Juhlapuhe: Vaasan Partiotytöt 100 vuotta

Vaasan Partiotytöt 100v.
Lauantai 11.11.2017 klo 14.00 Fanny-talolla

Mari-Leena Talvitie, kansanedustaja
Partioparlamentaarikkojen pj.
Ilkan partiolaiset, Pohjolan Pirteät

 

Hyvät Vaasan Partiotyttöjen lippukunnanjohtaja, hallitus ja nykyiset toimijat Hyvät aiemmat lippukunnanjohtajat ja hallitukset, hyvät VPTläiset

Kummityttö Veera sekä muut tulevat VPTläiset

Hyvä juhlayleisö

On ilo ja kunnia olla tänään täällä syntymäkaupungissani teidän kanssanne juhlimassa Vaasan Partiotyttöjä, satavuotiasta lippukuntaa. Omasta puolestani kiitän VPTtä ja erityisesti sihteeri Piia Hannukselaa tästä mieluisasta kutsusta!

Ken tuntee historian, voi ymmärtää nykyisyyttä ja ennustaa tulevaisuutta – on joku tiivistänyt.

Kun saamme olla lippukunnan satavuotisjuhlassa, on hyvä katsahtaa lyhyesti historiaan. Milloin partioliike on alkanut Suomessa ja Vaasassa? Englannissa partioleireistä vuonna 1907 alkanut partiotoiminta levisi vuonna 1910 Suomeen, usealle paikkakunnalle. Jo seuraavana vuonna partioliike kiellettiin, koska Suomi, joka ei ollut vielä silloin itsenäinen, eli niin kutsuttua toista sortokautta. Sen johdosta partiotoimintaa oli jatkettava salassa.

Kun vuonna 1917 ilmapiiri muuttui vapaammaksi, alkoi partiotoiminta näkymään ja niin partiokokoukset kuin leiritoimintaa levisivät. Toukokuussa 1917 pidettiin ensimmäiset yhteiset partiopäivät ja suuri partiojuhla. VPT:n historiikin mukaan on hyvin todennäköistä, että Vaasan Partiotyttöjen perustaja, voimistelunopettaja Sofia Kandelberg oli tuolloin Partiopäivillä mukana. Vaasan Partiotytöt on siis yksin Suomen vanhimmista lippukunnista.

Nykyään partio on maailman ja samaten Suomen suurin nuorisoliike. Partiolaisia on yli 40 miljoonaa yli 200 maassa. Suomessa partiotoiminnassa on yli 65 000 jäsentä, noin 700 lippukunnassa joista ruotsinkielisiä on 60. Viikoittain noin 5000 partioryhmää kokoontuu ympäri maata.

Mikä on partion tavoitteena? Partion tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua jokaisen yksilölliset ominaispiirteensä huomioiden. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Partion tavoitteet ja päämäärät pyritään saavuttamaan monipuolisen tekemisen kautta. Kaiken ytimessä on yhdessä tekeminen. Partiota monipuolisempaa harrastusta saa hakea.

 

Hyvä juhlayleisö

Mitä partio opettaa ja mitä se on ainakin itselle antanut? Ajattelin jakaa kanssanne muutaman kokemuksen ja muiston partiotaipaleelta.

Aloitin partiotoiminnan 30 vuotta sitten, syksyllä -87 tamperelaisessa lippukunnassa, Messukylän metsätytöissä. Laumailtaan menin ensin isosiskoni Sanna-Liisin mukana. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen viikonloppuleirin, jonne en olisi välttämättä uskaltanut ilman isosiskoani.

Muutettuamme jo seuraavana vuonna takaisin lakeuksille, Ilmajoelle, jatkoin partiotoimintaa Ilkan Partiolaisissa. Siellä vartion kautta VJ-kurssille ja lauman- sekä vartionjohtajaksi sekä lippukunnan rahastonhoitajaksi. Suunnitellessa 13 vuotiaana lauma- ja vartioiltoja, oppi paljon vastuusta, suunnitelmallisuutta ja yhteisestä tekemisestä. Niillä opeilla oli helppo toimia niin oppilaskunnassa kuin tukioppilaana. Myöhemmin monet partiossa opitut opit ovat olleet hyödyllisiä myös kaupunginvaltuustossa, vaikuttajana ja jopa eduskunnassa.

Lukion jälkeen muutin Ouluun opiskelemaan. Vaikken enää toiminut lippukunnan rahastonhoitajana, tein opiskeluaikana Ilkan Partiolaisten tiliviennit ja tilinpäätökset – samaten kuin kiltamme tilinpäätökset. Se oli pieni, mutta samalla iso apu kotilippukunnan toimintaan. Se oli myös osoitus siitä, että kun tehtäviä pystytään jakamaan mahdollisimman monelle, ne tulee hoidetuksi mutta kenelläkään ei ole liian isoa taakkaa. Tämä on partiossa, joka on joka hetki vapaaehtoistoimintaa, haastellinen ja mietittävä asia. Miten lippukuntaan löytyy ja miten lippukunta pystyy kasvattamaan toimintaansa monia, eri asioiden osaajia jotka pystyvät jokainen kantamaan kortensa yhteiseen kekoon – koska kaikilla on sama tavoite. Toimiva, monipuolinen ja mukava lippukunta.

Oulussa asuessa en ensin pystynyt opiskeluista ja opiskelijapolitiikasta sitoutumaan oman lauman- tai vartionjohtamiseen. Olin silloin tällöin Pohjolan Pirteissä apujohtajana eli jos joku oli sairaana tai ei jostain syystä päässyt, lupauduin paikkamaan. Parina syksynä kuitenkin huomasin toisen etelä-pohjalaistaustaisen ohjaajan, Väkiparran Hennan kanssa lupautuneeni laumanjohtajaksi, koko kaudeksi. Laumanjohtajuus, kaikessa touhussaan ja säännöllisyydessä on yksi partiotoiminnan tärkein vaihe.

Mitä partioajalta on päällimmäisenä mielessä? Monet uskomattomat kokemukset, yhdessä tekemisine – niin iloine kuin koettelumuksine, palvelualttius sekä tietenkin ihmiset, toiset partiolaiset sekä ystävät.

Suhtautumiseni luontoon ja luonnon tasapainoon on ollut aina luontevaa ja iso osa eämääni – kiitos partion. Partio vaikutti myös opiskelualaan, eli halusin opiskelemaan ympäristötekniikkaa. Sitä kautta se on vaikuttanut myös politiikkaan – suhtautumiseni niin ekologisiin, sosiaalisiin kuin taloudellisiin asioihin on tasapainossa, kiitos partiotaustan.

Kokemuksista päällimmäisinä on ne koettelemusten jälkeiset onnistumiset, kun riukuvessojen kaivuupuuhista vihdoin tuli valmista, lippukuntaleirillä leiriläiset tykkäävät ruuasta, haikilla eksymisen jälkeen löytää vartionsa kanssa seuraavalle rastille, ison suurleirien rakentaminen valmistui ajallaan, vaikka Taruksella ensimmäisten päivien jatkuva sade valtasi savumme, joten se jouduttiin evakuoimaan jo avajaisten jälkeen uuteen paikkaan. Ja monetmonetmonetmuut.

Kaikista on selvitty ja jokainen on osaltaan antanut aimoannoksen kestävyyttä ja rauhallisuutta, kykyä laske kymmeneen, toisaalta periksiantamattomuutta ja taistelutahtoa – ja jälleen kerran sitä yhteistä tekemisen meininkiä, joukkuehenkeä. Hyvät kuulijat, voin sanoa että näille on käyttöä, niin viisi- ja seitsemänvuotiaiden tyttöjen äitinä kuin kansanedustajana. Lähes päivittäin.

Partion kautta saa tutustua moneen uuteen ihmiseen, joihin ei olisi tutustuisi yhtä hyvin missään muualla kuin partiossa. Onko teillä kenties täällä juhlissakin sellaisia ystäviä, joihin olette nimenomaan tutustuneet partion kautta? Tai juhlassa on paikalla joku, joista voi tulla tulevan vuoden aikana uusi ystävä. Partioihanne ystävyyttä yli rajojen – on yksi kantava voima niin partiossa mutta se antaa voimaa arjen myrskyissä, koulun ja opiskelujen myllerryksessä kuin työelämän. Haastajiin meidät jokaisen tämän päivän aikana, juhlan jälkeen puhumaan ja tutustumaan ainakin yhteen ihmiseen, jonka kanssa et ole aiemmin puhunut.

Viime vuosina olen saanut jatkaa partiotoimintaani eduskunnan Partioparlamentaarikoissa, jossa toimin puheenjohtajana. Partioparlamentaarikot koostuvat partiotaustaisista ja partiotoiminnasta kiinnostuneista kansanedustajista, eduskunta-avustajista sekä henkilökunnan edustajista. Toimintaamme kuuluu leiri- ja partioaiheiset vierailut sekä syksyiset Nokipannukahvit ja tehtävämme on edistää partion ja yhteiskunnan vuoropuhelua. Ideoimme yhdessä SPn kanssa Y-trainee ohjelman, jonka viime ja tänä vuonna järjestimme ensimmäistä kertaa. Siinä 25 partiolaista ympäri Suomen, iältään 15-29-vuotiasta pääsivät Y-trainee ohjelmaan jossa he pääsivät tutustumaan niin eduskuntaan kuin ministeriöihin ja tapasivat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja toimijoita sekä oppivat viestinnästä ja vaikuttamista. oli useita yhteisiä viikonloppuja sekä toiminta niin Roihulla kuin Suomi Areenassa. Toivonkin, että Vaasan Partiotytöistä joku kiinnostuisi seuraavasta Y-trainee kurssista, jonka haku aukeaa lähiaikoina.

Partio elää kasvunpolulla. Partioon liittyi viime vuonna noin 13 400 uutta jäsentä. Jäsenistä 54 % on tyttöjä, 46% poikia. Suurin osa yli 20% jäsenistä on sudenpentuja, eli 7–9-vuotiaita partiolaisia. (Ketkä teistä muuten ovat 7, 8, tai 9-vuotiaita?) Koska kasvu on ollut voimakasta, tämä antaa miettimisen aihetta niin lippukunnille kuin koko partioliikkeelle.

Meidän on syytä panosta johtajien mutta erityisesti laumanjohtajien toimintaan ja siihen, miten saisimme mahdollisimman monta nuorta ja aikuista kiinnostumaan tästä partiotoiminnan yhdestä tärkeimmästä tehtävästä. Toiminnasta, jonka kautta voi tarjota partiopolun uusille, aloittaville partiolaisille. Olisiko lippukuntien syytä varautua laumanjohtajien sijaisjärjestelyihin? Nuorille johtajilla esimerkiksi tenttiviikkojen tai aikuisten johtajien osalta työreissujen vuoksi?

Kysynkin nyt, kuka teistä toimii tai on joskus toiminut Vaasan partiotytöissä laumanjohtajana? Pyydän nostamaan käden ylös ja me kaikki huudamme teille perinteisen partiohuudon: AIV rehu-rehu-rehu, turhaan emme kehu-kehu-kehu.

Suomi juhlii, kuten VPT, 100v.juhlavuotta. Juhlavuoden teema on yhdessä. Itsenäisyyspäivän tienoilla meitä kaikkia haastetaan kahvittelemaan lähiyhteisön kanssa, liputtamaan ja valaisemaan sinivalkoisin värein. Pyydän lippukunnanjohtaja Katja Jokista tänne vastaanottamaan tervehdystä ja luovutan nyt pohjalaisvalmisteisen Johan-puun valmistaman Suomi 100v-Suomenlipun. Lämpimät onnentoivotukset VPT:lle vielä kerran!

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Kaleva: Kokoomus tukee Niinistöä presidentiksi – Niinistön terveiset: ”Kyllä kan­san­liik­kees­sä tilaa on”

(Julkaistu Kalevassa 28.10.)

Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja Mari-Leena Talvitie ja puheenjohtaja Petteri Orpo totesivat, että kokoomuksella on paikka Sauli Niinistön valintaa tukevassa kansanliikkeessä.
Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja Mari-Leena Talvitie ja puheenjohtaja Petteri Orpo totesivat, että kokoomuksella on paikka Sauli Niinistön valintaa tukevassa kansanliikkeessä.
KOTIMAA 28.10.2017 13:29 | PÄIVITETTY 28.10.2017 13:46
KIRSI TURKKI

Kokoomuksen puoluevaltuusto sai lauantaina puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpon välityksellä terveiset tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä, kun kokoomuksen puoluevaltuusto asettui odotetusti kansanliikkeen ehdokkaana olevan Niinistön uudelleenvalinnan tueksi.

– Torit ja tilaisuudet ovat täyttyneet, mutta mukaan mahtuu kuuleman mukaan erittäin hyvin, ehkä houkuttelet vielä tuttaviasikin mukaan. Vaaleja ei ole vielä käyty ja vielä vähemmän ne on ratkaistu. Tulos tehdään talvella, Orpo luki Niinistön viestiä kokoomuslaisille.

Niinistö kehui viestissään vapaaehtoisten intoa auttaa. Mukana kansanliikkeessä on ollut 17 000 ihmistä. Osa heistä on Niinistön vanhoja tuttuja kokoomuksesta, mutta mukana on myös tukijoita hyvin eri taustoista.

Niinistö muistutti, että hän aloittaa kampanjansa itsenäisyyspäivän jälkeen, mutta vaalikeskustelut alkavat jo ensi maanantaina eli aiemmin kuin koskaan ennen istuvan presidentin aikana.

– Ne nostavat tunnelmaa, Niinistö arvioi viestissään.

Lopuksi Niinistö toivoi Orpolle lähettämässään sähköpostissa, että kaikki hänen tukijansa tekevät vaaleista reilut, asiaan pureutuvat  ja hyvähenkiset vaalit.

Pipoja, mukeja ja kahvia

Helsinkiin kokoontuneita kokoomuslaisia ei tarvinnut hyvähenkiseen kampanjaan herätellä. Puoluevaltuusto hyväksyi kokoomuksen asettumisen Niinistön uudelleenvalinnan tueksi raikuvin taputuksin. Aulatiloissa myynnissä olevat S N pipot, mukit ja Sauludo-kahvipaketit kävivät kaupaksi.

Petteri Orpon mukaan kansanliikkeen ehdokkaaksi asettuminen oli istuvalle presidentille luonteva ratkaisu. Yhtä luontevaa Orpon mukaan on, että kokoomuksen paikka on Niinistöä tukevassa kansanliikkeessä. Kokoomuksen puoluevaltuusto päätti Niinistön tukemisesta kokouksessaan lauantaina Helsingissä.

– Meidän kokoomuslaisten on helppo asettua presidentti Niinistön viestien tueksi. Ne ovat samoja, joita olemme itse nostaneet esiin.

Orpo muistutti, että erityisesti tässä ajassa Suomen johdossa on oltava vahvaa ulko- ja turvallisuuspoliittista osaamista, jota presidentti Sauli Niinistöllä on.

– Näen Niinistössä edelleen samaa Saulia kuin aina. Hän on hieman etäinen, hänessä on valtavasti karismaa. Niinistön kyky perehtyä asioihin ja omistautua niille on hämmästyttävää. Tärkeiksi kokemistaan asioista hänellä on vahvat mielipiteet. Eikä hän ujostele tuoda niitä julki. Niinistö ei epäroi johtaa, Orpo hehkutti.

Orpon mukaan Niinistö ei kuitenkaan ole vain vahva ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaaja, vaan myös arvojohtaja. Arvojohtajuudesta esimerkkejä ovat Tukikummit-säätiön  perustaminen ja kohtuullisen yhteiskunnan puolesta puhuminen.

Orpo muistutti myös Niinistön luontoharrastuksesta. Hän jopa mainitsi Niinistön osallistumisen Ylen Luonto-Suomi-ohjelmaan.

Kansanliike hoitaa rahoituksen

Orpo korosti, että kansanliike hoitaa Niinistön kampanjan rahoituksen, mutta matkan varrella voidaan katsoa, tarvitaanko kokoomukselta apua.

Itse Orpo aikoo kiertää puhumassa Niinistön uudelleenvalinnan puolesta ja kannustaa kokoomuslaisia vaalityöhön.

– Olen myös kansanliikkeen käytettävissä, mikäli tarvitaan.

Valtuutetun käsikirja: Tulevaisuuden valtuutettu

(Teksti on julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS:n Valtuutetun käsikirjassa. Kirjoitus on tehty yhteistyössä kansanedustaja Hanna Sarkkisen kanssa.)

Tulevaisuuden valtuutettu

Mikään muu ei ole niin varmaa kuin muutos. Monenlaiset muutosvoimat vaikuttavat kuntiin ja sitä kautta kunnalliseen päätöksentekoon. Maakunta- ja sote-uudistuksen myötä kuntien tehtäväkentän muutokset muokkaavat kunnallista itsehallintoa sekä päätöksentekoa. Näiden uudistusten ohella myös monet muut muutosvoimat haastavat ja pakottavat kuntia ennakoimaan ja ottamaan huomioon toimintaympäristönsä, uudistamaan toimintatapojaan ja muuttumaan.

Hallinnon uudistusten lisäksi keskeisiä kuntiin vaikuttavia muutosvoimia ovat globaalin talouden kehitys, maan sisäinen muuttoliike ja maahanmuutto, väestön ikääntyminen, teknologian kehitys ja digitalisaatio, demokraattisen osallistumisen muutokset, alueellinen erilaistuminen, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen, kansalaisten elämäntapojen muutokset sekä työelämän ja työn tekemisen muutokset.

Tulevaisuuden kunnassa kuntapäättäjien on otettava muutosvoimat huomioon ja kyettävä ennakoimaan tulevia polkuja entistä enemmän. Osa muutosvoimista on myönteisiä ja osa kielteisiä, osa vähän molempia.

Kuntapäättäjien on realistisesti tunnistettava erityisesti omaan kuntaansa vaikuttavat muutosvoimat ja viitoitettava valtuustokauden alussa laadittava kuntastrategia vastaamaan muutosvoimiin. Kuntastrategia auttaa kuntaa navigoimaan muuttuvassa toimintaympäristössä kohti oikeita valintoja ja yhteistyötä, menestystä sekä kuntalaisten hyvää elämää.

Kuntien uudistumiskyky on kuntien omassa vaikutusvallassa, kun taas kuntien ulkoisessa toimintaympäristössä tapahtuvien megamuutoksien vaikutusta on vaikeampi hallita tai hyödyntää. Kaikista muutoksista huolimatta kunnan perusolemus ei muutu. Kunnat ovat nyt ja tulevaisuudessa suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä itsehallinnollisia toimijoita. Kuntien rooli osana julkisen hallinnon kokonaisuutta säilyy vahvana.

Kuntapäättäjien merkitys ei vähene, vaan kunnallisella päätöksenteolla on jatkossakin suuri merkitys alueen kehitykseen ja asukkaiden hyvinvointiin. Valtuutetut ovat jatkossakin paljon vartijoina.

Tulevaisuudessakin kaikki tapahtuu jossain paikassa ja tilassa, elämä tapahtuu lopulta aina jossain kunnassa. Kunta on edelleen koti kaikelle.

 

 

Maakuntauudistus muuttaa paljon

Valtuutetun kannalta ehkä keskeisin ja ilmeisin lähiajan muutos kunnallisessa päätöksenteossa on maakunta- ja sote-uudistus. Uudistuksen myötä iso siivu kunnan tehtävistä ja rahoituksesta siirtyy maakunnalle. Uuden, jokseenkin itsehallinnollisen hallinnon tason syntyminen kunnan rinnalle muuttaa suomalaista päätöksenteko- ja hallintojärjestelmää perusteellisesti.

Kun vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy kunnilta maakunnille, vähenee toisaalta kuntapäättäjien päätösvalta, mutta toisaalta kunnallisen päätöksenteon liikkumavara voi myös kasvaa. Kun raskas vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista nostetaan pois kuntien harteilta, voi kunnilta vapautua energiaa miettiä tarkemmin kunnan strategisia valintoja ja omia vahvuuksia. Samalla kuitenkin vähenevät kuntien työkalut toteuttaa haluamaansa politiikkaa.

Uudistus pienentää valtuutettujen päätösvallassa olevia budjetteja. Jo nykyisellään iso osa kuntien budjeteista on ollut kuntapäättäjien tosiasiallisen päätösvallan ulkopuolella erilaisissa kuntayhtymissä, kuten sairaanhoitopiireissä. Toisaalta muutos lisää kuntapäätöksenteon taloudellista ennustettavuutta ja vakautta, kun usein vaikeasti ennustettavat ja kuntien taloutta heiluttelevat sosiaali- ja terveysmenot siirtyvät maakunnan laajemmille harteille.

Ei voi kuitenkaan ajatella, että uudistuksen jälkeen kuntapäättäjillä ei olisi enää mitään tekemistä sosiaali- ja terveyspalveluiden ja muiden maakuntaan siirtyvien tehtävien kanssa. Valtuutettujen rooliin voi tulevaisuudessa kuulua se, että he toimivat kuntalaisten viestinviejänä suhteessa maakunnalliseen päätöksentekoon.

 

Terveyden edistämisen tehtävä kuuluu kunnille

Vaikka vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy maakunnille, kunnille jää tärkeä ja laaja-alainen terveyden edistämisen tehtävä. Terveyden edistäminen voi olla monimuotoista kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämistä: liikuntamahdollisuuksia, monipuolisia kulttuuripalveluja, yksinäisyyden yhteisöllistä vähentämistä, pyöräilyn edistämistä, puistojen ja lähimetsien vaalimista, nuorten syrjäytymisen estämistä, työllisyyden hoitoa, terveellisten elämäntapojen levittämistä tai sisäilmapuhtaan rakentamisen edistämistä.

Tärkeää on myös se, miten kuntalaiset kutsutaan mukaan ja pääsevät vaikuttamaan oman lähiympäristönsä kehittämiseen, sillä kaikki viisaus ei asu kunnanvaltuustossa. Edellytykset ihmisten terveyden edistämiseen lähtevät jo kaavoituksesta ja siitä, miten se luo pohjan liikkumiselle, lähipalveluille ja toimivaan, turvalliseen ja sujuvaan arkeen.

Nykyisin kunta niittää terveydenedistämisen hyödyllistä satoa alentuneina sosiaali- ja terveyskustannuksina. Esimerkiksi senioreille annettavat liikuntapaikka-alennukset lisäävät seniorien liikkumista. Tämä ylläpitää ja parantaa heidän toimintakykyään ja terveyttään, mikä tukee heidän kotona asumistaan ja vähentää sairastelua. Tämä puolestaan vähentää kunnille koituvia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.

Jatkossa rahallinen hyöty kuntien terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä menee pitkälti maakunnalle. Tässä vaiheessa jää paljolti kuntapäättäjien viisauden, tarkkanäköisyyden ja ihmisrakkauden varaan toteuttaa terveyden edistämisen tehtävää, vaikkei siihen olisi suoria taloudellisia kannustimia. Valtuutettujen pitää sisäistää tärkeä roolinsa ja vastuunsa kuntalaisten laaja-alaisen hyvinvoinnin edellytysten luojina.

Toivottavasti jatkossa terveyden edistäminen ei ole pelkästään kuntapäättäjien viisauden ja vastuullisuuden varassa. Toivottavaa olisi, että viimeistään seuraavan valtuustokauden aikana kuntien valtionosuusjärjestelmää muutetaan tukemaan terveyden edistämisen tehtävää, ja siten kunta saa siihen myös suoria taloudellisia kannustimia.

 

Jokaisen kunnan on löydettävä oma juttunsa

Valtuutettujen kyky ajatella strategisesti korostuu, kun kunnan palvelutehtävä pienenee ja megamuutokset mylläävät kunnan toimintaympäristöä. Sote-palvelutehtävän maakunnille siirtymisen myötä korostuvat kunnan elinvoimatyö, alueen kehittämisrooli, sivistyspalvelut, yhteisörooli sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävät. Jokaisen kunnan on kunnanvaltuuston johdolla valittava, mihin tehtäviin ja rooliin oma kunta haluaa erityisesti panostaa ja millä strategisilla valinnoilla kunta voi menestyä tulevaisuudessa tai ainakin välttää suurimmat ongelmat.

Muutos antaa kunnille mahdollisuuden erikoistua ja tehdä painotuksia kunnan ja alueen omista vahvuuksista. Kunta voi esimerkiksi valita, että se panostaa erityisesti kuntalaisten hyvinvointiin satsaamalla liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksiin sekä sivistyspalveluihin. Tai sitten kunta voi painottaa elinkeinoelämän tukemista ja alueen elinvoiman kehittämistä satsaamalla yritysmyönteiseen toimintaympäristöön.

Yksi mahdollisuus on panostaa yhteisöllisyyteen tarjoamalla järjestöille ja kansalaisryhmille toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia. Kunta voi päättää panostaa alueellisten ja kansainvälisten verkostojen kehittämiseen ja hakea kumppaneita ja roolia sitä kautta. Kunta voi menestyä esimerkiksi satsaamalla energiatehokkuuteen ja ympäristöystävällisyyteen ja luomalla siitä itselleen vetovoimaisen brändin.

Kuntapäättäjien tulisi miettiä valtuustokauden alussa kuntastrategian kautta oman kuntansa heikkouksia ja vahvuuksia, haasteita ja mahdollisuuksia yhdessä kuntalaisten, järjestöjen, henkilöstön ja elinkeinoelämän kanssa. Sitä kautta löytyy näkemystä ja kykyä linjata, millaisten strategisten valintojen ja painotuksien avulla kunta voisi kukoistaa muuttuvassa maailmassa omia vahvuuksiaan hyödyntäen.

 

 

Tulevaisuuden valtuutetun roolit

Tulevaisuuden kunnan rooli muuttuu palveluiden järjestä- jästä enemmän elinvoiman moottoriksi ja sivistyksen ja hyvinvoinnin edistäjäksi. Se, miten hyvin kunnassa mahdollistetaan asukkaiden, kaupunginosaryhmien, vapaaehtoisten ja järjestöjen toiminta sekä erilaisten tapahtumien toteutus, vaikuttaa siihen, vahvistuuko vai heikentyykö kuntademokratia. Tämä yhdessä toimintaympäristön muutosten kanssa muokkaa väistämättä myös luottamushenkilön roolia ja tapaa toimia sekä tehtäväkenttää.

Tulevaisuuden kunnanvaltuutetun perustehtävä on tehdä päätöksiä sekä ohjata kunnan taloutta ja toimintaa. Perinteisen päätöksentekoroolin lisäksi luottamushenkilöillä on erilaisia päällekkäisiä ja limittäisiä rooleja, ja eri valtuutetuilla on erilaisia tapoja toimia. Osa valtuutetuista tulee toimimaan demokratian vahvistajana eli yhteisön viestijänä ja verkostojen vetäjänä, osa kunnan uudistajana ja ideoijana, jotkut kehittäjinä ja markkinoijina ja toiset kumppanuuksien luojina ja yhteistyön rakentajina. Osa toimii toisiaan tukevissa ja täydentävissä rooleissa tulevaisuuden rakentajana. Osa valtuutetuista ja päätöksentekijöistä on parhaimmillaan jo toiminut samanaikaisesti monessa edellä luetellussa roolissa.

 

Valtuutettu demokratian rakentajana

Suomessa on pitkät perinteet edustuksellisen demokratian toteutumiseen äänestämisen ja puoluetoiminnan kautta. Perinteisesti myös kansalaisjärjestökenttä on Suomessa ollut vahva. Kuitenkin näiden rooli on pirstaloitumassa, ja samalla innostus projektiluonteiseen kansalaistoimintaan kasvaa. Samanhenkiset hakeutuvat samanhenkisten seuraan ikään kuin omiin heimoihinsa. Valtuutetuilla voi olla päätöksentekotehtävän ja puolue-edustuksen lisäksi roolina tuoda ja viedä viestiä erilaisten kansalaisliikkeiden ja -projektien näkemyksistä perinteiseen kunnalliseen pää- töksentekoon ja toisin päin.

Äänestysvilkkauden lasku heikentää edustuksellisen pää- töksenteon ja kuntahallinnon oikeutusta ja edustavuutta. Vuoden 2012 kuntavaalien valtakunnallinen äänestysprosentti oli ensi kertaa alle 60. Valtuutetun tehtävä on edustaa äänestäjiään ja kuntalaisia päätöksenteossa, ja on tärkeää, että luottamus valtuustolle tulee reilusti yli puolelta kuntalaisista. Valtuutetun yksi tärkeä tehtävä onkin kertoa kuntalaisille kunnallisesta päätöksenteosta, sen sisällöstä ja merkityksestä ja samalla kannustaa kansalaisia osallistumaan ja äänestämään.

Teknologian muutos ja digitalisaatio muuttavat edelleen valtuutettujen työtä. Ne muuttavat myös demokratian toteutumista. Digitalisaation myötä työskentely siirtyy tietokoneille ja verkkoon, mutta se muuttaa myös demokraattista osallistumista. Valtuutettujen tulisi olla yhä valmiimpia kohtaamaan kansalaisia verkon kautta ja käyttämään digiosallistumisen työkaluja. Erityisesti nuoret kokevat verkkopohjaisten osallistumistyökalujen käytön luontevampana kuin esimerkiksi perinteiset kuulemistilaisuudet.

Valtuutettu voi olla merkittävä kuntademokratian toteutumisen mahdollistaja ja vahvistaja. Hän voi kutsua kuntalaisia mukaan, jakaa ja kerätä tietoa ja palautetta tai mahdollistaa kuntalaisten viestin kuulumisen päätöksenteossa ja olemalla käytettävissä erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Yhä enenevissä määrin kuntalaiset toimivat ja ovat yhteydessä päättäjiin digitaalisten välineiden kautta. Nuoremmille valtuutetuille se on jopa ainut luonteva yhteydenpitoväylä kuntalaisiin ja sidosryhmiin.

Avoin ja laaja osallisuus sekä strateginen päätöksenteko eivät aina yhdisty mutkattomasti, mutta niitä kannattaa tavoitella. Sitä kautta tavoittaa uusia ihmisiä ja erilaisia tapoja toimia, se voi johtaa kestävämpään ja tuloksellisempaan päätöksentekoon ja vahvistaa kuntademokratiaa.

 

Valtuutettu uudistajana ja ideoijana

Valtuutetut voivat toimia myös tulevaisuuden muutosvoimien tunnistajina ja sparrata kuntaa muuttamaan perinteisiä toimintatapoja ja uudistumaan. Innostunut valtuutettu etsii ja jakaa tutkittua tietoa, seuraa kehitystä ja ideoi uusia toimintatapoja yhdessä kuntalaisten ja sidosryhmien kanssa.

Joskus valtuutetut kohdistavat voimansa lähinnä eri palveluiden puolustamiseen ja säilyttämiseen. Hyvien palveluiden puolustaminen on tärkeää ja oikeutettua, mutta valtuutetun työn ainoan sisällön ei soisi olevan vain vanhan säilyttäminen. Kunnan ja kuntapolitiikan pitää uudistua ja elää ajassa. Jatkuvan uudistumisprosessin avulla pystytään tekemään strategisia valintoja ja korjaamaan tarvittaessa suuntaa.

Usein kunnat kaipaavat rohkeutta tehdä asioita toisin, hyväksyä keskeneräisyys ja irrottautua hallintokeskeisyydestä kuntalais-, asiakas- ja yrittäjänäkökulmaan. Tämän jatkuvan uudistumisprosessin vauhdittamisessa ja uudistusmyönteisen asenteen luomisessa on kunnanvaltuutetuilla tärkeä rooli.

 

Valtuutettu yhteistyön rakentajana

Tulevaisuuden kunnan laajentuvien elinvoimatehtävien myötä valtuutetun odotetaan olevan myös verkostoituja ja kumppani. Se konkretisoituu suhteessa elinkeinoelämään ja kansalaisjärjestöihin. Erityisesti kasvukeskuksissa ja kaupunkiseuduilla valtuutetulta toivotaan kiinnostusta elinvoima-asioihin eli työllisyyden hoidon ja yrittäjäpolitiikan lisäksi kasvu-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan.

Muuttuvassa ja pirstaloituvan tiedon maailmassa jokaisella kunnalla on hyvä olla pysyviä kumppaneita ja ystäviä sekä kunnan että maamme rajojen ulkopuolella. Siksi on tärkeää, että ainakin osa valtuutetuista olisi kiinnostunut kunnan ulkopolitiikasta eli vaikuttamisesta ja verkostotoiminnasta niin alueellisesti, valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti. Valtuutettujen on hyvä pohtia, mitkä ovat ne verkostot ja yhteisöt, jotka ovat oman kunnan kehityksen ja kumppanuuksien kannalta elintärkeitä ja vaikuttavia.

Uutena roolina valtuutetuille tulee yhteistyörooli suhteessa itsehallinnolliseen maakuntaan. Uusien maakuntien päätöksenteossa ei ole kuntamandaatteja, sillä maakunta tulee olemaan kunnan rinnalla toimiva itsehallinnollinen taho. Kunnat vaikuttavat uusia maakuntia rakennettaessa edunvalvonnan kautta, jonka toteutus on osaltaan myös valtuutettujen vastuulla. Kunnan johto ja valtuutetut tulevat omalta osaltaan toimimaan kumppaneina, viestinviejinä ja yhteistyön rakentajina suhteessa maakunnalliseen itsehallintoon.

Menestynyt kunta on siellä toimivien ihmisten kumppanuuksien ja verkostojen summa ja onnistujayhteisö, johon kuntalaiset voivat eri tavoin inspiroitua, tukeutua ja kiinnittyä. Poliittisen johdon eli valtuutettujen haasteena on saada eri tavoin ajattelevat ja erilaiset yhteisöt tavoittelemaan yhteistä hyvää, yhdessä sovittuja asioita ja toimimaan samaan suuntaan. Siinä onnistuminen on kunnan menestymisen kannalta keskeistä.

 

Valtuutettu kuntalaisnäkökulman esiintuojana

Kunnan menestys ja valtuutettujen onnistuminen mitataan lopulta sen mukaan, kuinka hyvin kunta pystyy vastaamaan asukkaidensa ja muiden alueen toimijoiden tarpeisiin ja edistämään näiden hyvinvointia ja menestystä.

Tulevaisuuden kunnassa pitää irrottautua vahvasta hallintonäkökulmasta ja sisäistää sen sijaan kuntalaislähtöinen, ihmisläheinen toimintatapa. Ihminen on asetettava uudistusten keskiöön ja byrokratian edelle. Tämä tarkoittaa samalla yrittäjä-, asiakas- ja toimijalähtöisyyttä. Erilaiset palveluprosessit tulee suunnitella ja toteuttaa kuntalais- ja asiakaslähtöisesti, ei hallintokeskeisesti.

Osa kunnan työntekijöistä ja päättäjistä saattaa pelätä tätä muutosta, mutta sujuvasti toteutuessaan se koituu kaikkien kuntalaisten ja kunnan hyödyksi.

 

Valtuutettu päätöksentekijänä

Valtuutetun perustehtävä on tehdä päätöksiä kunnan taloudesta ja toiminnasta. Valtuutetun keskeisin tehtävä ei muutu, vaikkakin kyky strategiseen ajatteluun ja valmius toimia erilaisissa rooleissa korostuvat muutosten keskellä.

Tulevaisuudessakin valtuutetun tehtäviin kuuluu asioihin perehtyminen ja vaikuttaminen, esityslistoihin tutustuminen, kuntalaisten kanssa viestiminen, yhteydenpito ja kuunteleminen sekä kokoustaminen.

Kuntapäätöksenteko on yhteistyötä oman puolueen ja muiden ryhmien sekä viranhaltijoiden ja eri verkostojen ja toimijoiden kanssa. Päätökset syntyvät pitkällisen prosessin ja yhteistyön jälkeen, eikä valtuutettu voi saada paljoa aikaiseksi, ellei hän osaa ja halua toimia yhteistyössä muiden kanssa. Valtuutetun on hyvä olla sopivan utelias, vastuullinen ja tulevaisuusorientoitunut, sillä yhteisten linjauksien ja poliittisten päätösten valmistelu vie aikaa ja päätökset vai- 40 kuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Valtuutetun on opeteltava siihen, että poliittisessa järjestelmässä liian harvoin saavat kiitosta tai risuja he, jotka ovat valmistelleet asiaa ja ovat siitä olleet päättämässä. Yleensä kiitoksen vastaanottavat he, jotka ovat hyvän toimintatavan alkaessa valtuutettuna tai päätöksentekijöinä.

Valmistelun ja päätöksenteon prosessit ovat pitkiä, ja päätökset näkyvät arjessa usein vasta vuosien päästä. Kuntapäätöksenteko on verrattavissa joukkuetriathloniin, jossa on harvoin pikavoittoja.

Perheille joustoa ja vapautta valita

(Julkaistu Forum24:ssa ja Kainuun Sanomissa)

Perheiden monenlaiset elämäntilanteet ovat arkipäivää. Siksi perheillä on oltava mahdollisuus valita eikä yhteiskunnan pidä määritellä, mikä hoito- tai tukimuoto on missäkin elämäntilanteessa parhain kullekin perheelle. Kahden lapsen äitinä tiedän, että lapsesta sekä vanhempien työ- ja elämäntilanteista johtuen samassakin perheessä voi olla eri aikoina hyvin erilaisia tarpeita.

Perhevapaista valtaosan käyttävät äidit. Viime vuosina on lisätty kiintiöityjä isävapaita, jotka ovat kuin huomaamatta pönkittäneet järjestelmän jäykkyyttä. Kiintiöiden sijaan järjestelmää on muutettava niin, että tuet ja vapaat vastaavat joustavasti niin lasten ja perheiden tarpeisiin kuin huomioi vanhempien opiskelun, työn ja yrittäjyyden. Tunnistaen tämän tarpeen hallitus teki elokuun kehysriihessä toivotun linjauksen perhevapaajärjestelmän uudistuksesta.

Tavoitteena on saada uudistukseen liittyvä lainsäädäntö eduskuntakäsittelyyn syksyllä 2018 siten, se astuu voimaan vuoden 2019 alusta. Hallitus kutsuu mukaan perhevapaajärjestelmän uudistustyöhön työmarkkinaosapuolet ja kuulee erilaisia lapsi- ja perhejärjestöjä.

Kokoomus julkaisi keväällä Perheet ja työelämä –asiakirjan, joka sisälsi myös mallin uudeksi perhevapaajärjestelmäksi. Mallissa perhevapaat koostuvat 5 viikon äidille maksettavasta odotusrahasta, vuoden mittaisesta ansiosidonnaisesta vanhempainvapaasta, jossa molemmille vanhemmille on kiintiöity 3kk, joiden lisäksi vapaasti jaettavissa on 6kk. Tämän jatkoksi 6 kuukauden joustava hoitoraha. Nämä kaikki muut, paitsi odotusraha, perhe voi halutessaan käyttää kokopäiväisenä tai osapäiväisenä esimerkiksi osa-aikaisen työn ohessa eli pitkittää vapaat puolittaen euromäärän ja tuplaten keston.

Kokoomuksen malli täyttää hallituksen asettamat raamit uudistukselle, jonka keskiössä on lapset ja perheet. Tavoitteena on yksinkertaistaa ja kehittää tukijärjestelmiä sekä lisätä perheen mahdollisuuksia erityisesti pienten, alle 3-vuotiaiden lasten hoitoon. Samalla edistetään ja joustavoitetaan siirtymistä perhevapailta työelämään.

Hallitus asetti tavoitteeksi myös kehittää varhaiskasvatuksen laatua ja nostaa osallistumisastetta. Uudistus tulee jakamaan vanhemmuuden vastuita ja kustannuksia sekä siten edistää työelämän tasa-arvoa parantamalla perheellisten ja erityisesti naisten roolia työmarkkinoilla.

Valmistelussa on tärkeää nähdä lapsen ja perheen etu. Siihen vaikuttaa erilaiset ja äkillisestikin muuttuvat elämäntilanteet – niin perheen koko, lastenhoidon tarve kuin vanhempien työtilanne ja yrittäjyys, sairastuminen tai onnettomuus. Oleellista on luoda perhevapaisiin aitoa joustoa ja kannustavuutta ja siten tarjota perheille sujuvan arjen edellytyksiä.

 

Ryhmäpuhe sisäisen turvallisuuden selonteosta (täysistunto 24.5.2016)

Arvoisa rouva puhemies!

Käsittelemme eduskunnan historian ensimmäistä sisäisen turvallisuuden selontekoa. Tässä yhteydessä on hyvä pohtia, mitä turvallisuus oikeastaan tarkoittaa, mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja mikä on tämän selonteon tarkoitus. Mihin se meitä eduskuntana ohjaa, jopa velvoittaa? Turvallisuus tarkoittaa tunnetta, että jokainen voi elää ilman jatkuvaa huolta tulevaisuudesta, läheisistä ja heidän turvallisuudestaan. Kyse on myös luottamuksesta yhteiskuntaa kohtaan ja oikeudentunnosta.

Selonteko antaa meille yhteisen tilannekuvan maamme turvallisuusnäkymästä. Sisäministeri Orpon johdolla on tehty hyvää työtä. Yhteinen tilannekuva ja arvio toimintaympäristön muutostarpeista ovat välttämättömiä, jotta voimme keskustella, tehdä tarvittavia linjauksia ja päätöksiä — niin valintoja kuin painotuksia.

Nykypäivän maailmassa turvallisuuteen vaikuttavat laaja-alaiset ilmiöt, eikä niitä voida lokeroida tai ratkaista yksittäisten hallinnonalojen toimenpiteillä. Maamme turvallisuuden kannalta ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välillä ei enää ole selvää raja-aitaa, eikä sellaista voida vetää. Suomen ollessa yhä kiinteämmin osa kansainvälistä yhteisöä maailman tapahtumat vaikuttavat epäsuorasti myös maamme sisällä. Turvallisuus rakentuukin meidän keskinäisestä luottamuksestamme niin toisiimme, eri toimijoihin kuin viranomaisiin. Myös maamme kilpailukyvyn kannalta on keskeistä, miten turvallisena maana Suomea pidetään.

Arvoisa rouva puhemies!

Turvallisuusviranomaistemme resurssit ovat kipurajoilla. Jokaisella turvallisuusviranomaisella on oma keskeinen tehtävänsä, ja niiden toimintaedellytykset on turvattava. Selonteossa tuodaan esille realistinen tilannekuva siitä, millaisia paineita sisäisen turvallisuuden alaan kohdistuu.

Selonteossa on linjattu, että poliisien määrä vakiinnutetaan noin 7 000 poliisin tasolle tämän vaalikauden aikana. Kokoomus pitää tätä tasoa ehdottomana miniminä, jonka alle ei voida mennä. Poliisien määrän riittävyyttä tulee säännöllisesti myöskin arvioida jatkokäsittelyssä. Hallituksen linjaus poliisien koulutusmäärien lisäämisestä on olennainen. Hätäkeskuslaitoksen resurssit vakiinnutetaan 600 henkilötyövuoden tasolle. Hätäkeskuksen lyhyt vasteaika ja kyky reagoida nopeasti soittajan asiaan on keskeistä avun välittämisessä. Käynnissä oleva tietojärjestelmäuudistus mahdollistaa verkottuneen toimintamallin käyttöönoton. Rajavartiolaitoksella on tärkeä tehtävä huolehtia kaikkien aluerajojemme koskemattomuudesta. Maarajamme valvonnan lisäksi merivartiosto tekee keskeistä työtä merirajamme turvaamisessa huolehtien niin pelastustehtävistä kuin elinkeinoelämän logistiikan kannalta keskeisen merenkulun toimintaedellytyksistä. Rajavartiolaitoksen tilanne on resurssien puolesta haastava, ja se on huomioitava. Pelastustoimen ja ensihoidon järjestäminen tulee viiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtäväksi yhteistyöalueittain. Tärkeätä on nyt huolehtia, että uusi ratkaisu turvaa pelastustoimen toimintaedellytykset ja palvelujen riittävän saatavuuden. Pelastustoimen kokonaisuudessa on tärkeää muistaa sopimuspalokuntien rooli ja tehtävä. Maahanmuuttohallinto on ollut viimeisen vuoden aikana suurien muutosten kohteena ja se on pystynyt reagoimaan nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen.

Hyvin toimiva poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen PTR-yhteistyö on oiva esimerkki viranomaisyhteistyön vaikuttavuudesta. PTR-yhteistyö toimii ja tehostaa myös rikosten selvittämistä. PTR-viranomaisten johtamisvastuita on hyvä selventää ja täsmentää sisäisen turvallisuuden strategiatyössä.

Selonteosta käytävässä jatkokeskustelussa tulee muistaa, että niukentuneet resurssit riittävät oikein kohdennettuina maamme turvallisuuden ylläpitämiseen. Joudumme kuitenkin tekemään valintoja siinä, miten resursseja käytetään jatkossa vaikuttavammin. Oikea-aikaisilla, harkituilla valinnoilla turvaamme toimivan palveluorganisaation, mutta meillä on oltava valmiutta keskustella ja priorisoida: voidaanko joidenkin rikosten selvittämistä painottaa resursoinnissa toisia tärkeämmäksi.

Sisäinen turvallisuus on viranomaistoimintaa paljon laajempi kokonaisuus. Sujuva viranomaisyhteistyö luo pohjan ehkäistä ja ratkoa ongelmia mahdollisimman varhain. Turvallisuusviranomaisten rinnalla onkin muistettava ennalta ehkäisevän työn merkitys. Mitä aikaisemmin pystymme tunnistamaan tekijät, jotka johtavat yhteiskunnan turvallisuutta eri lailla vaarantaviin asioihin, sitä parempi. Sitä vähemmän syntyy myös kustannuksia, ja samalla on pohdittava, miten saamme hillittyä tai jopa vähennettyä poliisin työmäärän kasvua.

Sisäisen turvallisuuden strategiatyössä turvallisuus on ymmärrettävä laaja-alaisesti. Työhön tulee kutsua mukaan niin viranomaiset kuin kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimijat. Meidän on kyettävä hyödyntämään kunkin osaamista ja resursseja yhteiskunnan yhteiseksi hyväksi. Turvallista Suomea ei rakenneta yksittäisten toimijoiden työnä vaan yhteistyöllä ja kumppanuuksilla aktiivisten ja vastuullisten kansalaisten toimin. Sitä kautta Suomi on tulevaisuudessakin maa, jossa on turvallista tehdä työtä, yrittää, opiskella ja elää.