Ratkaisuja ylivelkaantumiseen

Suomen talous kasvaa ja työllisyys on korkeampi kuin 27 vuoteen. Silti on kymmeniä tuhansia ihmisiä ja yrittäjiä, joiden elämää vaikeuttaa ylivelkaantuminen. Vuoden vaihteessa ulosottovelallisia 246 000 ja maksuhäiriömerkintöjä oli noin 380 000 suomalaisella.

Ulosottovelallisten määrä on pysynyt jotakuinkin samana, mutta velkojen yhteenlaskettu kokonaissumma on kasvanut.

Kasvussa ovat myös maksuhäiriömerkinnät, jotka kasaantuvat yhä useimmin samoille henkilöille. Lähes kymmenellä prosentilla täysi-ikäisistä suomalaisista on maksuhäiriömerkintä. Se ylittää 1990-luvun laman jälkeiset ennätyslukemat.

Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa liian monen ihmisen arkielämää eri tavoin.

Hän ei välttämättä voi tehdä esimerkiksi vakuutus- ja matkapuhelinsopimusta. Asunnon ja työpaikan saanti on hankalaa. Siinä tilanteessa jokainen tarvitsee apua, neuvoa ja tukea, miten saada elämänsä tasapainoon ja tehdä opiskeluun tai työhön liittyviä hankintoja.

Jokaisen ylivelkaantuneen tausta on erilainen, vaikka yhtäläisyyksiäkin on. Moni yrittäjä ylivelkaantui laman aikaan. Joku ison asiakkaan konkurssin vuoksi, toinen arvonlisäveron tai muun veron maksuvaikeuksista johtuneiden velkojen korkeiden korkojen takia. Näihin on haettava neuvonnan lisäksi kokonaistaloudellisia ratkaisuja erilaisista markkinakorkoisista maksujärjestelyistä.

Yksityishenkilöiden ylivelkaantuminen johtuu yhä useammin siitä, että taloutta paikataan korkeakorkoisilla pikavipeillä.

Lainsäädäntöä muutettiin vuonna 2013 niin, että alle 2 000 euron luotoille asetettiin korkokatto. Tätä on kierretty tarjoamalla yli 2000 euron vippejä, jota on voinut nostaa pienemmissä erissä.

Eduskunnassa aihe on puhututtanut ja siitä on jätetty useampia lakialoitteita. Allekirjoitin kollega Toivakan lakialoitteen pikavippien korkokaton sääntelystä.

Pikaluottosääntely on yksi hallituksen kaavailemista toimenpiteistä puuttua ylivelkaantumiseen. Nyt oikeusministeri Häkkänen on käynnistänyt valmistelun, jolla tiukennettaisiin pikaluottosääntelyä siten, että kiristettäisiin sekä korkokattoa että luotonantajalle aiheutuvia seurauksia korkokaton rikkomisesta.
Esimerkiksi tilanteessa, jossa korkokattoa on rikottu ei kuluttajalla olisi velvollisuutta maksaa korkoa tai muita luottokustannuksia. Tämä toimisi niin sanktiona kuin myös ennaltaehkäisevästi.

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Kokoomuksen Talvitie: Sujuvoitetaan asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoa

 Tiedote 8.5. 

Kokoomuksen kansanedustaja Mari-Leena Talvitie riemuitsee oikeusministeri Antti Häkkäselle juuri luovutettuja työryhmän ehdotuksia, joilla helpotetaan purkavaa uusrakentamista. Työryhmän ehdotus sujuvoittaa asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoa.

”Asunto-osakeyhtiöissä on lähes puolet Suomen asunnoista ja siten ne muodostavat huomattavan osan kansallisvarallisuudestamme. Kaupunkien ja keskustojen kehittymistä hidastaa tai jopa estää purkavaan uusrakentamiseen ja täydennysrakentamiseen kohdistuvat asunto-osakeyhtiölain vaatimukset”, Talvitie valottaa.

Nykyinen asunto-osakeyhtiölaki vaatii yhtiökokouksen yksimielisen päätöksen lisäksi jokaisen osakkaan suostumuksen. Työryhmä ehdottaa, että taloyhtiön yhtiökokouksessa riittäisi 4/5 määräenemmistö, kun on kyse purkavasta lisärakentamisesta.

”Törmäsin lain epäkohtaan ja näin sen haittavaikutukset toimiessani Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Silloin Oulun ydinkeskustassa oli suunnitteilla useissa kortteleissa purkavaa lisä- ja täydennysrakentamista samoin Kivisydän- iso maanalainen parkkiratkaisu. Oli kohtuutonta, että joku saattoi pitkittää päätöksentekoa, jopa periaatteesta”, Talvitie kertoo.

Aihe huomioitiin jo hallitusohjelmassa. Talvitie vauhditti asiaa alkukaudesta oululaiskollegojen voimin. He tekivät aiheesta kirjallisen kysymyksen ja sittemmin lakialoitteen, joka keräsi yli sadan kansanedustajan tuen. Lakialoitteessa esitettiin muutosta purkavan lisärakentamisen osalta päätöksenteon yksimielisyydestä määräenemmistöksi.

Talvitie muistuttaa että uudistuksessa on tärkeää huolehtia myös osakkaan oikeusturvasta. Työryhmä esittää, että jos osakas ei halua osallistua hankkeeseen, hänellä olisi oikeus vaatia osakkeidensa lunastamista käypään hintaan.

 

Sujuvoitetaan asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoa

Asunto-osakeyhtiöissä on lähes puolet Suomen asunnoista ja siten ne muodostavat huomattavan osan kansallisvarallisuudestamme. Kaupunkien ja keskustojen kehittymistä hidastaa tai jopa estää purkavaan uudisrakentamiseen ja täydennysrakentamiseen kohdistuvat asunto-osakeyhtiölain vaatimukset.

Purkava uudisrakentaminen tarkoittaa muun muassa sitä, ettei rakennusta ole kokonaistaloudellisesti järkevää korjata. Jolloin vaihtoehto on rakentaa samalle paikalle osin tai kokonaan uusi rakennus tai myydä rakennusoikeus.

Hankkeissa ongelmana on se, että asunto-osakeyhtiölaki vaatii yhtiökokouksen yksimielisen päätöksen LISÄKSI jokaisen osakkaan suostumuksen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri mieltä olevan ei tarvitse edes kertoa näkemystään yhtiökokouksessa vaan riittää, ettei anna myöhemmin suostumustaan suunniteltuihin toimenpiteisiin.

Törmäsin lain epäkohtaan ja näin sen haittavaikutukset toimiessani Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajana, vuosina 11-12. Silloin Oulun ydinkeskustassa oli suunnitteilla useissa kortteleissa purkavaa lisä- ja täydennysrakentamista samoin Kivisydän- iso maanalainen parkkiratkaisu. Oli kohtuutonta, että joku saattoi pitkittää päätöksentekoa periaatteesta. Vai olikohan katkeruus oikea syy. Joku teki sitä ylimääräisen rahan toivossa, vaikkei siitä kukaan halunnut puhua. Joku vailla ymmärrystä siitä, mitä kaikkea muuta samalla viivästyi.

Ainakin kaikissa kuusikkokaupungeissa on ollut samanlaisia tilanteita. Päätin tehdä parhaani, että lainsäädäntö muuttuisi. Hallitusohjelmaan saimme Alkukaudesta vauhditimme asiaa oululaiskollegojen voimin. Teimme kirjallisen kysymyksen ja sittemmin lakialoitteen. Saimme siihen yli 100 kansanedustajan tuen. Ehdotimme, että ainakin purkavan lisärakentamisen tilanteessa päätöksenteon vaatimus yksimielisyydestä muuttuisi vaateeksi enemmistöpäätöksenteosta.

Oikeusministeri asetti syksyllä 2017 työryhmän pohtimaan asunto-osakeyhtiölain muutostarpeita. Työryhmän loppuraportti julkaistaan tiistaina 8.5. Silloin selviää, voidaanko asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoa sujuvoittaa purkavan uudisrakentamisen osalta. Voiko myös kaava-asiat edetä tietyllä määräenemmistöllä, ilman vaadetta yksimielisyydestä? Se olisi helpotus monelle taloyhtiölle ja asukkaille sekä edistäisi täydennysrakentamista. Toivotaan, että työryhmän esitys tukee lakialoitettamme.

Kokoomuksen Talvitie: Autopaikkanormia on kevennettävä kaupunkiseuduilla

Tiedote 15.3.

Julkaisuvapaa heti

 

Kokoomuksen Talvitie: Autopaikkanormia on kevennettävä kaupunkiseuduilla

Kokoomuksen oululaisen kansanedustajan Mari-Leena Talvitien mukaan kuntien ja kaupunkien olisi perusteltua keventää autopaikkanormia merkittävästi, erityisesti kasvavilla kaupunkiseuduilla. Autopaikkanormilla kunta tai kaupunki määrittelee, kuinka monta parkkipaikkaa uuteen kiinteistöön on rakennettava kerrosalaneliöitä tai asuntoja kohden. Normi vaikeuttaa merkittävästi täydennysrakentamista ja vanhojen rakennusten korottamista.

Vaatimus rakentaa pysäköintitilaa johtaa tilanteisiin, joissa rakennuttaja rakentaa autopaikkoja, joille ei välttämättä olekaan kysyntää. Autopaikkojen rakennuskustannukset jyvitetään kuitenkin kaikkien asuntojen hintoihin, jolloin myös ne, jotka eivät autopaikkoja tarvitse, maksavat niistä osansa.

”Autopaikkanormin keventämistä on hyvä katsoa alue- ja kaavakohtaisesti, koska siihen vaikuttavat esimerkiksi liikennejärjestelyt ja täydennysrakentamisen tarkoitus. Monissa kaupungeissa autopaikkanormia käsitellään päätöksenteossa näin valtuustokauden alkupuolella. Kaupunkien on hyvä ymmärtää, että heillä on työkalut kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämisessä muun muassa lieventämällä autopaikkanormia täydennysrakentamisessa”, Talvitie summaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä otti asiaan kantaa keväällä 2017 asuntopoliittisessa raportissa, joka sisälsi 66 konkreettista esitystä sujuvampaan rakentamiseen ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Kokoomus esitti autopaikkanormista luopumista kokonaan täydennysrakentamisen osalta.

”Yhden pysäköintipaikan hinta voi Raklin selvityksen mukaan olla jopa 50 000-70 000 euroa. Tämä nostaa myös asunnon hintaa käsittämättömän paljon, vaikka autopaikalle ei kaikilla olisi edes tarvetta. Esimerkiksi opiskelija-asuntoja rakennettaessa ei ole tarvetta niin suurelle pysäköintipaikkojen määrälle,” sanoo Talvitie.

Talvitie on aiemmin edistänyt täydennysrakentamista tekemällä lakialoitteen (LA 105/2016 vp) asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekojärjestelmän muuttamiseksi. Lakialoitteen on allekirjoittanut 105 edustajaa ja se on ympäristövaliokunnan käsittelyssä. Oikeusministeriö selvittää parhaillaan lain muutostarpeita.

Suomalaiset ansaitsevat Sote 2.0.

(Julkaistu Kalevassa 10.3.2018)

Suomalaisessa politiikassa on yksi kestoaihe ylitse muiden ja se on peitonnut monet muut tärkeät aiheet. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu yli 10 vuotta ja jokainen eduskuntaryhmä on ollut työstämässä sen suuntaa. Tänä keväänä on aika saada valmiiksi Sote 2.0 ja vapauttaa resurssit lainsäädännön pohdinnoista kokonaan käytännön suunnitteluun ja toteutukseen, varsinaiseen sote-työhön.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei nykyjärjestelmä takaa asiakaslähtöisiä palveluita kaikille. Häviäjinä ovat olleet osa opiskelijoista, eläkeläiset, työttömät sekä kotona lapsia hoitavat äidit ja -isät. Osalla kaikki on toiminut loistavasti, mutta osa on joutunut palveluiden pompoteltavaksi. Satavuotiaassa Suomessa oikea-aikainen palvelu ei saa olla riippuvainen työtilanteesta tai asuinpaikasta.

Mitä sitten on tapahtunut reilussa 10 vuodessa? Moni valmistelussa ollut vaihtoehto on todettu mahdottomaksi. Esimerkiksi järjestäjämallin suhteen on enää kaksi vaihtoehtoa: joko keskitämme kaiken valtion järjestettäväksi tai järjestäjänä toimii maakunta eli edustuksellinen aluehallinto. Jälkimmäinen vaihtoehto on järkevämpi ja huomioi myös alueelliset erityispiirteet.

Samassa ajassa terveydenhuollon kansalliset kustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet. Valtiosihteeri Hetemäki on nostanut esiin, miten maan tasolla nykyisen sote-järjestelmän kustannukset ovat olleet hyvin erilaiset eri aikoina. Vuonna 2000 terveysmenot olivat 6,9 % ja vuonna 2015 9,6 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tuon nousun takana on terveydenhuollon menojen yli kaksinkertaistuminen, eikä niinkään viime vuosien heikko talouskasvu.

Hallituksen sote- ja maakuntalakien valmistelu on urheilutermein loppusuoralla. Koko paketin viimeisin osio eli valinnanvapauslaki on siirtymässä eduskunnan arvioitavaksi.

Valmistellussa uudistuksessa sote-palveluiden keskiössä on ensimmäistä kertaa ihminen. Toimiva tiedonkulku, hyvä johtaminen ja henkilöstöpolitiikka tukevat potilaiden oikea-aikaista hoitoa. Valinnanvapaus-malli antaa potilaalle mahdollisuuden valita palveluntuottajansa julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan väliltä. Maakunta määrittää pelisäännöt. Se on järjestäjänä vastuussa myös siitä, että asiakasseteleitä annetaan vain tarpeeseen.

Sote-palveluiden järjestämisvastuun keskittäminen nykyisestä 190 kunnallisesta järjestäjästä 18 maakuntaan on iso ja järkevä muutos.

Lainsäädäntö luo kuitenkin toimivalle sote-järjestelmälle vain raamit. Uudistuksen lopputulos on kiinni ihmisistä. Henkilöstöstä, valittavista johtajista ja päättäjistä, kansalaisista sekä tiedonkulusta ja johtamisesta. Esimerkiksi sujuvat hoitopolut, yhteistyö eri palveluntuottajien välillä sekä kokonaistaloudellisuus ovat kiinni siitä, kuinka alueellisella tasolla toimitaan. Hyvät yhteistyömallit ja toimintatavat syntyvät käytännön työn kautta. Parannettavaakin varmasti on. Siitä on tarpeen kerätä palautetta ja esityksiä.