Sujuvoitetaan asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoa

Asunto-osakeyhtiöissä on lähes puolet Suomen asunnoista ja siten ne muodostavat huomattavan osan kansallisvarallisuudestamme. Kaupunkien ja keskustojen kehittymistä hidastaa tai jopa estää purkavaan uudisrakentamiseen ja täydennysrakentamiseen kohdistuvat asunto-osakeyhtiölain vaatimukset.

Purkava uudisrakentaminen tarkoittaa muun muassa sitä, ettei rakennusta ole kokonaistaloudellisesti järkevää korjata. Jolloin vaihtoehto on rakentaa samalle paikalle osin tai kokonaan uusi rakennus tai myydä rakennusoikeus.

Hankkeissa ongelmana on se, että asunto-osakeyhtiölaki vaatii yhtiökokouksen yksimielisen päätöksen LISÄKSI jokaisen osakkaan suostumuksen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri mieltä olevan ei tarvitse edes kertoa näkemystään yhtiökokouksessa vaan riittää, ettei anna myöhemmin suostumustaan suunniteltuihin toimenpiteisiin.

Törmäsin lain epäkohtaan ja näin sen haittavaikutukset toimiessani Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajana, vuosina 11-12. Silloin Oulun ydinkeskustassa oli suunnitteilla useissa kortteleissa purkavaa lisä- ja täydennysrakentamista samoin Kivisydän- iso maanalainen parkkiratkaisu. Oli kohtuutonta, että joku saattoi pitkittää päätöksentekoa periaatteesta. Vai olikohan katkeruus oikea syy. Joku teki sitä ylimääräisen rahan toivossa, vaikkei siitä kukaan halunnut puhua. Joku vailla ymmärrystä siitä, mitä kaikkea muuta samalla viivästyi.

Ainakin kaikissa kuusikkokaupungeissa on ollut samanlaisia tilanteita. Päätin tehdä parhaani, että lainsäädäntö muuttuisi. Hallitusohjelmaan saimme Alkukaudesta vauhditimme asiaa oululaiskollegojen voimin. Teimme kirjallisen kysymyksen ja sittemmin lakialoitteen. Saimme siihen yli 100 kansanedustajan tuen. Ehdotimme, että ainakin purkavan lisärakentamisen tilanteessa päätöksenteon vaatimus yksimielisyydestä muuttuisi vaateeksi enemmistöpäätöksenteosta.

Oikeusministeri asetti syksyllä 2017 työryhmän pohtimaan asunto-osakeyhtiölain muutostarpeita. Työryhmän loppuraportti julkaistaan tiistaina 8.5. Silloin selviää, voidaanko asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoa sujuvoittaa purkavan uudisrakentamisen osalta. Voiko myös kaava-asiat edetä tietyllä määräenemmistöllä, ilman vaadetta yksimielisyydestä? Se olisi helpotus monelle taloyhtiölle ja asukkaille sekä edistäisi täydennysrakentamista. Toivotaan, että työryhmän esitys tukee lakialoitettamme.

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Kokoomuksen Talvitie: Autopaikkanormia on kevennettävä kaupunkiseuduilla

Tiedote 15.3.

Julkaisuvapaa heti

 

Kokoomuksen Talvitie: Autopaikkanormia on kevennettävä kaupunkiseuduilla

Kokoomuksen oululaisen kansanedustajan Mari-Leena Talvitien mukaan kuntien ja kaupunkien olisi perusteltua keventää autopaikkanormia merkittävästi, erityisesti kasvavilla kaupunkiseuduilla. Autopaikkanormilla kunta tai kaupunki määrittelee, kuinka monta parkkipaikkaa uuteen kiinteistöön on rakennettava kerrosalaneliöitä tai asuntoja kohden. Normi vaikeuttaa merkittävästi täydennysrakentamista ja vanhojen rakennusten korottamista.

Vaatimus rakentaa pysäköintitilaa johtaa tilanteisiin, joissa rakennuttaja rakentaa autopaikkoja, joille ei välttämättä olekaan kysyntää. Autopaikkojen rakennuskustannukset jyvitetään kuitenkin kaikkien asuntojen hintoihin, jolloin myös ne, jotka eivät autopaikkoja tarvitse, maksavat niistä osansa.

”Autopaikkanormin keventämistä on hyvä katsoa alue- ja kaavakohtaisesti, koska siihen vaikuttavat esimerkiksi liikennejärjestelyt ja täydennysrakentamisen tarkoitus. Monissa kaupungeissa autopaikkanormia käsitellään päätöksenteossa näin valtuustokauden alkupuolella. Kaupunkien on hyvä ymmärtää, että heillä on työkalut kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämisessä muun muassa lieventämällä autopaikkanormia täydennysrakentamisessa”, Talvitie summaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä otti asiaan kantaa keväällä 2017 asuntopoliittisessa raportissa, joka sisälsi 66 konkreettista esitystä sujuvampaan rakentamiseen ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Kokoomus esitti autopaikkanormista luopumista kokonaan täydennysrakentamisen osalta.

”Yhden pysäköintipaikan hinta voi Raklin selvityksen mukaan olla jopa 50 000-70 000 euroa. Tämä nostaa myös asunnon hintaa käsittämättömän paljon, vaikka autopaikalle ei kaikilla olisi edes tarvetta. Esimerkiksi opiskelija-asuntoja rakennettaessa ei ole tarvetta niin suurelle pysäköintipaikkojen määrälle,” sanoo Talvitie.

Talvitie on aiemmin edistänyt täydennysrakentamista tekemällä lakialoitteen (LA 105/2016 vp) asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekojärjestelmän muuttamiseksi. Lakialoitteen on allekirjoittanut 105 edustajaa ja se on ympäristövaliokunnan käsittelyssä. Oikeusministeriö selvittää parhaillaan lain muutostarpeita.

Suomalaiset ansaitsevat Sote 2.0.

(Julkaistu Kalevassa 10.3.2018)

Suomalaisessa politiikassa on yksi kestoaihe ylitse muiden ja se on peitonnut monet muut tärkeät aiheet. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu yli 10 vuotta ja jokainen eduskuntaryhmä on ollut työstämässä sen suuntaa. Tänä keväänä on aika saada valmiiksi Sote 2.0 ja vapauttaa resurssit lainsäädännön pohdinnoista kokonaan käytännön suunnitteluun ja toteutukseen, varsinaiseen sote-työhön.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei nykyjärjestelmä takaa asiakaslähtöisiä palveluita kaikille. Häviäjinä ovat olleet osa opiskelijoista, eläkeläiset, työttömät sekä kotona lapsia hoitavat äidit ja -isät. Osalla kaikki on toiminut loistavasti, mutta osa on joutunut palveluiden pompoteltavaksi. Satavuotiaassa Suomessa oikea-aikainen palvelu ei saa olla riippuvainen työtilanteesta tai asuinpaikasta.

Mitä sitten on tapahtunut reilussa 10 vuodessa? Moni valmistelussa ollut vaihtoehto on todettu mahdottomaksi. Esimerkiksi järjestäjämallin suhteen on enää kaksi vaihtoehtoa: joko keskitämme kaiken valtion järjestettäväksi tai järjestäjänä toimii maakunta eli edustuksellinen aluehallinto. Jälkimmäinen vaihtoehto on järkevämpi ja huomioi myös alueelliset erityispiirteet.

Samassa ajassa terveydenhuollon kansalliset kustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet. Valtiosihteeri Hetemäki on nostanut esiin, miten maan tasolla nykyisen sote-järjestelmän kustannukset ovat olleet hyvin erilaiset eri aikoina. Vuonna 2000 terveysmenot olivat 6,9 % ja vuonna 2015 9,6 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tuon nousun takana on terveydenhuollon menojen yli kaksinkertaistuminen, eikä niinkään viime vuosien heikko talouskasvu.

Hallituksen sote- ja maakuntalakien valmistelu on urheilutermein loppusuoralla. Koko paketin viimeisin osio eli valinnanvapauslaki on siirtymässä eduskunnan arvioitavaksi.

Valmistellussa uudistuksessa sote-palveluiden keskiössä on ensimmäistä kertaa ihminen. Toimiva tiedonkulku, hyvä johtaminen ja henkilöstöpolitiikka tukevat potilaiden oikea-aikaista hoitoa. Valinnanvapaus-malli antaa potilaalle mahdollisuuden valita palveluntuottajansa julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan väliltä. Maakunta määrittää pelisäännöt. Se on järjestäjänä vastuussa myös siitä, että asiakasseteleitä annetaan vain tarpeeseen.

Sote-palveluiden järjestämisvastuun keskittäminen nykyisestä 190 kunnallisesta järjestäjästä 18 maakuntaan on iso ja järkevä muutos.

Lainsäädäntö luo kuitenkin toimivalle sote-järjestelmälle vain raamit. Uudistuksen lopputulos on kiinni ihmisistä. Henkilöstöstä, valittavista johtajista ja päättäjistä, kansalaisista sekä tiedonkulusta ja johtamisesta. Esimerkiksi sujuvat hoitopolut, yhteistyö eri palveluntuottajien välillä sekä kokonaistaloudellisuus ovat kiinni siitä, kuinka alueellisella tasolla toimitaan. Hyvät yhteistyömallit ja toimintatavat syntyvät käytännön työn kautta. Parannettavaakin varmasti on. Siitä on tarpeen kerätä palautetta ja esityksiä.

Kolumni: Arktisen politiikan merkitys kasvamassa

Julkaistu Kalevan eduskunnasta -palstalla 24.1.2018 (http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/arktisen-politiikan-merkitys-kasvamassa/782650/ )

Mielenkiinto arktisiin asioihin kasvaa ympäri maailman. Oman arktisen innostukseni sain aikanaan toimiessani Oulun kaupungin puheenjohtajatehtävissä. On ollut ilo jatkaa arktisen politiikan parissa myös kansanedustajana. Suomella on kuusijäseninen arktinen parlamentaarikkovaltuuskunta, johon lisäkseni alueeltamme kuuluu Mirja Vehkaperä.

Maailmassa on kahdeksan arktista maata. Pohjoismaiden lisäksi jäseniä ovat Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada. Ne muodostavat Arktisen Neuvoston, yhden tärkeimmistä arktisen politiikan toimijoista.

Neuvosto käsittelee arktisen alueen hallitusten ja ihmisten kohtaamia ongelmia ja haasteita. Kukin jäsenmaa toimii vuorollaan neuvoston puheenjohtajamaana.

Suomen puheenjohtajuuskausi alkoi toukokuussa 2017. Kaksivuotiskauden kärkiteemoja ovat ympäristönsuojelu, viestintäyhteydet, meteorologinen yhteistyö ja koulutus. Näillä aloilla Suomessa on myös kansainvälistä huippuosaamista.

Ympäristönsuojelussa isoin tavoite on vähentää mustan hiilen määrää. Toimivat viestintäyhteydet mahdollistavat pitkien etäisyyksien alueella palveluita, kuten opetusta saamen kielellä ja terveydenhoidon palveluja etäyhteyksin. Samalla ne lisäävät saavutettavuutta ja luovat turvallisuutta. Meteorologinen yhteistyö on tärkeää sää- ja jääpalvelujen kehittämisen sekä ilmastotutkimuksen kannalta. Koulutus on avain kestävään kehitykseen.

Tiedämme, että ilmastonmuutoksen myötä arktiset elinolosuhteet muuttuvat paljon nopeammin kuin elinolosuhteet muualla maailmassa. Siksi on tärkeää, että Suomi korostaa YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 -tavoitteita sekä vahvistaa sidettä tavoitteiden ja Arktisen neuvoston toiminnan välillä.

Yhteisten tavoitteiden eteen tarvitaan konkreettisia ehdotuksia ja tekoja – ei vain valtioiden tasolla vaan myös yrityksissä, yhteisöissä ja paikallishallinnossa. Esimerkiksi Oulussa tehdään kauaskantoista arktista politiikkaa. Yksi konkreettinen esimerkki on lentoreitti, tunnin lento Oulu-Tromssa-Luulaja. Se tukee niin elinkeinoelämän, koulutuksen ja tutkimuksen kuin matkailun kehittämistä.

Lensin Oulusta alkuviikoksi Tromssaan, jossa on Arctic Frontiers -konferenssi, arktisten toimijoiden kansainvälinen keskusteluareena. Suomi oli tapahtumassa ministeri Bernerin johdolla laajasti edustettuna. Esillä oli niin datakeskukset ja kaapeliyhteydet, kauppaesteiden purku, infrainvestoinnit ja -yhteydet, jäämeren rataselvitys kuin Lapin matkailu.

Suomen arktisen tulevaisuuden kannalta on keskeisintä, millaista roolia EU tavoittelee arktisessa politiikassa. Se tarkoittaa yhteisiä tavoitteita ja aktiivista vaikuttamistyötä Euroopan parlamentin ja komission linjauksiin.

Kolumni Sinituulessa: Mikä tekee Niinistöstä koko kansan presidentin?

(Julkaistu Sinituulessa 29.12.2017)

Tasavallan presidentti on Suomen kansan valitsema. Valtionpäätoimien lisäksi hän on arvojohtaja ja suunnannäyttäjä.

Niinistöä kuvaa hyvin sana suunnannäyttäjä. Hän on rohkea ja vastuullinen pohdiskelija. Hän sanoo sen, mitä muut vasta ajattelevat.

Nettisivuillani on lainaus Niinistön kirjoituksista vuodelta 2006. Se vakuutti minut, silloisen ympäristötekniikan opiskelijan. ”Jos maailma olisi yritys, ilmastonmuutos olisi sen riskienhallinnan tärkein kysymys. Kestävä kehitys ja järkivihreys eivät ole haihattelua, vaan edellytys lastemme turvalliselle hyvinvoinnille.”

Tuon jälkeen olen tehnyt kampanjoita ja ollut valitsemassa Niinistöä erilaisiin pesteihin. Niitä on yhdistänyt se, että ihmiset eri taustoista huolimatta ovat ajatelleet, että tarvitaan Niinistön kaltainen kokoava johtaja.

Niinistön puhemiesaikoina toimin eduskunnassa kansanedustajana avustajana. Muistan, miten hän uudisti rakenteita. Ilta- ja yöäänestykset lopetettiin ja matka- ja lentosääntöjä kiristettiin. Monet Niinistön ajamat säästöt ja muutokset ovat edelleen voimassa – hyvä niin.

Palloliiton liittokokouksessa vuonna 2009 olin Pohjois-Suomen piirin ja ONSsin edustajana valitsemassa Niinistöä puheenjohtajaksi. Hän oli valmis käyttämään kansainvälisiä verkostojaan suomalaisen jalkapallon hyväksi.

Aloittaessaan presidenttinä Niinistö pyysi valtioneuvostoa, joka valmistelee lait eduskunnalle, ryhtymään toimiin palauttaakseen presidentin palkkion vuoden 2006 tasolle. Näin tehtiin. Perusteluina oli ”Kukin kohtuuden mukaan” – niin meillä on opittu ottamaan osaa yhteisten vaikeuksien ratkaisemiseen, ja sillä ne on voitettu. Kestävä periaate.

Viime vuosina muuttuneissa geopoliittisissa tilanteissa Suomi on noussut maailmantoimijoiden rinnalle. Sitä ovat edesauttaneet maamme asema, presidentin toimivat verkostot sekä edelläkävijyys rauhan ja talouden kysymyksissä, ilmastonmuutoksessa ja arktisissa asioissa.

Yksi mieleenpainuvimmista Niinistön puheista oli Hossan kansallispuiston avajaisissa viime kesänä. Kirkasvetisen järven rannalla ja tuhansien luonnonystävien keskellä Niinistö oli luontevimmillaan.

Kirjoitan tätä välipäivinä Vuokatissa, jossa olemme sukulaisporukalla. Kysyin 5-9-vuotiailta lapsilta, miksi Niinistö on hyvä presidentti? Sauli on kivoin ja paras. Hän ei kiusaa ketään. Sain Saulilta nimikirjoituksen. Ja Sauli on komein!

Lopuksi kiitos kaikille teille, jotka olette mukana Niinistön asettaneessa kansanliikkeessä – allekirjoittajana, tukijana, tekijänä, tykkääjänä tai puolestapuhujana. On ilo rakentaa parempaa huomista, yhdessä.