Ravintola-alan yritykset tarvitsevat apua ripeästi

Julkaistu Kalevan Eduskunnasta -palstalla 13.5.2020

Olemme eläneet nyt kaksi kuukautta poikkeusoloissa. Jokaisen arkeen on vaikuttaneet rajoitustoimet, joilla on estetty koronaviruksen leviämistä. Eduskunnassa olemme käsitelleet tarvittavia muutoksia lakeihin pika-aikataululla. Suomen tilanne on monin osin hyvä: tehohoitokapasiteetti on kaksinkertaistettu, riskiryhmäläisten tartuntamäärät kohtuullisia ja kriittiset alat ovat toimintakykyisiä.

Huolen aiheitakin on, kuten velvoite kaikkien yli 70-vuotiaiden eristyksissä oloon, joka syystä lieventyi suositukseksi. Eduskunnassa on samoin puhututtanut, miksi hallituksen päätösperusteet ja vaikutusarvioinnit eivät ole avoimesti kaikkien luettavissa. Nyt kun näin ei ole, eduskunnan perustusvaliokunta on joutunut hallitusta siitä huomauttamaan.

Vaikka ihmisten terveys on etusijalla, yritykset tarvitsevat yhtä lailla aputoimia, jotta selviävät kriisin yli. Toimenpiteiden on oltava kannustavia ja vastuullisia sekä vaikutettava ripeästi. Kyse ei ole vain yrityksistä vaan ihmisten työpaikoista, talouden pyörimisestä ja verotuloista. Sitä kautta myös kuntien taloudesta ja valtion resursseista järjestää ihmisten palveluita.

Suomen perustuslaissa taataan elinkeinovapaus. Kun hallitus päätti ravintoloiden osalta sitä rajoittaa voimakkaasti, eduskunta edellytti perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta, että taloudellisia menetyksiä on korvattava viipymättä. On vaikea ymmärtää, miksi ravintola-alan kompensaatioesitystä ei annettu huhtikuussa vaan se oli eduskunnan käsittelyssä vasta eilen tiistaina.

Hallituksen esityksen mukaan ravintoloille tulisi yhteensä 123 miljoonan euron tukipaketti. Se olisi vain reilu kymmenesosa ravitsemusliikkeiden vuoden 2019 huhti-toukokuun myynnistä, joka oli noin miljardi euroa. Se on liian vähän eikä sitä voi hyväksyä. Kokoomus esitti jo edellisen lisätalousarvion yhteydessä laajempaa tukipakettia. Viimeistään toukokuun lopulla selviää, millaiseksi eduskunta talousvaliokunnan puheenjohtaja Vartiaisen johdolla tukipaketin säätää.

Palvelualoilla, kuten ravintoloilla ei ole europuskureita kriisin varalla. Pelkät maksujen ja vuokrien lykkäykset, saati lainan takaukset eivät auta. Hieman helpotusta pienyrittäjälle on tuonut uusi, väliaikainen työttömyysturva. Siitä ei ole kuitenkaan hyötyä isompien juoksevien kulujen, kuten tuhansien eurojen vuokranmaksuun.

Yrityksiä on autettava selviämään tämän akuutin koronakriisin yli. Mikäli yrityksiä katoaisi, toipuminen siitä kestäisi pitkään ja markkinat jakautuisivat osin isoille, myös ulkomaalaisille ketjuille. Tämä kehitys ei ole toivottavaa. Palveluala tarvitsee jatkossakin yrittäjävetoisia yrityksiä.

Mari-Leena Talvitie
oululainen kansanedustaja (kok)

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Kolumni: Poikkeustila vaikuttaa meidän kaikkien arkeen

Lue verkosta: https://www.rantalakeus.fi/kolumnit/kansanedustaja-marileena-talvitie-poikkeustila-vaikuttaa-meidan-kaikkien-arkeen-6.580.3818436.91c5a8542a

Suo­mes­sa ja maa­il­mal­la et­si­tään kai­kin kei­noin rat­kai­su­ja ko­ro­na-vi­ruk­sen akuut­tiin vai­hee­seen. Kii­nas­ta le­vin­nyt vi­rus on aja­nut kaik­ki poik­keus­ti­laan. Val­ti­ot, yri­tyk­set, kun­nat ja ih­mi­set te­ke­vät jä­rei­tä toi­mia, jot­ta tau­din le­vi­ä­mi­nen hi­das­tui­si ja sen vai­ku­tuk­set ih­mis­ten ter­vey­teen ja tu­le­vai­suu­teen oli­si rat­kais­ta­vis­sa.

Edus­kun­ta päät­ti ot­taa käyt­töön val­mius­lain, jota ei ole tar­vit­tu sit­ten so­ta­vuo­sien. Liik­ku­mis­ta, työs­ken­te­lyä ja ko­koon­tu­mis­ta ra­joi­te­taan niin kou­luis­sa, mo­nil­la työ­pai­koil­la kuin va­paa-ajal­la. Poik­keu­so­lot vai­kut­ta­vat mei­dän kaik­kien ar­keen.

Ko­ro­na-vi­ruk­sen vaa­ral­li­suus pii­lee sii­nä, et­tä se le­vi­ää sa­la­ka­va­las­ti. Ih­mi­nen ei sitä näe ja jo­kai­nen voi le­vit­tää vi­rus­ta, vaik­ka luu­lee ole­van­sa ter­ve ei­kä tie­dä ole­van­sa sai­ras­tu­mas­sa tau­tiin.

Ai­van jo­kai­sen toi­min­nan on siis täh­dät­tä­vä sii­hen, et­tä suo­jaam­me ris­ki­ryh­miä. Sa­mal­la tur­vaam­me kriit­tis­ten alo­jen, muun mu­as­sa ter­vey­den­hoi­don, hoi­van, tur­van, kul­je­tus­ten ja inf­ra­puo­len toi­min­ta­ky­kyä. Väl­te­tään lä­hi­kon­tak­te­ja ja mi­ni­moi­daan liik­ku­mi­nen. Jo­kai­sen on toi­mit­ta­va vas­tuul­li­ses­ti ja oh­jei­den mu­kai­ses­ti. Kriit­ti­ses­ti on kyse sii­tä, et­tä te­ho­hoi­toa riit­tää sitä tar­vit­se­vil­le.

Ti­lan­ne on haas­ta­nut myös Suo­men kor­ke­a­ta­soi­sen ope­tuk­sen. Kai­kil­la kou­lu­tu­sas­teil­le on sul­jet­tu ovia, siir­ryt­ty etä­o­pe­tuk­seen ja otet­tu käyt­töön uu­sia toi­min­ta­ta­po­ja. Kii­tos kuu­luu opet­ta­jil­le, reh­to­reil­le ja kou­lun hen­ki­lö­kun­nal­le. Iso kii­tos myös van­hem­mil­le, jot­ka te­ke­vät etä­töi­tä, lait­ta­vat ruo­kaa koko per­heel­le ja tu­ke­vat lap­sia kou­lun­käyn­nis­sä.

Lain mu­kaan 1–3-luok­ka­lai­sil­la oli­si oi­keus lä­hi­o­pe­tuk­seen, mut­ta myös hei­dän on hyvä ol­la ko­to­na, jot­ta lä­hi­kon­tak­tit vä­he­ne­vät. Poik­keu­so­lois­ta huo­li­mat­ta, lap­sil­le ja nuo­ril­le tu­lee taa­ta oi­keus op­pi­mi­seen, ruo­kaan ja kas­vuun tur­val­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä.

Vaik­ka kun­nat ovat hoi­ta­neet poik­keu­so­lot hy­vin, ne tar­vit­se­vat hal­li­tuk­sel­ta ta­lou­del­lis­ta tu­kea ja sel­kei­tä lin­jauk­sia. Kun­nil­la on edel­leen suu­rim­mal­ta osin vas­tuu pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­ses­tä.

Olen kes­kus­tel­lut use­an yrit­tä­jän kans­sa ti­lan­tees­ta. On ym­mär­ret­tä­vää, et­tä kai­kil­la on iso huo­li ih­mis­ten toi­meen­tu­los­ta ja työ­pai­kois­ta. Ky­syn­tä on hii­pu­nut, lii­ke­vaih­to tip­pu­nut – jopa 90 pro­sent­tia. Yrit­tä­jä­per­heen tyt­tä­re­nä nou­see mie­leen 90-lu­vun la­man ko­vat ajat. Kos­ka kyse on vi­ru­se­pi­de­mi­as­ta, van­hat kei­not ei­vät tep­si. Nyt tar­vi­taan vas­tuul­li­sia ja kan­nus­ta­via täs­mä­toi­mia. Ne hel­pot­ta­vat lä­hi­ai­koi­na niin työ­paik­ko­jen sekä yri­tys­ten ja yrit­tä­jien ti­lan­net­ta.

Hal­li­tus jul­kai­si en­sim­mäi­sen tu­ki­pa­ke­tin yri­tyk­sil­le ko­ro­na­e­pi­de­mi­an hait­to­jen tor­ju­mi­sek­si. Yk­si­tyi­sen työ­nan­ta­jan työ­e­lä­ke­mak­su­ja alen­ne­taan 2,6 pro­sent­tia ti­la­päi­ses­ti. Lo­mau­tus­ti­lan­tei­den vä­him­mäi­sai­ko­ja ly­hen­ne­tään 14 päi­väs­tä vii­teen päi­vään. Li­säk­si luo­daan yk­si­ny­rit­tä­jil­le pää­sy vä­li­ai­kai­sen työt­tö­myys­tur­van pii­riin.

Ko­koo­mus esit­ti hal­li­tuk­sel­le krii­si­pa­ke­tin, jos­sa yri­tys­ten työ­nan­ta­ja­mak­sut pois­tet­tai­siin kol­mek­si kuu­kau­dek­si. Lo­mau­tus­ti­lan­teis­sa pois­tet­tai­siin työn­te­ki­jän vii­den päi­vän oma­vas­tuu­ai­ka eli työt­tö­myy­se­tuu­den sai­si heti lo­mau­tuk­sen alet­tua. Jul­kai­sem­me myös toi­sen ko­koo­muk­sen ar­ki­ta­lou­den ja yri­tys­ten ko­ro­na­tu­ki -eh­do­tus­pa­ke­tin.

Suo­men ja työ­paik­ko­jen pe­las­ta­mi­sek­si tar­vi­taan ra­ju­ja ja vai­kut­ta­via tu­ki­toi­mia no­pe­as­ti. Pie­ni on­ni on, et­tä meil­lä on pu­he­li­met, etä­lait­tei­ta ja toi­mi­vat lii­ken­neyh­tey­det. Nii­tä hyö­dyn­tä­mäl­lä voit teh­dä töi­tä, os­taa pai­kal­li­sia pal­ve­lui­ta ja ti­la­ta ruo­kaa sekä opis­kel­la. Ai­van yh­tä tär­ke­ää on pi­tää yh­teyt­tä – niin su­ku­lai­siin, naa­pu­rei­hin kuin luok­ka­ka­ve­rei­hin.

Jot­ta sel­vi­äm­me täs­tä, tar­vit­sem­me toi­nen toi­si­am­me. Tu­le­vai­suus teh­dään yh­des­sä!

Liikkumiseen kannustava ilmapiiri syntyy teoista ja ihmisistä 

(Julkaistu IiSanomissa 19.3.2020, lue verkkolehdestä: https://www.vkkmedia.fi/iisanomat/wp-content/uploads/2009/01/iisanomat-6-2020.pdf)

Milloin koit viimeeksi liikkumisen iloa? Tutkimusten mukaan me suomalaiset voisimme liikkua enemmän – vain yksi viidestä liikkuu suositusten mukaan tarpeeksi.

Liikkumattomuuden aiheuttamat kustannukset ovat yhteiskunnalle miljardeja euroja vuosittain. Tarvitsemme erilaisia tekoja ja toimenpiteitä liikkumiseen – kannusteita ja infraa, esimerkkejä ja vaikka haastekampanjoita. Lapsille ja nuorille, työikäisille ja senioreille, yksin ja yhdessä. Monelle liikunta on väylä yhdessä tekemiseen ja uusiin kavereihin. Liikunnan hyödyt näkyvät laajalti, niin ihmisten hyvinvointina kuin säästyvinä terveysmenoina.

Valmistelimme Kokoomuksen eduskuntaryhmän liikuntapolitiikan linjaukset viime vuonna. Lähtökohtana oli #SaaLiikkua eli kannustaen, ei pakottaen. Niin yksilön, seurojen, kuntien kuin valtion tasolla voidaan tehdä monenlaisia toimenpiteitä, jotka edistävät liikkumista. Seuratyöllä ympäri Suomen on valtava merkitys – se toimii liikkumisen selkärankana. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia. Ne on syytä huomioida myös yhdyskuntasuunnittelussa. Tavoitteena tulee olla myös kattava ja laadukas liikuntapaikkaverkosto.

Liikunta on tärkeää aina varhaisista vuosista lähtien. On näyttöä, että osalla lapsista liikunta helpottaa myös oppimishäiriöitä. Hyviä esimerkkejä lasten liikkumiseen on Liikkuva varhaiskasvatus – ja Liikkuva koulu – hankkeet, joiden myötä lasten päivissä on tunti lisää liikuntaa. Tärkeää, että välituntialueet tarjoavat liikunnallisia virikkeitä lasten koulu- ja iltapäiviin.

Lähiympäristöllä on iso merkitys. Olen iloinen, että iiläisistä saivat Iisi-Areenaan, joka tarjoaa kaikenikäisille mahdollisuuksia liikkua, pelata ja harrastaa sekä tiloja seuratoiminnalle.

Kiitos kaikille asiaa edistäneille, varsinkin kunnan päättäjille. Tein osani puhuen hallin puolesta valtion liikuntaneuvoston jäsenille, kuten kollega Multalalle ja Wallinheimolle. Tapasimme heitä Iin valtuutettu Jussi Kurttilan vieraillessa eduskunnassa. Valtion tuki hallille oli korkea eli 750 000 euroa.

Myös kodeissa voidaan edistää liikuntaa pienin teoin. Perheessämme on eka- ja kolmas-luokkalaiset tytöt. Joku vuosi sitten mieheni ehdotti, että hankkisimme puolapuut, renkaat, voimisteluköyden ja maton olohuoneeseen. Hetken mietin, että mihin ne mahtuvat, asummehan kerrostalossa. Yllätyin, miten pieneen tilaan ne sopivat. Tytöt temppuilevat niissä päivittäin, jopa katsoessaan televisiota. Ja on niistä ollut hyötyä itsellekin.

Oma liikkuminen, perheenäitinä ja kansanedustajana, on rajoittunut kotijumppaan ja aamukävelyyn sekä hyötyliikuntaan kuten rappujen käyttämiseen eduskunnassa. Pieniä asioita, mutta tuovat liikunnan iloa ja jaksamista arkeen.

Suomi, kuten koko Eurooppa, siirtyi viime viikolla poikkeustilaan. Ihmisten kokoontumisvapautta ja liikkumista on joudutaan rajoittamaan, suojellaksemme riskiryhmiä ja terveydenhoidon henkilökuntaa korona-virukselta. Myös Iisi-Areenan vihkiäiset, joihin olin tulossa puhumaan, siirtyvät. Josko juhlistamme niitä myöhemmin suurella joukolla.

On tärkeää noudattaa ohjeita. Samalla voi käyttää kekseliäisyyttä – miten tässä poikkeustilanteessa voi liikkua, vaarantamatta kenenkään terveyttä.

Toivotan liikunnan iloa jokaiselle,

yksin ja pian taas yhdessäkin!

 

Mitä odotat uudelta vuosikymmeneltä? 

Julkaistu Kalevan Eduskunnasta -palstalla 8.1.2020

Päivän politiikan sijaan päätin tällä kertaa kirjoittaa, mitä odotan alkaneelta vuosikymmeneltä.

Toivon hyvyyden ja yhteisöllisyyden vuosikymmentä. Enemmän reiluutta ja kannustavuutta, vastuullisuutta ja avoimuutta, rohkeutta uudistua. Josko Suomessa ja maailmalla kuuluu järjen ja sydämen ääni. Linjauksia tehdään tutkimukseen ja tieteeseen perustuen.

Kun opiskelin 2000-luvun alussa ympäristötekniikkaa, aloin verrata politiikkani pohjaa kolmijalkaiseen tuoliin. Tuolin yksi jalka on ekologiset, toinen taloudelliset ja kolmas sosiaaliset tekijät. Josko 2020-luvulla näkisimme eurojen ohella ympäristön ja kulttuuristen tekijöiden arvon? Vaikka ne muuntuvat luvuiksi ja euroiksi vasta toisenlaisissa yhtälöissä.

Suomi ikääntyy 2020-luvulla nopeasti. Väestörakenteen muutos on läsnä. Kunnissa ja valtakunnan tasolla on tehtävä ripeästi ratkaisuja, uudistaa palveluita ja rakenteita. On hyvä solmia kumppanuuksia, myös kansainvälisesti.

Tarvitsemme tasa-arvoiset ja joustavat työmarkkinat, reilut ilmasto- ja energiatavoitteet ja kannustavan ja yksinkertaisen sosiaaliturvan. Ne kannustavat yrityksiä työllistämään, luomaan uutta ja investoimaan.

Toivon edistystahtoa ja rohkeutta uudistaa, kokonaistaloudellisesti. Tahtoa ja kykyä toimia yli rajojen ja alhaalta ylöspäin. Siirrytään pois hallintokeskeisyydestä, ihmis-, potilas- ja yrityslähtöisyyteen. Huomioidaan ihmisten osallistumisen ja vastuun merkitys.

Päätöksenteon taustat muuttuvat avoimemmaksi. Ihmiset voivat ottaa kantaa asioihin mittakaavassa, joka ei aiemmin ollut mahdollisia. Tulevaisuus rakennetaan yhdessä!

On myös vastakkaista, valitettavaakin kehitystä. Osalle yhteistyötä tärkeämpää on se, miten hajotetaan tai miltä asiat saadaan näyttämään. Josko ihmiset näkevät pelon ja mielikuvapolitiikan ohi.

Osaa ihmisiä vaivaa liian vahva näyttämisen, pelon ja pärjäämisen kulttuuri. Josko tulee keskustelun ja armon vuosikymmen. Vahvistetaan yhteisöllisyyttä. Jokainen saakoon tukea, oikea-aikaisesti ja matalalla kynnyksellä.

Politiikan toiveiden ohella toivon iloa päiviisi ja herkkyyttä elää hetkessä. Kykyä ja tahtoa nähdä ja kuulla se hyvyys, jota meissä on. Siten jokainen voi tulla kuulluksi, kohdatuksi ja kunnioitetuksi, omana itsenään.

Toivon, että voimme tukea ja kasvattaa toinen toisiamme, yhdessä. Ja aivan erityisesti tukea jokaista lasta, nuorta, yksinäistä, vanhusta ja naapuria.

Eduskuntakolumneista saa harvoin palautetta. Toivon kuulevani, mitä Sinä odotat alkaneelta vuosikymmeneltä.

Hyvää vuosikymmentä 2020. Tehdään siitä yhteisöllisyyden, reiluuden ja rohkeuden, hyvyyden vuosikymmen.

Oppivel­vol­li­suusiän noston sijaan oikea-aikaista tukea nuorille

Julkaistu Rantalakeudessa 11.12. Lue verkossa: https://www.rantalakeus.fi/kolumnit/kokoomuksen-kansanedustaja-marileena-talvitie-oppivelvollisuusian-noston-sijaan-oikeaaikaista-tukea-nuorille-6.580.3730818.5c17646e66

Lap­set ja nuo­ret an­sait­se­vat tu­kea ja tur­vaa, tu­le­vai­suu­de­nus­koa ja on­nis­tu­mi­sia niin kou­lus­sa kuin ko­to­na. Hal­li­tus suun­nit­te­lee tä­hän yh­dek­si rat­kai­suk­si op­pi­vel­vol­li­suu­si­än nos­toa. Vai­kut­ta­vam­paa on koh­den­taa oi­kea-ai­kais­ta tu­kea las­ten var­hai­siin vuo­siin, per­heil­le ja heil­le, jot­ka tu­kea eni­ten tar­vit­se­vat.

Laa­du­kas var­hais­kas­va­tus ja pe­ru­so­pe­tus ovat Suo­men kul­ma­ki­viä, joil­le myö­hem­pi op­pi­mi­nen ra­ken­tuu. Sik­si on vai­kea ym­mär­tää, et­tä pe­rus­kou­lus­ta pää­see vuo­sit­tain jopa 6 000 nuor­ta il­man riit­tä­vää lu­ku­tai­toa. Näin em­me voi jat­kaa.

On tär­ke­ää, et­tä jo­kai­nen op­pii riit­tä­vän luku-, kir­joi­tus- ja las­ku­tai­don en­nen siir­ty­mis­tä 3. luo­kal­le. Olem­me ko­koo­muk­sen vaih­to­eh­to­bud­je­tis­sa esit­tä­neet tun­tu­via, py­sy­viä mää­rä­ra­ha­li­säyk­siä, joil­la tu­e­taan var­hais­kas­va­tuk­sen tasa-ar­voa ja vah­vis­te­taan pe­ru­so­pe­tus­ta. Ra­hoi­tus­ta koh­den­net­tai­siin eri­tyi­ses­ti op­pi­mi­sen ja kou­lun­käyn­nin tu­keen. Tar­vit­sem­me oi­kea-ai­kais­ta tu­kea koko kou­lu­po­lul­le, var­hai­sis­ta vuo­sis­ta läh­tien toi­sel­le as­teel­le.

Toi­min edus­kun­ta­työn ohel­la Kou­lu­tus­kun­ta­yh­ty­mä OSAO:n (en­ti­nen Osekk) hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na. OSAO on yk­si Suo­men suu­rin toi­sen as­teen kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jä. Kou­lu­tus­ryh­mis­tä suu­rin osa on täyn­nä ja opis­ke­li­joi­den työl­lis­ty­mi­nen kor­kea, noin 90 pro­sent­tia. Kui­ten­kin osa opis­ke­li­jois­ta tar­vit­see yhä enem­män tu­ki­toi­mia ja joku kes­keyt­tää opin­not tu­es­ta huo­li­mat­ta.

Ylei­sim­mät syyt toi­sen as­teen kes­keyt­tä­mi­seen ovat puut­teel­li­set tai­dot eli ko­ke­mus sii­tä,
et­tei pär­jää opin­nois­sa ja vää­rän alan va­lin­ta.

Puut­teel­li­siin tai­toi­hin hel­po­tus­ta tuo opis­ke­li­jan saa­ma eri­tyi­nen tuki ja opin­to-oh­jaus. Vää­rän alan va­lin­taan aut­taa uu­si jous­ta­va, jat­ku­va haku. Am­ma­til­li­seen kou­lu­tuk­seen voi uu­den lain mu­kaan ha­kea ym­pä­ri vuo­den, ei vain ke­vään yh­teis­haus­sa. Näin ol­len nuo­ri voi aloit­taa opin­not tai tar­vit­ta­es­sa vaih­taa alaa jous­ta­vas­ti.

Hal­li­tus ope­tus­mi­nis­te­rin joh­dol­la tar­jo­aa rat­kai­suk­si nos­taa op­pi­vel­vol­li­suu­si­kää 18 vuo­teen. Jo­kai­sen oli­si opis­kel­ta­va pe­rus­kou­lun jäl­keen ai­na­kin kak­si vuot­ta toi­sen as­teen kou­lu­tuk­ses­sa. Täl­löin kou­lu­tuk­sen li­sä­re­surs­sit koh­den­tui­si­vat kai­kil­le jäl­ki­kä­teen, kun tuen tar­ve on osal­le ja eri­tyi­ses­ti var­hai­seen tu­keen.

Op­pi­vel­vol­li­suu­si­än nos­ton val­mis­te­lu on täyn­nä ky­sy­mys­merk­ke­jä. Nos­tos­ta tu­li­si kus­tan­nus­pai­net­ta myös kun­nil­le, kos­ka val­tio ei pys­ty mak­sa­maan ku­lu­ja täy­si­mää­räi­se­nä. Kun­nat jou­tui­si­vat et­si­mään li­sä­sääs­tö­jä taas pe­rus­kou­lus­ta. Kun­tien siel­tä te­ke­mät sääs­töt sekä van­hem­muu­den puu­te nä­ky­vät jo nyt hei­kom­pi­na tai­toi­na, käy­tös­häi­ri­öi­nä sekä opet­ta­jien vä­sy­mi­se­nä. On­ko näi­hin vai­kut­ta­vin rat­kai­su op­pi­vel­vol­li­suu­si­än nos­to? Ei tai­da ol­la.

Vii­me kau­del­la oh­jat­tiin tu­kea sitä eni­ten tar­vit­se­mil­le toi­sen as­teen opis­ke­li­joil­le. Sik­si pie­ni­tu­lois­ten per­hei­den nuo­ret sai­vat op­pi­ma­te­ri­aa­li­li­sän, lä­hes 50 eu­roa kuu­kau­des­sa. Lu­ki­o­lai­sen opin­to­tu­ki nou­si yh­dek­säs­tä kym­me­neen kuu­kau­teen. Li­säk­si van­hem­pien tu­lot ei­vät enää vai­ku­ta opin­to­tu­keen, kun nuo­ri asuu it­se­näi­ses­ti toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la. Toi­vot­ta­vas­ti nämä säi­ly­vät jat­kos­sa­kin.

Kou­lu­tuk­sen re­surs­se­ja on suun­nat­ta­va mah­dol­li­sim­man vai­kut­ta­viin toi­miin, ku­ten oi­kea-ai­kai­seen op­pi­mi­sen tu­keen. Nuor­ta ei saa jät­tää yk­sin ja tu­kea on koh­dis­tet­ta­va eri­tyi­ses­ti heil­le, jot­ka ovat vaa­ras­sa syr­jäy­tyä. Si­ten jo­kai­nen voi suo­rit­taa toi­sen as­teen tut­kin­non. Se avaa ovia työ­e­lä­mään ja jat­ko-opis­ke­luun.