomalaista yhteiskuntaa. Kuitenkin edellisen nuorisobarometrin mukaan kustannukset ovat nousseet suurimmaksi yksittäiseksi esteeksi harrastuksen aloittamiseen.

Kun itse olin kouluikäinen, pystyi harrastaa monipuolisesti ilman korkeita maksuja. Kävin kuvataidekerhossa, yleisurheilin ja hoidin hevosia, pelasin jalkapalloa sekä vedin urheilukouluja ja partiota nuoremmille. Niissä oppi kantamaan vastuuta ja jopa politiikassa tärkeää joukkuepelaamista.

Pari vuotta sitten me kokoomuslaiset valtuutetut ympäri Suomen nostimme esiin tarpeen harrastustakuusta. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla oikeus vähintään yhteen harrastukseen. Harrastusten kustannuksia on hillittävä yhteistuumin.

Avainasemassa on kuntien ja kaupungien, yhdistysten ja järjestöjen, sekä lajiliittojen toimiva yhteistyö. Siten voidaan tarjota erilaisia ja edullisia matalan kynnyksen mahdollisuuksia.

Oulussa on paljon hyviä esimerkkejä. Aamusta iltaan auki olevat koulut ja monitoimitalot, iltapäiväkerhoja, lajikokeiluja sekä alle 18-vuotiaiden ryhmien maksuttomat vuorot niin koulujen kuin muissakin kaupungin tiloissa.

Yksi nouseva harrastus on tyttöjen jalkapallo. Perustimme reilu kymmenen vuotta sitten ONSsin, oululaisen tyttö- ja naisjalkapalloseuran. Palloliiton 15-vuotiaiden tyttöjen SM-turnaus, jossa sain toimia suojelijana, järjestettiin ONSsin toimesta Oulussa. Heinäpään viheriöllä näkyi osaaminen, joukkuehenki ja pelaamisen ilo. ONS voitti SM-pronssia ja Haukiputaan Pallon ja torniolaisten yhteisjoukkue oli kuudes. Pohjoisen joukkueille oli iso asia, myös taloudellisesti, ettei tällä kertaa tarvinnut reissata etelään.

Haastan meitä aikuisia toimimaan, jotta lapsilla ja nuorilla on syksyn tullen oppimisen iloa, turvallinen koulutie ja myös mahdollisuuksia harrastaa.

Mari-Leena Talvitie
kahden koululaisen äiti, kansanedustaja (kok)