(Kolumni julkaistu Kalevassa 17.9.2021)

Suomen arktinen strategia on päivitetty. Sen pohjalta kävimme keskiviikkona eduskunnassa ajankohtaiskeskustelun maamme arktisesta politiikasta ja painopisteistä.

Jotta Suomi olisi arktisissa asioissa vaikuttavampi toimija EU-tasolla, kysyin pääministeri Marinilta, olisiko aika tavoitella arktista huippukokousta Suomeen. Myös monet kollegat nostivat huippukokouksen esiin. Pääministeri suhtautui asiaan myönteisesti.Suomen arktinen strategia on maamme arktisen politiikan merkittävin asiakirja. Oululaisena kansanedustajana ja yhtenä Suomen kuudesta arktisesta parlamentaarikoista on ollut ilo osallistua strategian päivitystyöhön. Eri yhteistyötahoja ja taustaryhmiä on kuultu laajasti.Valtioneuvoston kanslian nimittämä Arktisen alueen neuvottelukunnan tehtävä on tukea ja vahvistaa osaltaan Suomen arktista politiikkaa ja edistää sen tavoitteiden toteutumista. Neuvottelukuntaa johtaa pääministerin valtiosihteeri ja siinä on laaja edustus alueeltamme. Allekirjoittaneen lisäksi jäsenenä ovat muun muassa Oulun kaupunginjohtaja Laajala, Oulun yliopiston rehtori Niinimäki ja Oulun kauppakamarin johtaja Tuovinen.Arktisessa strategiassa priorisoidaan neljää Suomen arktisen toiminnan painopistettä. Pohjalla on ymmärrys siitä, että meillä arktisilla alueilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vähintään kaksi kertaa voimakkaampia kuin muualla.

Painopisteitä ovat ilmastonmuutos, sen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä arktisen alueen asukkaat, hyvinvoinnin edistäminen ja alkuperäiskansa saamelaisten oikeudet.

Kaksi muuta ovat osaaminen, elinkeinot ja huippuluokan tutkimus sekä infrastruktuuri ja logistiikka. Näissä kaikissa pohjoisella elinkeinoelämällä, tutkimuksella ja tieteellä Oulun yliopiston johdolla sekä koulutuksen toimijoilla on paljon annettavaa niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti.

”Näen arktisen huippukokouksen myös keinona nostaa Suomen arktista vaikuttamista EU-tasolla sekä EU:n arktista politiikkaa.”

Korkean tason poliittiset kokoukset ovat keino sitouttaa valtioita ja yhteistyökumppaneita yhteisiin toimenpiteisiin. Arktinen huippukokous olisi jatkoa viime kauden Oulun ja Rovaniemen kokouksille.

Kesällä 2017 Oulussa Euroopan komissio ja Suomen ulkoministeriön järjesti ensimmäisen arktisten asioiden korkean tason EU-kokouksen. Sitä isännöinyt ministeri Soini oli vahvasti mukana arktisissa asioissa.

Syksyllä 2018 Rovaniemellä järjestettiin meidän arktisten parlamentaarikkojen aloitteesta arktisten ympäristöministerien kokous. Silloin maat sitoutuivat muun muassa vähentämään mustan hiilen käyttöä, jota presidentti Niinistö on nostanut ansiokkaasti esiin.

Näen arktisen huippukokouksen myös keinona nostaa Suomen arktista vaikuttamista EU-tasolla sekä EU:n arktista politiikkaa. Suomi odottaa EU:n panostuksia muun muassa arktisiin infrahankkeisiin, ympäristökysymyksiin, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen sekä arktiseen tutkimukseen ja innovaatioihin. Nämä ansaitsevat yhteistä sitoutumista ja arktisen huippukokouksen huomion.

Mari-Leena Talvitie

kansanedustaja (kok.)

Suomen arktinen parlamentaarikko ja Arktisen neuvottelukunnan jäsen

Oulu

(Julkaistu Kalevassa 30.8.2021)

Eduskunnassa on pitkään ollut yksimielisyys siitä, että sisäinen turvallisuus tarvitsee enemmän resursseja ja pitkäjänteisyyttä. Eduskuntapuolueet tekivät viime eduskuntavaalien alla turvallisuuslupauksen, jossa poliisien määrä nostetaan Suomessa 7 850 poliisiin.

Siksi valtiovarainministeri Saarikon esittämä talousarvioesitys, jossa poliisilta puuttuu jo ensi vuodelta noin 35–40 miljoonaa toiminnan nykytason ylläpitääkseen, on vastoin kaikkea yhdessä sovittua.

Marinin hallitusohjelmassa poliisien henkilövuositavoite ei yllä edes turvallisuuslupauksen tasolle, vaan on 7 500 poliisia ja nyt rahoitus siihenkin puuttuu. Tämä vakava ristiriita on ollut hallituksen tiedossa.

Eduskunnan hallintovaliokunnassa olemme yksimielisesti vaatineet syksystä 2019 lähtien, että hallitus korjaa eli nostaa poliisitoiminnan budjettikehystä.

Iso rahoitusvaje tarkoittaisi välittömästi poliisille rajuja henkilöstövähennyksiä. Henkilöstömenojen osuus poliisissa on 70 prosenttia. Muualta on mahdotonta säästää miljoonia euroja, sillä toimitilojen vuokrasopimukset ovat pitkiä, kalustoa tarvitaan eikä suojavälineistä voi tinkiä.

Henkilöstövähennykset näkyisivät väistämättä ihmisten arjen turvallisuudessa. Tätä kokoomus ei aio hyväksyä.

Mikäli hallituksen esitys ei syksyn aikana muutu, se tarkoittaisi pahimmillaan poliisissa laskua jopa alle 7 050 henkilötyövuoden tasolle. Tämän totesimme hallintovaliokunnassa kesäkuussa, kun kokosimme tilannearvion julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2021–2025.

Oulun poliisilaitoksen apulaispäällikkö Arto Karnarannan mukaan (Kaleva 13.8.) viime vuosina kehitys on ollut suotuisampaa ja poliisien määrää on jopa pystytty kasvattamaan sekä toimintaa kehittämään myönteisempään suuntaan, esimerkiksi harva-alueilla poliisin näkyvyyttä on aidosti pystytty kasvattamaan.

Viime kaudella lisäsimmekin Sipilän hallituksessa kokoomuslaisten sisäministerien johdolla poliisikoulutuksen aloituspaikkoja sekä poliisien määrärahoja ja resursseja.

Yhteiskuntamme turvallisuuden kivijalka koostuu monesta tekijästä, joista yksi on poliisien resurssit. Hallituksen ja sisäministeri Ohisalon tarvitsee vain toteuttaa yhdessä sovittu tavoite poliisien määrän nostamisesta ja osoittaa poliisille siihen tarvittavat resurssit.

Oulun poliisilaitoksen turvallisuustoimijat ovat työskennelleet liian pitkään myös kohtuuttomien sisäilmaongelmien sekä lukuisten väistötilojen keskellä. He, kuten koko Suomen poliisikenttä, tarvitsevat nyt työrauhan keskittyä meidän kaikkien arjen turvaamiseen, eikä sopeutustoimien suunnitteluun.

Mari-Leena Talvitie

Oululainen kansanedustaja, hallintovaliokunnan varapuheenjohtaja (kok)

(Julkaistu Kalevan Eduskunnasta-palstalla 26.5.2021)

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta on viety hallituspuolueiden toimesta eteenpäin lähes runnoen, koronasta huolimatta. Eduskuntakäsittelyssä olevassa esityksessä on monia valuvikoja. Hallitus ei huomioinut syksyllä laajalla lausuntokierroksella noussutta kritiikkiä. Vakava huoli on, että asiantuntijoiden parannusehdotuksia ei haluta huomioida edes eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Uudistuksen tavoitteena pitäisi olla uuden maakuntahallinnon sijaan nopea hoitoonpääsy, toimivat hoitoketjut sekä resurssien ja rahoituksen riittävyys. Tarvittaisiin potilaslähtöisyyttä ja kannustimia oikea-aikaisiin palveluihin sekä terveyden edistämiseen. Esitetty uudistus ei vastaa näihin eikä se myöskään hillitse kustannuksia, vaan päinvastoin kiihdyttää niiden kasvua.

Palveluiden saatavuuden ja laadun näkökulmasta ihmisen pitäisi voida jatkossakin käyttää myös kuntien, yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamia palveluita. Tämä onnistuisi Kela-korvausten, palvelusetelin ja vanhus- ja vammaispalveluissa henkilökohtaisen budjetoinnin kautta. Marinin hallituksen esitys toimii päinvastoin eli se rajoittaa palveluntuotantoa.

Pohjois-Pohjanmaalla uudistus tarkoittaa monessa osassa maakuntaa palvelujen heikkenemistä. Se myös keskittää päätöksentekoa, sillä aluevaltuustoihin paikkoja tulevat saamaan laskennallisesti lähinnä suuret kunnat ja kaupungit. Kaikki kunnat eivät siis tule saamaan omaa edustajaa päätöksentekoelimiin.

Sote-uudistus tuonee rahoitukseen uuden tason, maakuntaveron. Suuri osa suomalaisista ei kannata maakuntaveron käyttöönottoa. Ajatuspaja Toivon laajapohjaisessa selvityksessä tarkasteltiin ihmisten odotuksia ja asenteita sote-uudistukseen. Pohjois-Pohjanmaan asukkaiden viesti on selkeä: yhteensä 47 prosenttia on joko jokseenkin tai täysin uutta maakuntaveroa vastaan. Myös huoli oman kunnan palveluista on suurta. Asukkaista 55 prosenttia kertoo pelkäävänsä, että sote-maakuntauudistus heikentää merkittävästi oman kunnan palveluita. Iäkkäämpi väestö on syystäkin huolissaan uudistuksen vaikutuksista palveluihin.  Sopii kysyä, miksi hallitus ei halua kuulla tätä ihmisten huolta ja tehdä muutoksia esitykseen?

Teimme Kokoomuksen eduskuntaryhmän ja muiden oppositioryhmien kanssa hallitukselle aiheesta välikysymyksen. Kysymme perusteita muun muassa sille, miksi hallitus runnoo uudistusta läpi epäkohdista huolimatta ja asiantuntijoita kuuntelematta. Suomalaiset ansaitsevat toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ja ripeän hoitoonpääsyn, myös perusterveydenhuollossa.

(Mielipidekirjoitus julkaistu Kalevassa 28.4.2021)

Marinin hallituksen luotsaaman sote-uudistuksen tavoitteet ovat kannatettavia. Ihmisten on päästävä ripeämmin lääkäriin ja hoitoon. On valitettavaa, että tavoitteet uskotellaan saavutettavan rakentamalla uusi maakuntataso eli hyvinvointialueet.

Samalla leikataan raskaasti pelastuspalveluiden resursseista ja laadusta. Uudistuksen toteutus siis ontuu, ellei jopa epäonnistu.

Uudistuksen myötä yksi valtion keskeisimmistä tehtävistä, pelastuspalveluiden takaaminen, ei toteudu. Suunnitelmissa pelastustoimen toteuttaminen siirtyisi kunnilta uusien hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin harteille.

Uhkana on, että jatkossa ihmiset joutuisivat pohtimaan, mistä ja milloin palokunnan punaiset autot saapuvat paikalle. Ja kun saapuvat, mikä on autojen kunto ja pelastajien osaamistaso? Rahoitusvaje vaikuttaa viheliäisesti.

Ennakoidut lopputulokset pelastustoimen rahoituksessa ovat tyrmääviä. Pohjois-Pohjanmaa on häviäjien joukossa. Vasemmistohallituksen uudistusten jälkeen, vuoteen 2020 verrattuna alueen pelastustoimen rahoituksesta muuttuu tomuksi lähes 2,3 miljoonaa euroa.

Rahoituksen määrä on toistuvasti laskenut, kun rahoituslaskelmia on julkistettu. Seuraavia laskelmia odotetaan toukokuussa.

Uudistuksesta johtuvien alueellisten rahoitusleikkauksien lisäksi sisäministeriö on laskenut maan pelastustoimilta kerätyn tiedon perusteella, että pelastustoimessa on jo 80 miljoonan euron rahoitusvaje. Se tarkoittaa Pohjois-Pohjanmaan osalta 3,3 miljoonan euron aukkoa rahoituksessa.

Tilanne on huolestuttava. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) ja hallituksen sotetyöryhmä ovat julkisesti myöntäneet valuvirheen eli rahoitusvajeen. Vasemmistohallituksen suunnitelmia ei ole mietitty loppuun saakka. Hyvinvointialueiden ja pelastustoimen rahoitusta ei ole selkeästi eritelty.

Rahoituksen ollessa yleiskatteellista on myös iso riski siihen, että hyvinvointialueiden kasvavat toimintakulut syövät pelastustoimen rahoitusta arvioitua enemmän.

Pohjois-Pohjanmaan Oulu-Koillismaan ja Jokilaakson pelastuslaitokset ovat nykyisellään toimivia. Niiden siirtäminen itsehallintoalueisiin on tarpeetonta. On uhka, että sosiaali- ja terveyspuolta huomattavasti pienempi pelastustoimi jää soten jalkoihin.

Pelastustoimen saattaminen vähenevän rahoituksen ja kasvavan hallinnollisen taakan alle on poissa ihmisten palvelemisesta.

Olemme jättäneet pelastustoimen kriittisestä tilanteesta, rahoitusvajeesta ja alueellisista leikkauksista kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

On selvää, että nykyistä esitystä ei pidä viedä maaliin sellaisenaan. Kokoomus edellyttää, että vasemmistohallitus peruu suunnittelemansa turvallisuusleikkaukset.

Rahoitusvaje on korjattava ja suomalaisille tärkeät turvallisuuspalvelut on turvattava, ympäri Suomen.

Mari-Leena Talvitie

kansanedustaja (kok.)

Oulu

Janne Heikkinen

kansanedustaja (kok.)

Oulu

(Julkaistu TEK-lehdessä pe 22.1.2021)

Tuore työmarkkinatutkimus vahvistaa, että naisten ja miesten palkkaerot ovat arkipäivää myös tekniikan osaajien keskuudessa. Palkkaero miesten hyväksi on pienin vaativissa asiantuntijatehtävissä ja suurin ylimmässä johdossa.

Olen tutustunut asiaan niin yhteiskunnan, työnantajan kuin naisten näkökulmasta. Polkua kohti tasa-arvoista palkkauskehitystä hidastaa osin se, että naisten työnantajat maksavat valtaosan vanhemmuuden kustannuksista.

Kyse on työnantajan kantamasta äitiriskistä, jota se minimoi – myös palkkauksessa. Sen myötä naisten työsuhteet ovat useammin määräaikaisia. Tämä epäreiluus koskettaa lähes kaikkia tietyn ikäisiä naisia.

Eri laskelmien mukaan, vauvasta koituvat kulut ovat äidin työnantajalle noin 12 000-17 500 euroa. Ne koostuvat muun muassa vanhempainvapaasta, sijaisen palkkauksesta ja sairaan lapsen hoitovapaasta.

Vuodesta 2017 alkaen perhevapaalta palaavan äidin työnantajalle on maksettu 2500 euron kertakorvaus. Se on pieni askel oikeaan suuntaan. Reilu ratkaisu olisi se, että vanhemmuuden kustannukset siirretään vihdoin naisten työnantajilta yhteiskunnan eli meidän kaikkien maksettavaksi.

Palkka on toki vain yksi työn arvottamisen mittari. Yhä useammalle työn merkityksellisyys, hyvä johtaminen ja työilmapiiri ovat yhtä tärkeitä. Niiden vertailu onkin toisen tutkimuksen paikka.