TKI-panostuksilla hyvinvointia ja kestävää kasvua

(Julkaistu Kalevan Eduskunnasta-palstalla 28.9.2021)

Mitä elämämme olisi ilman teho- ja syöpähoitoa, langattomia yhteyksiä tai karttapalveluita? Nämä ja lukuisat muut hyvinvointia ja työtä luovat asiat pohjaavat vahvaan tuotekehitykseen.

Suomen tavoite on nostaa TKI-panostukset neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta 2020-luvun aikana. Työstämme tätä eduskunnassa syyskauden ajan parlamentaarisessa TKI-työryhmässä, jossa itsekin toimin.

Maakunnista vain Pohjois-Pohjanmaa yltää tuohon yli neljään prosenttiin. Alueellamme tutkimus on keskittynyt paljolti Ouluun. Tekniikka&Talous-lehden (8/2021) koonnin mukaan yli kolmessa prosentissa ovat Uusimaa, Pirkanmaa ja Pohjanmaa. Lähes puolet maamme t&k-osaajista ja -resursseista ovat Helsingin seudulla.

Oulun seudulla on tehty pitkäjänteistä, hyvää työtä Nokian alkuajoista alkaen. Yksityisen rahoituksen osuus TKI-toiminnasta on korkea, yli 70 %. Yhtenä ajurina on toiminut Oulun kaupungin 2011 perustama Northern Startup Funding ja Butterfly Venturesin kautta on tehty useita sijoituksia pohjoisen startup-yrityksiin.

Lukuisat yritykset ovat sijoittuneet Ouluun ja investoineet TKI-toimintaan, koska osaajia eli työntekijöitä on riittänyt. Nyt tätä haastaa ICT-alan eläköitymisaalto, korkeakoulujen rahoitus ja ulkomaalaisilta osaajilta vaadittava byrokratia. Nämä on ratkaistava eduskunnassa, yhteistyössä ja Oulun innovaatioallianssin hengessä.

Etlan tutkimuksen (2021) mukaan yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan sijaintiin vaikuttaa eniten osaajien saatavuus, toisena yrityksen muiden yksiköiden ja asiakkaiden läheisyys. Sen jälkeen julkiset tutkimus- ja kehitystuet sekä henkilöstön kustannukset.

Olen sitä mieltä, että Suomen innovaatiopolitiikan tärkeimpiä työkaluja on koulutuspolitiikkaa. Koulutuspoliittinen selonteko on syksyn ajan eduskuntakäsittelyssä. Tarvitsemme koulutustason nostoa, lisää tekniikan ja luonnontieteiden osaajia sekä resursseja koko koulutuspolulle.

Korkeakoulujen rahoitusta on vahvistettava, jotta ne voivat tarjota laadukasta, korkeatasoista koulutusta sekä hyvän ympäristön tieteen tekemiselle. Tarvitaan kansainvälistä rekrytointia, osaajia niin korkeakouluihin kuin yrityksiin sekä kykyä kotiuttaa EU-rahoituksia.

Suomi on Euroopan tasolla yksi innovaatiojohtajista, mutta viime aikojen panostukset ovat olleet EU:n heikoimpia. On tärkeä luoda pitkäjänteisiä, kannustavia ja ennakoivia toimia, jotka kasvattavat TKI-panostuksia. Niiden kautta syntyy osaamista, työpaikkoja ja innovaatioita eli hyvinvointia ja kestävää kasvua.

Mari-Leena Talvitie
Oululainen kansanedustaja, ympäristötekniikan DI

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

TKI-panostuksilla hyvinvointia ja kestävää kasvua

(julkaistu Kalevan Eduskunnasta-palstalla 28.9.2021, lue verkossa: https://www.kaleva.fi/tki-panostuksilla-hyvinvointia-ja-kestavaa-kasvua/3991882)

Mitä elämämme olisi ilman teho- ja syöpähoitoa, langattomia yhteyksiä tai karttapalveluita? Nämä ja lukuisat muut hyvinvointia ja työtä luovat asiat pohjaavat vahvaan tuotekehitykseen.

Suomen tavoite on nostaa TKI-panostukset neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta 2020-luvun aikana. Työstämme tätä eduskunnassa syyskauden ajan parlamentaarisessa TKI-työryhmässä, jossa itsekin toimin.

Maakunnista vain Pohjois-Pohjanmaa yltää tuohon yli neljään prosenttiin. Alueellamme tutkimus on keskittynyt paljolti Ouluun. Tekniikka&Talous-lehden (8/2021) koonnin mukaan yli kolmessa prosentissa ovat Uusimaa, Pirkanmaa ja Pohjanmaa. Lähes puolet maamme t&k-osaajista ja -resursseista ovat Helsingin seudulla.

Oulun seudulla on tehty pitkäjänteistä, hyvää työtä Nokian alkuajoista alkaen. Yksityisen rahoituksen osuus TKI-toiminnasta on korkea, yli 70 %. Yhtenä ajurina on toiminut Oulun kaupungin 2011 perustama Northern Startup Funding ja Butterfly Venturesin kautta on tehty useita sijoituksia pohjoisen startup-yrityksiin.

Lukuisat yritykset ovat sijoittuneet Ouluun ja investoineet TKI-toimintaan, koska osaajia eli työntekijöitä on riittänyt. Nyt tätä haastaa ICT-alan eläköitymisaalto, korkeakoulujen rahoitus ja ulkomaalaisilta osaajilta vaadittava byrokratia. Nämä on ratkaistava eduskunnassa, yhteistyössä ja Oulun innovaatioallianssin hengessä.

Etlan tutkimuksen (2021) mukaan yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan sijaintiin vaikuttaa eniten osaajien saatavuus, toisena yrityksen muiden yksiköiden ja asiakkaiden läheisyys. Sen jälkeen julkiset tutkimus- ja kehitystuet sekä henkilöstön kustannukset.

Olen sitä mieltä, että Suomen innovaatiopolitiikan tärkeimpiä työkaluja on koulutuspolitiikkaa. Koulutuspoliittinen selonteko on syksyn ajan eduskuntakäsittelyssä. Tarvitsemme koulutustason nostoa, lisää tekniikan ja luonnontieteiden osaajia sekä resursseja koko koulutuspolulle.

Korkeakoulujen rahoitusta on vahvistettava, jotta ne voivat tarjota laadukasta, korkeatasoista koulutusta sekä hyvän ympäristön tieteen tekemiselle. Tarvitaan kansainvälistä rekrytointia, osaajia niin korkeakouluihin kuin yrityksiin sekä kykyä kotiuttaa EU-rahoituksia.

Suomi on Euroopan tasolla yksi innovaatiojohtajista, mutta viime aikojen panostukset ovat olleet EU:n heikoimpia. On tärkeä luoda pitkäjänteisiä, kannustavia ja ennakoivia toimia, jotka kasvattavat TKI-panostuksia. Niiden kautta syntyy osaamista, työpaikkoja ja innovaatioita eli hyvinvointia ja kestävää kasvua.

Mari-Leena Talvitie
Oululainen kansanedustaja, ympäristötekniikan DI

Tekniikan osaajat nostavat Suomen TKI-suosta

(Julkaistu TEK-lehdessä 22.9.2021)

TEKin kannalta yksi syksyn tärkeistä aiheista on, millä työkaluilla Suomi nostaa TKI-panostukset neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta 2020-luvun aikana. Tätä polkua linjaamaan on asetettu parlamentaarinen TKI-työryhmä, johon itsekin kuulun varajäsenenä.

Viestimme TEKinä on, että valtion innovaatiopolitiikan tärkein työkalu on koulutuspolitiikka. Tutkimusten mukaan yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan sijaintiin vaikuttaa eniten juuri osaajien saatavuus. Siksi tarvitsemme lisää tekniikan ja luonnontieteiden osaajia, koulutustason nostoa sekä yksityisiä ja julkisia panostuksia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.

Korkeakoulujen nykyresursseja on vahvistettava, jotta ne voivat tarjota laadukasta ja korkeatasoista koulutusta sekä ympäristön tieteen tekemiselle. On panostettava kykyyn kotiuttaa EU-rahoituksia ja houkuteltava lisää osaavia ulkomaalaisia Suomeen, niin korkeakouluihin kuin yrityksiin. Suomi on Euroopan tasolla yksi innovaatiojohtajista, mutta panostuksemme ovat viime aikoina olleet EU:n heikoimpia. Siksi on aika tehdä pitkäjänteisiä ja ennakoivia TKI-linjauksia, kertapanostusten sijaan.

Tulevaisuutemme ja kestävän kasvun kannalta on oleellista löytää TKI-asioissa yhteisymmärrys ja nähdä ne oikeat pitkospuut, joilla tekniikan osaajat pystyvät nostamaan Suomen TKI-suosta.

 

 

 

Arktinen huippukokous Suomeen – korkean tason poliittiset kokoukset ovat keino sitouttaa valtioita ja yhteistyökumppaneita yhteisiin toimenpiteisiin

(Kolumni julkaistu Kalevassa 17.9.2021)

Suomen arktinen strategia on päivitetty. Sen pohjalta kävimme keskiviikkona eduskunnassa ajankohtaiskeskustelun maamme arktisesta politiikasta ja painopisteistä.

Jotta Suomi olisi arktisissa asioissa vaikuttavampi toimija EU-tasolla, kysyin pääministeri Marinilta, olisiko aika tavoitella arktista huippukokousta Suomeen. Myös monet kollegat nostivat huippukokouksen esiin. Pääministeri suhtautui asiaan myönteisesti.Suomen arktinen strategia on maamme arktisen politiikan merkittävin asiakirja. Oululaisena kansanedustajana ja yhtenä Suomen kuudesta arktisesta parlamentaarikoista on ollut ilo osallistua strategian päivitystyöhön. Eri yhteistyötahoja ja taustaryhmiä on kuultu laajasti.Valtioneuvoston kanslian nimittämä Arktisen alueen neuvottelukunnan tehtävä on tukea ja vahvistaa osaltaan Suomen arktista politiikkaa ja edistää sen tavoitteiden toteutumista. Neuvottelukuntaa johtaa pääministerin valtiosihteeri ja siinä on laaja edustus alueeltamme. Allekirjoittaneen lisäksi jäsenenä ovat muun muassa Oulun kaupunginjohtaja Laajala, Oulun yliopiston rehtori Niinimäki ja Oulun kauppakamarin johtaja Tuovinen.Arktisessa strategiassa priorisoidaan neljää Suomen arktisen toiminnan painopistettä. Pohjalla on ymmärrys siitä, että meillä arktisilla alueilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vähintään kaksi kertaa voimakkaampia kuin muualla.

Painopisteitä ovat ilmastonmuutos, sen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä arktisen alueen asukkaat, hyvinvoinnin edistäminen ja alkuperäiskansa saamelaisten oikeudet.

Kaksi muuta ovat osaaminen, elinkeinot ja huippuluokan tutkimus sekä infrastruktuuri ja logistiikka. Näissä kaikissa pohjoisella elinkeinoelämällä, tutkimuksella ja tieteellä Oulun yliopiston johdolla sekä koulutuksen toimijoilla on paljon annettavaa niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti.

”Näen arktisen huippukokouksen myös keinona nostaa Suomen arktista vaikuttamista EU-tasolla sekä EU:n arktista politiikkaa.”

Korkean tason poliittiset kokoukset ovat keino sitouttaa valtioita ja yhteistyökumppaneita yhteisiin toimenpiteisiin. Arktinen huippukokous olisi jatkoa viime kauden Oulun ja Rovaniemen kokouksille.

Kesällä 2017 Oulussa Euroopan komissio ja Suomen ulkoministeriön järjesti ensimmäisen arktisten asioiden korkean tason EU-kokouksen. Sitä isännöinyt ministeri Soini oli vahvasti mukana arktisissa asioissa.

Syksyllä 2018 Rovaniemellä järjestettiin meidän arktisten parlamentaarikkojen aloitteesta arktisten ympäristöministerien kokous. Silloin maat sitoutuivat muun muassa vähentämään mustan hiilen käyttöä, jota presidentti Niinistö on nostanut ansiokkaasti esiin.

Näen arktisen huippukokouksen myös keinona nostaa Suomen arktista vaikuttamista EU-tasolla sekä EU:n arktista politiikkaa. Suomi odottaa EU:n panostuksia muun muassa arktisiin infrahankkeisiin, ympäristökysymyksiin, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen sekä arktiseen tutkimukseen ja innovaatioihin. Nämä ansaitsevat yhteistä sitoutumista ja arktisen huippukokouksen huomion.

Mari-Leena Talvitie

kansanedustaja (kok.)

Suomen arktinen parlamentaarikko ja Arktisen neuvottelukunnan jäsen

Oulu

Poliisi tar­vit­see työ­rau­han, ei sääs­tö­esi­tyk­siä

(Julkaistu Kalevassa 30.8.2021)

Eduskunnassa on pitkään ollut yksimielisyys siitä, että sisäinen turvallisuus tarvitsee enemmän resursseja ja pitkäjänteisyyttä. Eduskuntapuolueet tekivät viime eduskuntavaalien alla turvallisuuslupauksen, jossa poliisien määrä nostetaan Suomessa 7 850 poliisiin.

Siksi valtiovarainministeri Saarikon esittämä talousarvioesitys, jossa poliisilta puuttuu jo ensi vuodelta noin 35–40 miljoonaa toiminnan nykytason ylläpitääkseen, on vastoin kaikkea yhdessä sovittua.

Marinin hallitusohjelmassa poliisien henkilövuositavoite ei yllä edes turvallisuuslupauksen tasolle, vaan on 7 500 poliisia ja nyt rahoitus siihenkin puuttuu. Tämä vakava ristiriita on ollut hallituksen tiedossa.

Eduskunnan hallintovaliokunnassa olemme yksimielisesti vaatineet syksystä 2019 lähtien, että hallitus korjaa eli nostaa poliisitoiminnan budjettikehystä.

Iso rahoitusvaje tarkoittaisi välittömästi poliisille rajuja henkilöstövähennyksiä. Henkilöstömenojen osuus poliisissa on 70 prosenttia. Muualta on mahdotonta säästää miljoonia euroja, sillä toimitilojen vuokrasopimukset ovat pitkiä, kalustoa tarvitaan eikä suojavälineistä voi tinkiä.

Henkilöstövähennykset näkyisivät väistämättä ihmisten arjen turvallisuudessa. Tätä kokoomus ei aio hyväksyä.

Mikäli hallituksen esitys ei syksyn aikana muutu, se tarkoittaisi pahimmillaan poliisissa laskua jopa alle 7 050 henkilötyövuoden tasolle. Tämän totesimme hallintovaliokunnassa kesäkuussa, kun kokosimme tilannearvion julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2021–2025.

Oulun poliisilaitoksen apulaispäällikkö Arto Karnarannan mukaan (Kaleva 13.8.) viime vuosina kehitys on ollut suotuisampaa ja poliisien määrää on jopa pystytty kasvattamaan sekä toimintaa kehittämään myönteisempään suuntaan, esimerkiksi harva-alueilla poliisin näkyvyyttä on aidosti pystytty kasvattamaan.

Viime kaudella lisäsimmekin Sipilän hallituksessa kokoomuslaisten sisäministerien johdolla poliisikoulutuksen aloituspaikkoja sekä poliisien määrärahoja ja resursseja.

Yhteiskuntamme turvallisuuden kivijalka koostuu monesta tekijästä, joista yksi on poliisien resurssit. Hallituksen ja sisäministeri Ohisalon tarvitsee vain toteuttaa yhdessä sovittu tavoite poliisien määrän nostamisesta ja osoittaa poliisille siihen tarvittavat resurssit.

Oulun poliisilaitoksen turvallisuustoimijat ovat työskennelleet liian pitkään myös kohtuuttomien sisäilmaongelmien sekä lukuisten väistötilojen keskellä. He, kuten koko Suomen poliisikenttä, tarvitsevat nyt työrauhan keskittyä meidän kaikkien arjen turvaamiseen, eikä sopeutustoimien suunnitteluun.

Mari-Leena Talvitie

Oululainen kansanedustaja, hallintovaliokunnan varapuheenjohtaja (kok)