Kokoomuksen Talvitie: Sujuvoitetaan asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoa

 Tiedote 8.5. 

Kokoomuksen kansanedustaja Mari-Leena Talvitie riemuitsee oikeusministeri Antti Häkkäselle juuri luovutettuja työryhmän ehdotuksia, joilla helpotetaan purkavaa uusrakentamista. Työryhmän ehdotus sujuvoittaa asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoa.

”Asunto-osakeyhtiöissä on lähes puolet Suomen asunnoista ja siten ne muodostavat huomattavan osan kansallisvarallisuudestamme. Kaupunkien ja keskustojen kehittymistä hidastaa tai jopa estää purkavaan uusrakentamiseen ja täydennysrakentamiseen kohdistuvat asunto-osakeyhtiölain vaatimukset”, Talvitie valottaa.

Nykyinen asunto-osakeyhtiölaki vaatii yhtiökokouksen yksimielisen päätöksen lisäksi jokaisen osakkaan suostumuksen. Työryhmä ehdottaa, että taloyhtiön yhtiökokouksessa riittäisi 4/5 määräenemmistö, kun on kyse purkavasta lisärakentamisesta.

”Törmäsin lain epäkohtaan ja näin sen haittavaikutukset toimiessani Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Silloin Oulun ydinkeskustassa oli suunnitteilla useissa kortteleissa purkavaa lisä- ja täydennysrakentamista samoin Kivisydän- iso maanalainen parkkiratkaisu. Oli kohtuutonta, että joku saattoi pitkittää päätöksentekoa, jopa periaatteesta”, Talvitie kertoo.

Aihe huomioitiin jo hallitusohjelmassa. Talvitie vauhditti asiaa alkukaudesta oululaiskollegojen voimin. He tekivät aiheesta kirjallisen kysymyksen ja sittemmin lakialoitteen, joka keräsi yli sadan kansanedustajan tuen. Lakialoitteessa esitettiin muutosta purkavan lisärakentamisen osalta päätöksenteon yksimielisyydestä määräenemmistöksi.

Talvitie muistuttaa että uudistuksessa on tärkeää huolehtia myös osakkaan oikeusturvasta. Työryhmä esittää, että jos osakas ei halua osallistua hankkeeseen, hänellä olisi oikeus vaatia osakkeidensa lunastamista käypään hintaan.

 

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Kokoomuksen Talvitie: Autopaikkanormia on kevennettävä kaupunkiseuduilla

Tiedote 15.3.

Julkaisuvapaa heti

 

Kokoomuksen Talvitie: Autopaikkanormia on kevennettävä kaupunkiseuduilla

Kokoomuksen oululaisen kansanedustajan Mari-Leena Talvitien mukaan kuntien ja kaupunkien olisi perusteltua keventää autopaikkanormia merkittävästi, erityisesti kasvavilla kaupunkiseuduilla. Autopaikkanormilla kunta tai kaupunki määrittelee, kuinka monta parkkipaikkaa uuteen kiinteistöön on rakennettava kerrosalaneliöitä tai asuntoja kohden. Normi vaikeuttaa merkittävästi täydennysrakentamista ja vanhojen rakennusten korottamista.

Vaatimus rakentaa pysäköintitilaa johtaa tilanteisiin, joissa rakennuttaja rakentaa autopaikkoja, joille ei välttämättä olekaan kysyntää. Autopaikkojen rakennuskustannukset jyvitetään kuitenkin kaikkien asuntojen hintoihin, jolloin myös ne, jotka eivät autopaikkoja tarvitse, maksavat niistä osansa.

”Autopaikkanormin keventämistä on hyvä katsoa alue- ja kaavakohtaisesti, koska siihen vaikuttavat esimerkiksi liikennejärjestelyt ja täydennysrakentamisen tarkoitus. Monissa kaupungeissa autopaikkanormia käsitellään päätöksenteossa näin valtuustokauden alkupuolella. Kaupunkien on hyvä ymmärtää, että heillä on työkalut kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämisessä muun muassa lieventämällä autopaikkanormia täydennysrakentamisessa”, Talvitie summaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä otti asiaan kantaa keväällä 2017 asuntopoliittisessa raportissa, joka sisälsi 66 konkreettista esitystä sujuvampaan rakentamiseen ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Kokoomus esitti autopaikkanormista luopumista kokonaan täydennysrakentamisen osalta.

”Yhden pysäköintipaikan hinta voi Raklin selvityksen mukaan olla jopa 50 000-70 000 euroa. Tämä nostaa myös asunnon hintaa käsittämättömän paljon, vaikka autopaikalle ei kaikilla olisi edes tarvetta. Esimerkiksi opiskelija-asuntoja rakennettaessa ei ole tarvetta niin suurelle pysäköintipaikkojen määrälle,” sanoo Talvitie.

Talvitie on aiemmin edistänyt täydennysrakentamista tekemällä lakialoitteen (LA 105/2016 vp) asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekojärjestelmän muuttamiseksi. Lakialoitteen on allekirjoittanut 105 edustajaa ja se on ympäristövaliokunnan käsittelyssä. Oikeusministeriö selvittää parhaillaan lain muutostarpeita.

Mari-Leena Talvitie: Pelko massavalvonnasta on turha

(Julkaistu Verkkouutisissa 25.1.2018 https://www.verkkouutiset.fi/mari-leena-talvitie-pelko-kaikkia-kansalaisia-koskevasta-massavalvonnasta-on-turha/ )

Kansanedustajan mukaan tiedustelulainsäädäntö tuo Suomen uudelle turvallisuuden aikakaudelle.

Hallitus antoi siviili- ja sotilastiedustelua sekä tiedustelutoiminnan valvontaa koskevat lakiesitykset eduskunnalle torstaina.

Kokoomuksen kansanedustaja Mari-Leena Talvitien mukaan kansallinen turvallisuus on lakien ytimessä.

– Lakipaketti luo poliisille ja muille turvallisuusviranomaisille ajantasaiset tiedusteluvälineet, jotta he pystyvät kantamaan vastuuta suomalaisten turvallisuudesta. Tiedustelun valvonnalla varmistetaan viranomaisten asianmukainen toiminta ja se, että kansalaisten perusoikeudet toteutuvat.

– Maailma muuttuu ja turvallisuusympäristömme sen mukana. Uudet uhat vaativat monitasoisempia tutkintakeinoja. Tiedustelulainsäädännön myötä Suomi ottaa ison harppauksen, jolla taataan kansallista turvallisuuttamme, kansanedustaja ja eduskunnan hallintovaliokunnan jäsen Talvitie sanoo tiedotteessaan.

Talvitien mukaan on tärkeää, että ulkoapäin kohdistuva uhkaa kyetään torjumaan tehokkain keinoin. Tämän vuoksi viranomaisten kykyä puuttua Suomen rajojen ulkopuolella suunniteltuihin iskuihin on ollut yksi keskeisimmistä muutoksista.

Talvitie sanoo, että tietoliikennetiedustelun tarkoituksena on vahvistaa viranomaisten kykyä saada tietoa Suomen rajat ylittävistä tietoliikennekaapeleista ja niiden kautta kulkevasta informaatiosta.

– Tietoliikennetiedustelun tarkoituksena on hankkia tietoa kaikista vakavimmista Suomea uhkaavista rikoksista. Pelko kaikkia kansalaisia koskevasta massavalvonnasta on turha. Mikko ja Maija voivat olla huoletta: heidän WhatsApp -viestittely kavereiden kanssa ei jatkossakaan päädy viranomaisten tietoon, Talvitie toteaa.

Talvitien mukaan tiedustelulainsäädännön tehtävänä on viime kädessä turvata vakaa ja demokraattinen yhteiskunta.

– Turvallinen yhteiskunta on sellainen, jossa kaikilla on mahdollisuus elää sujuvaa arkea ja uskoa tulevaisuuteen. Kevään aikana eduskunnan käsittelemä tiedustelulainsäädännön kokonaisuus tukee näitä tavoitteita.

Valtuutetun käsikirja: Tulevaisuuden valtuutettu

(Teksti on julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS:n Valtuutetun käsikirjassa. Kirjoitus on tehty yhteistyössä kansanedustaja Hanna Sarkkisen kanssa.)

Tulevaisuuden valtuutettu

Mikään muu ei ole niin varmaa kuin muutos. Monenlaiset muutosvoimat vaikuttavat kuntiin ja sitä kautta kunnalliseen päätöksentekoon. Maakunta- ja sote-uudistuksen myötä kuntien tehtäväkentän muutokset muokkaavat kunnallista itsehallintoa sekä päätöksentekoa. Näiden uudistusten ohella myös monet muut muutosvoimat haastavat ja pakottavat kuntia ennakoimaan ja ottamaan huomioon toimintaympäristönsä, uudistamaan toimintatapojaan ja muuttumaan.

Hallinnon uudistusten lisäksi keskeisiä kuntiin vaikuttavia muutosvoimia ovat globaalin talouden kehitys, maan sisäinen muuttoliike ja maahanmuutto, väestön ikääntyminen, teknologian kehitys ja digitalisaatio, demokraattisen osallistumisen muutokset, alueellinen erilaistuminen, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen, kansalaisten elämäntapojen muutokset sekä työelämän ja työn tekemisen muutokset.

Tulevaisuuden kunnassa kuntapäättäjien on otettava muutosvoimat huomioon ja kyettävä ennakoimaan tulevia polkuja entistä enemmän. Osa muutosvoimista on myönteisiä ja osa kielteisiä, osa vähän molempia.

Kuntapäättäjien on realistisesti tunnistettava erityisesti omaan kuntaansa vaikuttavat muutosvoimat ja viitoitettava valtuustokauden alussa laadittava kuntastrategia vastaamaan muutosvoimiin. Kuntastrategia auttaa kuntaa navigoimaan muuttuvassa toimintaympäristössä kohti oikeita valintoja ja yhteistyötä, menestystä sekä kuntalaisten hyvää elämää.

Kuntien uudistumiskyky on kuntien omassa vaikutusvallassa, kun taas kuntien ulkoisessa toimintaympäristössä tapahtuvien megamuutoksien vaikutusta on vaikeampi hallita tai hyödyntää. Kaikista muutoksista huolimatta kunnan perusolemus ei muutu. Kunnat ovat nyt ja tulevaisuudessa suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä itsehallinnollisia toimijoita. Kuntien rooli osana julkisen hallinnon kokonaisuutta säilyy vahvana.

Kuntapäättäjien merkitys ei vähene, vaan kunnallisella päätöksenteolla on jatkossakin suuri merkitys alueen kehitykseen ja asukkaiden hyvinvointiin. Valtuutetut ovat jatkossakin paljon vartijoina.

Tulevaisuudessakin kaikki tapahtuu jossain paikassa ja tilassa, elämä tapahtuu lopulta aina jossain kunnassa. Kunta on edelleen koti kaikelle.

 

 

Maakuntauudistus muuttaa paljon

Valtuutetun kannalta ehkä keskeisin ja ilmeisin lähiajan muutos kunnallisessa päätöksenteossa on maakunta- ja sote-uudistus. Uudistuksen myötä iso siivu kunnan tehtävistä ja rahoituksesta siirtyy maakunnalle. Uuden, jokseenkin itsehallinnollisen hallinnon tason syntyminen kunnan rinnalle muuttaa suomalaista päätöksenteko- ja hallintojärjestelmää perusteellisesti.

Kun vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy kunnilta maakunnille, vähenee toisaalta kuntapäättäjien päätösvalta, mutta toisaalta kunnallisen päätöksenteon liikkumavara voi myös kasvaa. Kun raskas vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista nostetaan pois kuntien harteilta, voi kunnilta vapautua energiaa miettiä tarkemmin kunnan strategisia valintoja ja omia vahvuuksia. Samalla kuitenkin vähenevät kuntien työkalut toteuttaa haluamaansa politiikkaa.

Uudistus pienentää valtuutettujen päätösvallassa olevia budjetteja. Jo nykyisellään iso osa kuntien budjeteista on ollut kuntapäättäjien tosiasiallisen päätösvallan ulkopuolella erilaisissa kuntayhtymissä, kuten sairaanhoitopiireissä. Toisaalta muutos lisää kuntapäätöksenteon taloudellista ennustettavuutta ja vakautta, kun usein vaikeasti ennustettavat ja kuntien taloutta heiluttelevat sosiaali- ja terveysmenot siirtyvät maakunnan laajemmille harteille.

Ei voi kuitenkaan ajatella, että uudistuksen jälkeen kuntapäättäjillä ei olisi enää mitään tekemistä sosiaali- ja terveyspalveluiden ja muiden maakuntaan siirtyvien tehtävien kanssa. Valtuutettujen rooliin voi tulevaisuudessa kuulua se, että he toimivat kuntalaisten viestinviejänä suhteessa maakunnalliseen päätöksentekoon.

 

Terveyden edistämisen tehtävä kuuluu kunnille

Vaikka vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy maakunnille, kunnille jää tärkeä ja laaja-alainen terveyden edistämisen tehtävä. Terveyden edistäminen voi olla monimuotoista kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämistä: liikuntamahdollisuuksia, monipuolisia kulttuuripalveluja, yksinäisyyden yhteisöllistä vähentämistä, pyöräilyn edistämistä, puistojen ja lähimetsien vaalimista, nuorten syrjäytymisen estämistä, työllisyyden hoitoa, terveellisten elämäntapojen levittämistä tai sisäilmapuhtaan rakentamisen edistämistä.

Tärkeää on myös se, miten kuntalaiset kutsutaan mukaan ja pääsevät vaikuttamaan oman lähiympäristönsä kehittämiseen, sillä kaikki viisaus ei asu kunnanvaltuustossa. Edellytykset ihmisten terveyden edistämiseen lähtevät jo kaavoituksesta ja siitä, miten se luo pohjan liikkumiselle, lähipalveluille ja toimivaan, turvalliseen ja sujuvaan arkeen.

Nykyisin kunta niittää terveydenedistämisen hyödyllistä satoa alentuneina sosiaali- ja terveyskustannuksina. Esimerkiksi senioreille annettavat liikuntapaikka-alennukset lisäävät seniorien liikkumista. Tämä ylläpitää ja parantaa heidän toimintakykyään ja terveyttään, mikä tukee heidän kotona asumistaan ja vähentää sairastelua. Tämä puolestaan vähentää kunnille koituvia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.

Jatkossa rahallinen hyöty kuntien terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä menee pitkälti maakunnalle. Tässä vaiheessa jää paljolti kuntapäättäjien viisauden, tarkkanäköisyyden ja ihmisrakkauden varaan toteuttaa terveyden edistämisen tehtävää, vaikkei siihen olisi suoria taloudellisia kannustimia. Valtuutettujen pitää sisäistää tärkeä roolinsa ja vastuunsa kuntalaisten laaja-alaisen hyvinvoinnin edellytysten luojina.

Toivottavasti jatkossa terveyden edistäminen ei ole pelkästään kuntapäättäjien viisauden ja vastuullisuuden varassa. Toivottavaa olisi, että viimeistään seuraavan valtuustokauden aikana kuntien valtionosuusjärjestelmää muutetaan tukemaan terveyden edistämisen tehtävää, ja siten kunta saa siihen myös suoria taloudellisia kannustimia.

 

Jokaisen kunnan on löydettävä oma juttunsa

Valtuutettujen kyky ajatella strategisesti korostuu, kun kunnan palvelutehtävä pienenee ja megamuutokset mylläävät kunnan toimintaympäristöä. Sote-palvelutehtävän maakunnille siirtymisen myötä korostuvat kunnan elinvoimatyö, alueen kehittämisrooli, sivistyspalvelut, yhteisörooli sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävät. Jokaisen kunnan on kunnanvaltuuston johdolla valittava, mihin tehtäviin ja rooliin oma kunta haluaa erityisesti panostaa ja millä strategisilla valinnoilla kunta voi menestyä tulevaisuudessa tai ainakin välttää suurimmat ongelmat.

Muutos antaa kunnille mahdollisuuden erikoistua ja tehdä painotuksia kunnan ja alueen omista vahvuuksista. Kunta voi esimerkiksi valita, että se panostaa erityisesti kuntalaisten hyvinvointiin satsaamalla liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksiin sekä sivistyspalveluihin. Tai sitten kunta voi painottaa elinkeinoelämän tukemista ja alueen elinvoiman kehittämistä satsaamalla yritysmyönteiseen toimintaympäristöön.

Yksi mahdollisuus on panostaa yhteisöllisyyteen tarjoamalla järjestöille ja kansalaisryhmille toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia. Kunta voi päättää panostaa alueellisten ja kansainvälisten verkostojen kehittämiseen ja hakea kumppaneita ja roolia sitä kautta. Kunta voi menestyä esimerkiksi satsaamalla energiatehokkuuteen ja ympäristöystävällisyyteen ja luomalla siitä itselleen vetovoimaisen brändin.

Kuntapäättäjien tulisi miettiä valtuustokauden alussa kuntastrategian kautta oman kuntansa heikkouksia ja vahvuuksia, haasteita ja mahdollisuuksia yhdessä kuntalaisten, järjestöjen, henkilöstön ja elinkeinoelämän kanssa. Sitä kautta löytyy näkemystä ja kykyä linjata, millaisten strategisten valintojen ja painotuksien avulla kunta voisi kukoistaa muuttuvassa maailmassa omia vahvuuksiaan hyödyntäen.

 

 

Tulevaisuuden valtuutetun roolit

Tulevaisuuden kunnan rooli muuttuu palveluiden järjestä- jästä enemmän elinvoiman moottoriksi ja sivistyksen ja hyvinvoinnin edistäjäksi. Se, miten hyvin kunnassa mahdollistetaan asukkaiden, kaupunginosaryhmien, vapaaehtoisten ja järjestöjen toiminta sekä erilaisten tapahtumien toteutus, vaikuttaa siihen, vahvistuuko vai heikentyykö kuntademokratia. Tämä yhdessä toimintaympäristön muutosten kanssa muokkaa väistämättä myös luottamushenkilön roolia ja tapaa toimia sekä tehtäväkenttää.

Tulevaisuuden kunnanvaltuutetun perustehtävä on tehdä päätöksiä sekä ohjata kunnan taloutta ja toimintaa. Perinteisen päätöksentekoroolin lisäksi luottamushenkilöillä on erilaisia päällekkäisiä ja limittäisiä rooleja, ja eri valtuutetuilla on erilaisia tapoja toimia. Osa valtuutetuista tulee toimimaan demokratian vahvistajana eli yhteisön viestijänä ja verkostojen vetäjänä, osa kunnan uudistajana ja ideoijana, jotkut kehittäjinä ja markkinoijina ja toiset kumppanuuksien luojina ja yhteistyön rakentajina. Osa toimii toisiaan tukevissa ja täydentävissä rooleissa tulevaisuuden rakentajana. Osa valtuutetuista ja päätöksentekijöistä on parhaimmillaan jo toiminut samanaikaisesti monessa edellä luetellussa roolissa.

 

Valtuutettu demokratian rakentajana

Suomessa on pitkät perinteet edustuksellisen demokratian toteutumiseen äänestämisen ja puoluetoiminnan kautta. Perinteisesti myös kansalaisjärjestökenttä on Suomessa ollut vahva. Kuitenkin näiden rooli on pirstaloitumassa, ja samalla innostus projektiluonteiseen kansalaistoimintaan kasvaa. Samanhenkiset hakeutuvat samanhenkisten seuraan ikään kuin omiin heimoihinsa. Valtuutetuilla voi olla päätöksentekotehtävän ja puolue-edustuksen lisäksi roolina tuoda ja viedä viestiä erilaisten kansalaisliikkeiden ja -projektien näkemyksistä perinteiseen kunnalliseen pää- töksentekoon ja toisin päin.

Äänestysvilkkauden lasku heikentää edustuksellisen pää- töksenteon ja kuntahallinnon oikeutusta ja edustavuutta. Vuoden 2012 kuntavaalien valtakunnallinen äänestysprosentti oli ensi kertaa alle 60. Valtuutetun tehtävä on edustaa äänestäjiään ja kuntalaisia päätöksenteossa, ja on tärkeää, että luottamus valtuustolle tulee reilusti yli puolelta kuntalaisista. Valtuutetun yksi tärkeä tehtävä onkin kertoa kuntalaisille kunnallisesta päätöksenteosta, sen sisällöstä ja merkityksestä ja samalla kannustaa kansalaisia osallistumaan ja äänestämään.

Teknologian muutos ja digitalisaatio muuttavat edelleen valtuutettujen työtä. Ne muuttavat myös demokratian toteutumista. Digitalisaation myötä työskentely siirtyy tietokoneille ja verkkoon, mutta se muuttaa myös demokraattista osallistumista. Valtuutettujen tulisi olla yhä valmiimpia kohtaamaan kansalaisia verkon kautta ja käyttämään digiosallistumisen työkaluja. Erityisesti nuoret kokevat verkkopohjaisten osallistumistyökalujen käytön luontevampana kuin esimerkiksi perinteiset kuulemistilaisuudet.

Valtuutettu voi olla merkittävä kuntademokratian toteutumisen mahdollistaja ja vahvistaja. Hän voi kutsua kuntalaisia mukaan, jakaa ja kerätä tietoa ja palautetta tai mahdollistaa kuntalaisten viestin kuulumisen päätöksenteossa ja olemalla käytettävissä erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Yhä enenevissä määrin kuntalaiset toimivat ja ovat yhteydessä päättäjiin digitaalisten välineiden kautta. Nuoremmille valtuutetuille se on jopa ainut luonteva yhteydenpitoväylä kuntalaisiin ja sidosryhmiin.

Avoin ja laaja osallisuus sekä strateginen päätöksenteko eivät aina yhdisty mutkattomasti, mutta niitä kannattaa tavoitella. Sitä kautta tavoittaa uusia ihmisiä ja erilaisia tapoja toimia, se voi johtaa kestävämpään ja tuloksellisempaan päätöksentekoon ja vahvistaa kuntademokratiaa.

 

Valtuutettu uudistajana ja ideoijana

Valtuutetut voivat toimia myös tulevaisuuden muutosvoimien tunnistajina ja sparrata kuntaa muuttamaan perinteisiä toimintatapoja ja uudistumaan. Innostunut valtuutettu etsii ja jakaa tutkittua tietoa, seuraa kehitystä ja ideoi uusia toimintatapoja yhdessä kuntalaisten ja sidosryhmien kanssa.

Joskus valtuutetut kohdistavat voimansa lähinnä eri palveluiden puolustamiseen ja säilyttämiseen. Hyvien palveluiden puolustaminen on tärkeää ja oikeutettua, mutta valtuutetun työn ainoan sisällön ei soisi olevan vain vanhan säilyttäminen. Kunnan ja kuntapolitiikan pitää uudistua ja elää ajassa. Jatkuvan uudistumisprosessin avulla pystytään tekemään strategisia valintoja ja korjaamaan tarvittaessa suuntaa.

Usein kunnat kaipaavat rohkeutta tehdä asioita toisin, hyväksyä keskeneräisyys ja irrottautua hallintokeskeisyydestä kuntalais-, asiakas- ja yrittäjänäkökulmaan. Tämän jatkuvan uudistumisprosessin vauhdittamisessa ja uudistusmyönteisen asenteen luomisessa on kunnanvaltuutetuilla tärkeä rooli.

 

Valtuutettu yhteistyön rakentajana

Tulevaisuuden kunnan laajentuvien elinvoimatehtävien myötä valtuutetun odotetaan olevan myös verkostoituja ja kumppani. Se konkretisoituu suhteessa elinkeinoelämään ja kansalaisjärjestöihin. Erityisesti kasvukeskuksissa ja kaupunkiseuduilla valtuutetulta toivotaan kiinnostusta elinvoima-asioihin eli työllisyyden hoidon ja yrittäjäpolitiikan lisäksi kasvu-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan.

Muuttuvassa ja pirstaloituvan tiedon maailmassa jokaisella kunnalla on hyvä olla pysyviä kumppaneita ja ystäviä sekä kunnan että maamme rajojen ulkopuolella. Siksi on tärkeää, että ainakin osa valtuutetuista olisi kiinnostunut kunnan ulkopolitiikasta eli vaikuttamisesta ja verkostotoiminnasta niin alueellisesti, valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti. Valtuutettujen on hyvä pohtia, mitkä ovat ne verkostot ja yhteisöt, jotka ovat oman kunnan kehityksen ja kumppanuuksien kannalta elintärkeitä ja vaikuttavia.

Uutena roolina valtuutetuille tulee yhteistyörooli suhteessa itsehallinnolliseen maakuntaan. Uusien maakuntien päätöksenteossa ei ole kuntamandaatteja, sillä maakunta tulee olemaan kunnan rinnalla toimiva itsehallinnollinen taho. Kunnat vaikuttavat uusia maakuntia rakennettaessa edunvalvonnan kautta, jonka toteutus on osaltaan myös valtuutettujen vastuulla. Kunnan johto ja valtuutetut tulevat omalta osaltaan toimimaan kumppaneina, viestinviejinä ja yhteistyön rakentajina suhteessa maakunnalliseen itsehallintoon.

Menestynyt kunta on siellä toimivien ihmisten kumppanuuksien ja verkostojen summa ja onnistujayhteisö, johon kuntalaiset voivat eri tavoin inspiroitua, tukeutua ja kiinnittyä. Poliittisen johdon eli valtuutettujen haasteena on saada eri tavoin ajattelevat ja erilaiset yhteisöt tavoittelemaan yhteistä hyvää, yhdessä sovittuja asioita ja toimimaan samaan suuntaan. Siinä onnistuminen on kunnan menestymisen kannalta keskeistä.

 

Valtuutettu kuntalaisnäkökulman esiintuojana

Kunnan menestys ja valtuutettujen onnistuminen mitataan lopulta sen mukaan, kuinka hyvin kunta pystyy vastaamaan asukkaidensa ja muiden alueen toimijoiden tarpeisiin ja edistämään näiden hyvinvointia ja menestystä.

Tulevaisuuden kunnassa pitää irrottautua vahvasta hallintonäkökulmasta ja sisäistää sen sijaan kuntalaislähtöinen, ihmisläheinen toimintatapa. Ihminen on asetettava uudistusten keskiöön ja byrokratian edelle. Tämä tarkoittaa samalla yrittäjä-, asiakas- ja toimijalähtöisyyttä. Erilaiset palveluprosessit tulee suunnitella ja toteuttaa kuntalais- ja asiakaslähtöisesti, ei hallintokeskeisesti.

Osa kunnan työntekijöistä ja päättäjistä saattaa pelätä tätä muutosta, mutta sujuvasti toteutuessaan se koituu kaikkien kuntalaisten ja kunnan hyödyksi.

 

Valtuutettu päätöksentekijänä

Valtuutetun perustehtävä on tehdä päätöksiä kunnan taloudesta ja toiminnasta. Valtuutetun keskeisin tehtävä ei muutu, vaikkakin kyky strategiseen ajatteluun ja valmius toimia erilaisissa rooleissa korostuvat muutosten keskellä.

Tulevaisuudessakin valtuutetun tehtäviin kuuluu asioihin perehtyminen ja vaikuttaminen, esityslistoihin tutustuminen, kuntalaisten kanssa viestiminen, yhteydenpito ja kuunteleminen sekä kokoustaminen.

Kuntapäätöksenteko on yhteistyötä oman puolueen ja muiden ryhmien sekä viranhaltijoiden ja eri verkostojen ja toimijoiden kanssa. Päätökset syntyvät pitkällisen prosessin ja yhteistyön jälkeen, eikä valtuutettu voi saada paljoa aikaiseksi, ellei hän osaa ja halua toimia yhteistyössä muiden kanssa. Valtuutetun on hyvä olla sopivan utelias, vastuullinen ja tulevaisuusorientoitunut, sillä yhteisten linjauksien ja poliittisten päätösten valmistelu vie aikaa ja päätökset vai- 40 kuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Valtuutetun on opeteltava siihen, että poliittisessa järjestelmässä liian harvoin saavat kiitosta tai risuja he, jotka ovat valmistelleet asiaa ja ovat siitä olleet päättämässä. Yleensä kiitoksen vastaanottavat he, jotka ovat hyvän toimintatavan alkaessa valtuutettuna tai päätöksentekijöinä.

Valmistelun ja päätöksenteon prosessit ovat pitkiä, ja päätökset näkyvät arjessa usein vasta vuosien päästä. Kuntapäätöksenteko on verrattavissa joukkuetriathloniin, jossa on harvoin pikavoittoja.

Kokoomuksen Talvitie: Yksityisten koulujen jatko turvataan ammatillisen koulutuksen reformissa

Tiedote 26.4.

Hallitus antoi maanantaina 24.4. esityksen ja eduskunta kävi lähetekeskustelun uudesta ammatillisen koulutuksen laista.

Reformin tavoitteena on parantaa työelämäyhteyksiä, lisätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja ottaa käyttöön uusi koulutussopimusmalli.

Oululaisen kansanedustajan Mari-Leena Talvitien mukaan esitys vastaa hyvin tulevaisuuden osaamistarpeisiin ja työelämän muutoksiin. Tutkintojen määrä vähenee nykyisestä noin 360 tutkinnosta 150 tutkintoon ja tutkintojen sisään tulee valinnaisuutta. Näiden kautta voidaan vähentää nuorten syrjäytymistä ja koulutuksen keskeyttämistä. Erityisesti koulutussopimusmalli on tervetullut uudistus ammatilliseen koulutukseen.

”Erityisesti koulutussopimus on tervetullut uudistus ammatilliseen koulutukseen. Se korvaisi nykyisen työssäoppimisen ja koulutus työpaikalla toteutettaisiin siinä ilman työsopimussuhdetta. On myös hyvä, että koulutussopimusta ja oppisopimusta olisi mahdollista yhdistellä joustavasti”, kertoo Talvitie.

Alun perin kahden lain yhdistäminen uudeksi laiksi ammatillisen koulutukseen sisälsi uhan, joka olisi lopettanut monen ammatillisen yksityisen oppilaitoksen toiminnan. Talvitie oli mukana vaikuttamassa, että esitykseen saatiin kirjaus, joka pelastaa yli 30 uhan alla ollutta yksityistä oppilaitosta ja yksi tällaisista on perinteikäs Oulun kosmetologikoulu. Esityksessä yksityiset ovat nyt lähestulkoon samalla viivalla julkisen puolen järjestäjien kanssa.

”Onneksi tähän löydettiin järkevä ratkaisu, jolla yksityiset oppilaitokset voivat jatkaa ja kehittää toimintaansa”, Talvitie kertoo.

Hallituksen esitys on valmisteltu uudella tavalla, tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

Talvitie on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja.

Lisätietoja:

Mari-Leena Talvitie

puh. 0445273282