Juhlapuhe: Vaasan Partiotytöt 100 vuotta

Vaasan Partiotytöt 100v.
Lauantai 11.11.2017 klo 14.00 Fanny-talolla

Mari-Leena Talvitie, kansanedustaja
Partioparlamentaarikkojen pj.
Ilkan partiolaiset, Pohjolan Pirteät

 

Hyvät Vaasan Partiotyttöjen lippukunnanjohtaja, hallitus ja nykyiset toimijat Hyvät aiemmat lippukunnanjohtajat ja hallitukset, hyvät VPTläiset

Kummityttö Veera sekä muut tulevat VPTläiset

Hyvä juhlayleisö

On ilo ja kunnia olla tänään täällä syntymäkaupungissani teidän kanssanne juhlimassa Vaasan Partiotyttöjä, satavuotiasta lippukuntaa. Omasta puolestani kiitän VPTtä ja erityisesti sihteeri Piia Hannukselaa tästä mieluisasta kutsusta!

Ken tuntee historian, voi ymmärtää nykyisyyttä ja ennustaa tulevaisuutta – on joku tiivistänyt.

Kun saamme olla lippukunnan satavuotisjuhlassa, on hyvä katsahtaa lyhyesti historiaan. Milloin partioliike on alkanut Suomessa ja Vaasassa? Englannissa partioleireistä vuonna 1907 alkanut partiotoiminta levisi vuonna 1910 Suomeen, usealle paikkakunnalle. Jo seuraavana vuonna partioliike kiellettiin, koska Suomi, joka ei ollut vielä silloin itsenäinen, eli niin kutsuttua toista sortokautta. Sen johdosta partiotoimintaa oli jatkettava salassa.

Kun vuonna 1917 ilmapiiri muuttui vapaammaksi, alkoi partiotoiminta näkymään ja niin partiokokoukset kuin leiritoimintaa levisivät. Toukokuussa 1917 pidettiin ensimmäiset yhteiset partiopäivät ja suuri partiojuhla. VPT:n historiikin mukaan on hyvin todennäköistä, että Vaasan Partiotyttöjen perustaja, voimistelunopettaja Sofia Kandelberg oli tuolloin Partiopäivillä mukana. Vaasan Partiotytöt on siis yksin Suomen vanhimmista lippukunnista.

Nykyään partio on maailman ja samaten Suomen suurin nuorisoliike. Partiolaisia on yli 40 miljoonaa yli 200 maassa. Suomessa partiotoiminnassa on yli 65 000 jäsentä, noin 700 lippukunnassa joista ruotsinkielisiä on 60. Viikoittain noin 5000 partioryhmää kokoontuu ympäri maata.

Mikä on partion tavoitteena? Partion tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua jokaisen yksilölliset ominaispiirteensä huomioiden. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Partion tavoitteet ja päämäärät pyritään saavuttamaan monipuolisen tekemisen kautta. Kaiken ytimessä on yhdessä tekeminen. Partiota monipuolisempaa harrastusta saa hakea.

 

Hyvä juhlayleisö

Mitä partio opettaa ja mitä se on ainakin itselle antanut? Ajattelin jakaa kanssanne muutaman kokemuksen ja muiston partiotaipaleelta.

Aloitin partiotoiminnan 30 vuotta sitten, syksyllä -87 tamperelaisessa lippukunnassa, Messukylän metsätytöissä. Laumailtaan menin ensin isosiskoni Sanna-Liisin mukana. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen viikonloppuleirin, jonne en olisi välttämättä uskaltanut ilman isosiskoani.

Muutettuamme jo seuraavana vuonna takaisin lakeuksille, Ilmajoelle, jatkoin partiotoimintaa Ilkan Partiolaisissa. Siellä vartion kautta VJ-kurssille ja lauman- sekä vartionjohtajaksi sekä lippukunnan rahastonhoitajaksi. Suunnitellessa 13 vuotiaana lauma- ja vartioiltoja, oppi paljon vastuusta, suunnitelmallisuutta ja yhteisestä tekemisestä. Niillä opeilla oli helppo toimia niin oppilaskunnassa kuin tukioppilaana. Myöhemmin monet partiossa opitut opit ovat olleet hyödyllisiä myös kaupunginvaltuustossa, vaikuttajana ja jopa eduskunnassa.

Lukion jälkeen muutin Ouluun opiskelemaan. Vaikken enää toiminut lippukunnan rahastonhoitajana, tein opiskeluaikana Ilkan Partiolaisten tiliviennit ja tilinpäätökset – samaten kuin kiltamme tilinpäätökset. Se oli pieni, mutta samalla iso apu kotilippukunnan toimintaan. Se oli myös osoitus siitä, että kun tehtäviä pystytään jakamaan mahdollisimman monelle, ne tulee hoidetuksi mutta kenelläkään ei ole liian isoa taakkaa. Tämä on partiossa, joka on joka hetki vapaaehtoistoimintaa, haastellinen ja mietittävä asia. Miten lippukuntaan löytyy ja miten lippukunta pystyy kasvattamaan toimintaansa monia, eri asioiden osaajia jotka pystyvät jokainen kantamaan kortensa yhteiseen kekoon – koska kaikilla on sama tavoite. Toimiva, monipuolinen ja mukava lippukunta.

Oulussa asuessa en ensin pystynyt opiskeluista ja opiskelijapolitiikasta sitoutumaan oman lauman- tai vartionjohtamiseen. Olin silloin tällöin Pohjolan Pirteissä apujohtajana eli jos joku oli sairaana tai ei jostain syystä päässyt, lupauduin paikkamaan. Parina syksynä kuitenkin huomasin toisen etelä-pohjalaistaustaisen ohjaajan, Väkiparran Hennan kanssa lupautuneeni laumanjohtajaksi, koko kaudeksi. Laumanjohtajuus, kaikessa touhussaan ja säännöllisyydessä on yksi partiotoiminnan tärkein vaihe.

Mitä partioajalta on päällimmäisenä mielessä? Monet uskomattomat kokemukset, yhdessä tekemisine – niin iloine kuin koettelumuksine, palvelualttius sekä tietenkin ihmiset, toiset partiolaiset sekä ystävät.

Suhtautumiseni luontoon ja luonnon tasapainoon on ollut aina luontevaa ja iso osa eämääni – kiitos partion. Partio vaikutti myös opiskelualaan, eli halusin opiskelemaan ympäristötekniikkaa. Sitä kautta se on vaikuttanut myös politiikkaan – suhtautumiseni niin ekologisiin, sosiaalisiin kuin taloudellisiin asioihin on tasapainossa, kiitos partiotaustan.

Kokemuksista päällimmäisinä on ne koettelemusten jälkeiset onnistumiset, kun riukuvessojen kaivuupuuhista vihdoin tuli valmista, lippukuntaleirillä leiriläiset tykkäävät ruuasta, haikilla eksymisen jälkeen löytää vartionsa kanssa seuraavalle rastille, ison suurleirien rakentaminen valmistui ajallaan, vaikka Taruksella ensimmäisten päivien jatkuva sade valtasi savumme, joten se jouduttiin evakuoimaan jo avajaisten jälkeen uuteen paikkaan. Ja monetmonetmonetmuut.

Kaikista on selvitty ja jokainen on osaltaan antanut aimoannoksen kestävyyttä ja rauhallisuutta, kykyä laske kymmeneen, toisaalta periksiantamattomuutta ja taistelutahtoa – ja jälleen kerran sitä yhteistä tekemisen meininkiä, joukkuehenkeä. Hyvät kuulijat, voin sanoa että näille on käyttöä, niin viisi- ja seitsemänvuotiaiden tyttöjen äitinä kuin kansanedustajana. Lähes päivittäin.

Partion kautta saa tutustua moneen uuteen ihmiseen, joihin ei olisi tutustuisi yhtä hyvin missään muualla kuin partiossa. Onko teillä kenties täällä juhlissakin sellaisia ystäviä, joihin olette nimenomaan tutustuneet partion kautta? Tai juhlassa on paikalla joku, joista voi tulla tulevan vuoden aikana uusi ystävä. Partioihanne ystävyyttä yli rajojen – on yksi kantava voima niin partiossa mutta se antaa voimaa arjen myrskyissä, koulun ja opiskelujen myllerryksessä kuin työelämän. Haastajiin meidät jokaisen tämän päivän aikana, juhlan jälkeen puhumaan ja tutustumaan ainakin yhteen ihmiseen, jonka kanssa et ole aiemmin puhunut.

Viime vuosina olen saanut jatkaa partiotoimintaani eduskunnan Partioparlamentaarikoissa, jossa toimin puheenjohtajana. Partioparlamentaarikot koostuvat partiotaustaisista ja partiotoiminnasta kiinnostuneista kansanedustajista, eduskunta-avustajista sekä henkilökunnan edustajista. Toimintaamme kuuluu leiri- ja partioaiheiset vierailut sekä syksyiset Nokipannukahvit ja tehtävämme on edistää partion ja yhteiskunnan vuoropuhelua. Ideoimme yhdessä SPn kanssa Y-trainee ohjelman, jonka viime ja tänä vuonna järjestimme ensimmäistä kertaa. Siinä 25 partiolaista ympäri Suomen, iältään 15-29-vuotiasta pääsivät Y-trainee ohjelmaan jossa he pääsivät tutustumaan niin eduskuntaan kuin ministeriöihin ja tapasivat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja toimijoita sekä oppivat viestinnästä ja vaikuttamista. oli useita yhteisiä viikonloppuja sekä toiminta niin Roihulla kuin Suomi Areenassa. Toivonkin, että Vaasan Partiotytöistä joku kiinnostuisi seuraavasta Y-trainee kurssista, jonka haku aukeaa lähiaikoina.

Partio elää kasvunpolulla. Partioon liittyi viime vuonna noin 13 400 uutta jäsentä. Jäsenistä 54 % on tyttöjä, 46% poikia. Suurin osa yli 20% jäsenistä on sudenpentuja, eli 7–9-vuotiaita partiolaisia. (Ketkä teistä muuten ovat 7, 8, tai 9-vuotiaita?) Koska kasvu on ollut voimakasta, tämä antaa miettimisen aihetta niin lippukunnille kuin koko partioliikkeelle.

Meidän on syytä panosta johtajien mutta erityisesti laumanjohtajien toimintaan ja siihen, miten saisimme mahdollisimman monta nuorta ja aikuista kiinnostumaan tästä partiotoiminnan yhdestä tärkeimmästä tehtävästä. Toiminnasta, jonka kautta voi tarjota partiopolun uusille, aloittaville partiolaisille. Olisiko lippukuntien syytä varautua laumanjohtajien sijaisjärjestelyihin? Nuorille johtajilla esimerkiksi tenttiviikkojen tai aikuisten johtajien osalta työreissujen vuoksi?

Kysynkin nyt, kuka teistä toimii tai on joskus toiminut Vaasan partiotytöissä laumanjohtajana? Pyydän nostamaan käden ylös ja me kaikki huudamme teille perinteisen partiohuudon: AIV rehu-rehu-rehu, turhaan emme kehu-kehu-kehu.

Suomi juhlii, kuten VPT, 100v.juhlavuotta. Juhlavuoden teema on yhdessä. Itsenäisyyspäivän tienoilla meitä kaikkia haastetaan kahvittelemaan lähiyhteisön kanssa, liputtamaan ja valaisemaan sinivalkoisin värein. Pyydän lippukunnanjohtaja Katja Jokista tänne vastaanottamaan tervehdystä ja luovutan nyt pohjalaisvalmisteisen Johan-puun valmistaman Suomi 100v-Suomenlipun. Lämpimät onnentoivotukset VPT:lle vielä kerran!

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Ryhmäpuhe sisäisen turvallisuuden selonteosta (täysistunto 24.5.2016)

Arvoisa rouva puhemies!

Käsittelemme eduskunnan historian ensimmäistä sisäisen turvallisuuden selontekoa. Tässä yhteydessä on hyvä pohtia, mitä turvallisuus oikeastaan tarkoittaa, mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja mikä on tämän selonteon tarkoitus. Mihin se meitä eduskuntana ohjaa, jopa velvoittaa? Turvallisuus tarkoittaa tunnetta, että jokainen voi elää ilman jatkuvaa huolta tulevaisuudesta, läheisistä ja heidän turvallisuudestaan. Kyse on myös luottamuksesta yhteiskuntaa kohtaan ja oikeudentunnosta.

Selonteko antaa meille yhteisen tilannekuvan maamme turvallisuusnäkymästä. Sisäministeri Orpon johdolla on tehty hyvää työtä. Yhteinen tilannekuva ja arvio toimintaympäristön muutostarpeista ovat välttämättömiä, jotta voimme keskustella, tehdä tarvittavia linjauksia ja päätöksiä — niin valintoja kuin painotuksia.

Nykypäivän maailmassa turvallisuuteen vaikuttavat laaja-alaiset ilmiöt, eikä niitä voida lokeroida tai ratkaista yksittäisten hallinnonalojen toimenpiteillä. Maamme turvallisuuden kannalta ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välillä ei enää ole selvää raja-aitaa, eikä sellaista voida vetää. Suomen ollessa yhä kiinteämmin osa kansainvälistä yhteisöä maailman tapahtumat vaikuttavat epäsuorasti myös maamme sisällä. Turvallisuus rakentuukin meidän keskinäisestä luottamuksestamme niin toisiimme, eri toimijoihin kuin viranomaisiin. Myös maamme kilpailukyvyn kannalta on keskeistä, miten turvallisena maana Suomea pidetään.

Arvoisa rouva puhemies!

Turvallisuusviranomaistemme resurssit ovat kipurajoilla. Jokaisella turvallisuusviranomaisella on oma keskeinen tehtävänsä, ja niiden toimintaedellytykset on turvattava. Selonteossa tuodaan esille realistinen tilannekuva siitä, millaisia paineita sisäisen turvallisuuden alaan kohdistuu.

Selonteossa on linjattu, että poliisien määrä vakiinnutetaan noin 7 000 poliisin tasolle tämän vaalikauden aikana. Kokoomus pitää tätä tasoa ehdottomana miniminä, jonka alle ei voida mennä. Poliisien määrän riittävyyttä tulee säännöllisesti myöskin arvioida jatkokäsittelyssä. Hallituksen linjaus poliisien koulutusmäärien lisäämisestä on olennainen. Hätäkeskuslaitoksen resurssit vakiinnutetaan 600 henkilötyövuoden tasolle. Hätäkeskuksen lyhyt vasteaika ja kyky reagoida nopeasti soittajan asiaan on keskeistä avun välittämisessä. Käynnissä oleva tietojärjestelmäuudistus mahdollistaa verkottuneen toimintamallin käyttöönoton. Rajavartiolaitoksella on tärkeä tehtävä huolehtia kaikkien aluerajojemme koskemattomuudesta. Maarajamme valvonnan lisäksi merivartiosto tekee keskeistä työtä merirajamme turvaamisessa huolehtien niin pelastustehtävistä kuin elinkeinoelämän logistiikan kannalta keskeisen merenkulun toimintaedellytyksistä. Rajavartiolaitoksen tilanne on resurssien puolesta haastava, ja se on huomioitava. Pelastustoimen ja ensihoidon järjestäminen tulee viiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtäväksi yhteistyöalueittain. Tärkeätä on nyt huolehtia, että uusi ratkaisu turvaa pelastustoimen toimintaedellytykset ja palvelujen riittävän saatavuuden. Pelastustoimen kokonaisuudessa on tärkeää muistaa sopimuspalokuntien rooli ja tehtävä. Maahanmuuttohallinto on ollut viimeisen vuoden aikana suurien muutosten kohteena ja se on pystynyt reagoimaan nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen.

Hyvin toimiva poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen PTR-yhteistyö on oiva esimerkki viranomaisyhteistyön vaikuttavuudesta. PTR-yhteistyö toimii ja tehostaa myös rikosten selvittämistä. PTR-viranomaisten johtamisvastuita on hyvä selventää ja täsmentää sisäisen turvallisuuden strategiatyössä.

Selonteosta käytävässä jatkokeskustelussa tulee muistaa, että niukentuneet resurssit riittävät oikein kohdennettuina maamme turvallisuuden ylläpitämiseen. Joudumme kuitenkin tekemään valintoja siinä, miten resursseja käytetään jatkossa vaikuttavammin. Oikea-aikaisilla, harkituilla valinnoilla turvaamme toimivan palveluorganisaation, mutta meillä on oltava valmiutta keskustella ja priorisoida: voidaanko joidenkin rikosten selvittämistä painottaa resursoinnissa toisia tärkeämmäksi.

Sisäinen turvallisuus on viranomaistoimintaa paljon laajempi kokonaisuus. Sujuva viranomaisyhteistyö luo pohjan ehkäistä ja ratkoa ongelmia mahdollisimman varhain. Turvallisuusviranomaisten rinnalla onkin muistettava ennalta ehkäisevän työn merkitys. Mitä aikaisemmin pystymme tunnistamaan tekijät, jotka johtavat yhteiskunnan turvallisuutta eri lailla vaarantaviin asioihin, sitä parempi. Sitä vähemmän syntyy myös kustannuksia, ja samalla on pohdittava, miten saamme hillittyä tai jopa vähennettyä poliisin työmäärän kasvua.

Sisäisen turvallisuuden strategiatyössä turvallisuus on ymmärrettävä laaja-alaisesti. Työhön tulee kutsua mukaan niin viranomaiset kuin kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimijat. Meidän on kyettävä hyödyntämään kunkin osaamista ja resursseja yhteiskunnan yhteiseksi hyväksi. Turvallista Suomea ei rakenneta yksittäisten toimijoiden työnä vaan yhteistyöllä ja kumppanuuksilla aktiivisten ja vastuullisten kansalaisten toimin. Sitä kautta Suomi on tulevaisuudessakin maa, jossa on turvallista tehdä työtä, yrittää, opiskella ja elää.

Puhe sisäisen turvallisuuden selonteosta (täysistunto 20.4.)

Arvoisa puhemies!

Yhteiskuntamme vakaudelle ja sisäiselle turvallisuudelle luovat pohjan yhteiset arvot, hyvinvointi, demokratia, luotettava hallinto, oikeusvaltio ja toimivat instituutiot. Käsiteltävänä oleva selonteko painottuu perustellusti niin sanottuun kovaan sisäiseen turvallisuuteen, vaikkei sisäinen turvallisuus kuitenkaan ole, niin kuin selonteossa todetaankin, vain turvallisuusviranomaisten toimintaa.

Aloitimme laatuaan ensimmäisen sisäisen turvallisuuden selonteon eduskuntakäsittelyn hallintovaliokunnassa jo viime keväänä. Selonteko ja meneillään oleva sisäisen turvallisuuden strategiatyö antavat meille tilannekuvan niin muuttuneesta turvallisuustilanteesta, viranomaisresursseista ja toimenpiteistä kuin maamme tulevaisuuden turvallisuusnäkymistä.

Niukentuneet resurssit riittävät maamme ja kansalaisten turvallisuuden vaalimiseen ja ylläpitoon vain oikein kohdennettuina. Tämä tarkoittaa, että viranomaiset joutuvat tekemään valintoja, miten resursseja käytetään jatkossa vaikuttavimmin. Oikea-aikaisilla, harkituilla valinnoilla turvaamme toimivan palveluorganisaation. Meillä on siis oltava valmiutta keskustella ja priorisoida, voidaanko joidenkin rikosten selvittämistä painottaa resursoinnissa toisia tärkeämmäksi.

On tärkeää, että kokonaisturvallisuuden murroksessa pystymme turvaamaan riittävät viranomaisresurssit, mutta yhtä tärkeää on vaikuttaa siihen, että palvelutarpeen kasvua kyetään vähentämään, eli panostetaan ennaltaehkäiseviin palveluihin, estetään nuorten syrjäytymistä, työttömyyttä ja niin edelleen. Turvallisuusviranomaisten rinnalla on siis huomioitava ennaltaehkäisevän työn vaikutus. Mitä oikea-aikaisemmin pystymme tunnistamaan tekijät, jotka johtavat yhteiskunnan turvallisuutta erilailla vaarantaviin tekijöihin, sitä parempi. Sitä vähemmän syntyy kokonaiskustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Tärkeää on siis, miten pystymme pureutumaan syihin emmekä hoida ainoastaan seurauksia.

Suomalaisten luottamus turvallisuudesta vastaaviin viranomaisiin on korkea. Päättäjien ja vastuunkantajien katseet kääntyvät useimmiten niihin asioihin, mitä voidaan mitata. On siis kiinnitettävä huomiota myös siihen, millä aikataululla poliisi ja muut viranomaiset pystyvät kansalaisia palvelemaan. Ministeri Risikko on ansiokkaasti nostanut esiin, olisiko aika ja tarve esimerkiksi poliisin palveluihin asettaa tietynlainen palvelulupaus, jonka kautta pystyisimme läpinäkyvämmin ja oikea-aikaisesti osoittamaan resursseja yhteiskunnallisesti.

Arvoisa puhemies!

Jokaisella turvallisuusviranomaisella on oma, keskeinen tehtävänsä. Hyvin toimiva poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen PTR-yhteistyö on oiva esimerkki viranomaisyhteistyön vaikuttavuudesta. PTR-yhteistyö toimii ja tehostaa myös rikosten selvittämistä. On tärkeää, että PTR-viranomaisten johtamisvastuita selvennetään ja täsmennetään sisäisen turvallisuuden strategiatyössä. Niistä viime kuukausina on valmistunut myös tämä selvitys Tullin roolista, vastuista ja paikasta.

Selonteossa linjattiin, että poliisien määrä vakiinnutetaan noin 7 000 poliisin tasolle tämän vaalikauden aikana. Kokoomuksen ryhmälle tämä taso on ehdoton minimi, jonka alle ei voida mennä. Poliisien määrän riittävyyttä tulee säännöllisesti arvioida, ja siksi onkin tärkeää, että hallitus käsittelee ensi viikon kehysriihessä turvallisuutta yhtenä kärkiasiana. Myös hallituksen linjaus poliisien koulutusmäärien lisäämisestä on olennainen.

Sisäisen turvallisuuden strategiatyössä turvallisuus on ymmärretty laaja-alaisesti. Työhön on kutsuttu niin viranomaiset kuin kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimijat. Meidän on kyettävä hyödyntämään kunkin osaamista ja resursseja yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta vahvistavasti. On tärkeää myöskin, että eduskunta saa tietoa siitä, miten strategiatyö etenee. Yhteinen tahtotila on kuitenkin se, että Suomi on tulevaisuudessakin maa, jossa on turvallista tehdä työtä, yrittää, opiskella ja elää.

Loppuun lyhyesti siitä nuorten tulevaisuudentekijöidemme näkemyksestä, että tutkimuksen mukaan nuoret pitävät Suomea yhä vahvana luottamusyhteiskuntana. Oleellista onkin kansalaisten, toimijoiden, viranomaisten, vastuunkantajien ja koko yhteiskuntamme kannalta, että keskitymme siihen, miten voimme edelleen vahvistaa sitä luottamusta ja keskitymme niihin asioihin, mitkä luottamusta edistävät.

Kiitokset lopuksi ministerille ja myöskin hallintovaliokunnan puheenjohtaja Eerolalle, varapuheenjohtaja Korhoselle ja koko valiokunnalle uskalluksesta tehdä kattava ja pidemmän aikavälin sisäisen turvallisuuden selonteon mietintö.

Puhe julkisen talouden suunnitelmasta (täysistunto 27.6.)

Arvoisa puhemies!

Saamme olla yhtä mieltä siitä, että Suomen talous on kääntynyt selvään kasvuun. Valtiovarainministeriö nosti tämän vuoden kasvuennusteen 2,4 prosenttiin, ja ennusteen mukaan työllisyys paranee yli 0,5 prosenttia vuodessa. Työllisyysaste nousee hivenen yli 70 prosenttiin vuonna 2019. Paljon on vielä kuitenkin matkaa siihen, että pääsemme lukuihin, joissa olimme kymmenen vuotta sitten. Pääministeri Vanhasen, valtiovarainministeri Kataisen aikakausi, jolloin itse toimin eduskunta-avustajana, jäi mieleen — kävin läpi valtion talouslukuja siihen aikaan — siitä, että Suomi pystyi viimeksi silloin suunnittelemaan taloutta ilman velannostoa ja maksamaan jopa valtionvelkaa pois. Tämän hetken ennusteen mukaan julkinen velka ei näytä taittuvan vielä vaalikauden aikanakaan eikä lisävelanotto ole pysähtymässä tavoitteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että valtion ja paikallishallinnon ennustetaan olevan selvästi alijäämäinen vuonna 2021.

Arvoisa puhemies!

Muutama sana kuntataloudesta, panostuksista turvallisuuteen ja osaamiseen sekä tarvittavista uudistuksista:

Julkisen talouden suunnitelman mukaan valtion toimenpiteiden kuntataloutta vahvistava vaikutus on vuoden 2019 tasolla 620 miljoonaa euroa. Hallituksen asettama menorajoite vuoden 2019 tasolla on 450 miljoonaa euroa, mikä on euromääräinen raja valtion toimista kuntatalouteen aiheutuvalle toimintamenojen muutokselle. Kuntatalouden menorajoite ei takaa sitä, että kustannusvaikutukset toteutuvat sen suuruisena kuntataloudessa, koska kunnat voivat monin osin itse päättää, miten ne toteuttavat hallituksen linjauksia. Julkisen talouden raameihin vaikuttaa kuitenkin se, että kunnille ei osoiteta uusia kuntataloutta heikentäviä tehtäviä, ellei niitä korvata täysimääräisesti. Tämä on linjaus, josta on pidettävä kiinni tulevaisuudessakin.

Arvoisa puhemies!

Sisäisen turvallisuuden merkitys yhteiskunnan kivijalkana on tunnustettu ja tehty muun muassa sisäisen turvallisuuden selonteon mukaisia panostuksia turvallisuuteen. Sille sektorille lisätään edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna 98 miljoonaa euroa ensi vuonna. Tämä ei kuitenkaan helpota kehyskauden loppua, mikä tarkoittaa sitä, että kehyskauden sisäisen turvallisuuden määrärahoihin on palattava jo ensi tai viimeistään seuraavan vuoden aikana.

Arvoisa puhemies!

Julkisen talouden suunnitelma näyttää suuntaa, kannustaa ja luo ennustettavuutta ja luo myös tulevaisuususkoa, sen merkitystä ei siinä mielessä pidä aliarvioida. Tärkeää on, että koulutukseen ja tutkimukseen osoitetaan panostuksia. Tämän käsittelyssä olevan kehyskauden aikana kohdistetaan 340 miljoonan euron lisäpanostukset, joita osoitetaan muun muassa varhaiskasvatukseen, perusopetukseen, ammatilliseen koulutukseen, korkeakoulutukseen ja tutkimukseen. Tästä 200 miljoonaa euroa on budjettirahoitusta, 140 miljoonaa euroa koulutuksen ja tutkimuksen pääomitusta. On tietenkin selvää, etteivät ne korvaa useiden vaalikausien aikana tehtyjä vähennyksiä, mutta suunnanmuutos on selvä: lisäsäästöjen sijaan tehdään panostuksia.

Ammatillisen koulutuksen uudistus otetaan käyttöön ensi vuonna, ja sen toimeenpanon tukeen kohdistetaan 15 miljoonaa euroa kahtena ensimmäisenä vuotena. Reformi vastaa joustavammin työelämän muuttuviin tarpeisiin, ja se ehkäisee nimenomaan nuorten syrjäytymistä ja koulutuksen keskeyttämistä. Korkeakoulujen profiloitumista tukevaa työnjakoa kehitetään samalla kun keskinäistä ja tutkimuslaitosten kanssa tehtävää yhteistyötä tiivistetään. Yliopiston ja tutkimuslaitosten yhteyteen perustettavien lippulaivatutkimuskeskittymien toteuttamiseksi Suomen Akatemian myöntövaltuutta korotetaan 25 miljoonalla eurolla sekä ensi että seuraavana vuonna. Tutkimusaineistojen, ‑tulosten ja osaamisen laajaa hyödyntämistä ja avoimuutta edistetään. Hallitus sitoutuu datalähtöisen tutkimuksen kehittämisohjelman toteuttamiseen, johon osoitetaan kehyskaudella yhteensä 33 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä, tästä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä tässä salissa. Sen takia emme voi tehdä maakuntauudistuksesta sellaista, joka siirtää valtion alueelliset toiminnot ja aiemmat kuntapohjaiset kuntayhtymät uuteen maakuntaan, vaan meidän on samalla kyettävä tekemään myös toiminnallisia, rakenteellisia uudistuksia, sellaisia järkeviä valintoja, jotka ovat kokonaistaloudellisia, kansalais- ja asiakaslähtöisiä sekä ottavat käyttöön samalla sähköiset palvelut kuin uudet toimintatavat ja ylläpitävät hyvää johtamista.

Rakenteellisten uudistuksien sarjassa tarvitsemme myös perhevapaauudistuksen, joka kannustaa erilaisiin joustoihin ja mahdollistaa ne, huomioi perheiden erilaiset elämäntilanteet. On tärkeää edistää työelämän tasa-arvoa ja parantaa erityisesti äitien ja myös äitien työnantajien asemaa työmarkkinoilla.

Puhe Vankilalähetyspäivillä Oulussa

VANKILALÄHETYSPÄIVÄT 2016  Oulu, Keskustan seurakuntatalo

5.11. Klo 13 Päiväjuhla ”Minä annan teille tulevaisuuden”

Mari-Leena Talvitie,
oululainen kansanedustaja, lakivaliokunnan jäsen

 

Hyvät vankilalähetyspäivien järjestäjätahot ja tahojen edustajat

Hyvät osallistujat, hyvät naiset ja miehet

Oli kunnia saada oululaisena toisen vuoden kansanedustajana ja lakivaliokunnan jäsenenä kutsu puhumaan tänne valtakunnallisen vankilalähetyspäivän Päiväjuhlaan – joka järjestetään kotiseurakuntani alueella.

Teema ”Minä annan teille tulevaisuuden” luo meille kaikille ajattelemisen aihetta – millä keinoin voimme kääntää ajatukset tulevaan, sinne jonnekin mistä emme juuri mitään vielä tiedä. Siihen tarvitsemme luottamusta, rohkeutta ja uskoa.

Ajattelun kääntäminen tulevaisuuteen pitää sisällään ja tiedostaa jo elettyjen hetkien ja päivien tapahtumat. Sen, että olemme käsitelleet niitä ja hyväksyneet sen, mikä ei muuksi muutu. Toisaalta samaa viestiä voimme ajatella olevan myös tämän päivän, Pyhäinpäivän sanomassa. Muistamme läheisiämme, jotka eivät ole enää täällä keskuudessamme ja samalla käsittelemme asioita, menetyksiä ja kaipuuta – jotta pystymme ponnistaa vahvempina eteenpäin – sinne jonnekin, tulevaisuuteen.

Pohdin puheessani niitä tekijöitä, jotka kääntävät katsettamme ja toimintaamme tulevaisuuteen – niin yksilön, perheen kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Rakastan erilaisia mietelauseita ja oman tulevaisuususkoni olen tiivistänyt lauseeseen, ”Tulevaisuus kiinnostaa, koska aion viettää loppuelämäni siellä.”

Ihminen – meistä jokainen on toiminnassaan vahvasti tunneperäinen toimija, erityisesti silloin kun turvallisuuden tunnettamme horjutetaan. Kun on vain silmänräpäys aikaa ajatella ennen kuin toimii tai ehkä jälkeenpäin huomaa, ettei tullut ajateltua ollenkaan ennen toimintaa. Vaikka me kuinka haluaisimme olla vain järjellisiä ja tietoihin perustuvia toimijoita – pystymme toimimaan järjen kautta vain silloin, kun kykenemme – edes sen pienen hetken – ajattelemaan, arvioimaan, suunnittelemaan ja siten rakentamaan hieman pohjaa, kivijalkaa sille, miten aikoo toimia.

Suomi on turvallinen maa monella mittarilla mitattuna, niin Euroopan tasolla kuin kansainvälisesti. Silti moni kokee turvattomuutta. Sisäministeriön johdolla valmisteltiin viime keväänä laatuaan ensimmäinen Sisäisen turvallisuuden selonteko, jota eduskunta käsitteli alkukesästä. Tilannekuvaan pohjautuva laaja-alainan strategiatyö on käynnissä ja siihen työhön Sisäministeriö on kutsunut laajasti järjestöjä ja eri alan toimijoita – hyvä niin.

Sisäisen turvallisuuden selontekoa varten keväällä 2015 tehdyistä kansalais- taustakyselyistä jäi mieleen erityisesti se, että suomalaiset kokivat pääosin turvallisuustilanteensa hyväksi – turvallisuuteen vaikuttivat mm. läheiset, perhe, työ, toimeentulo. Kuitenkin asia, joka tuotti turvattomuuden tunnetta  selkeästi kaikkein eniten, oli olla seurassa, jossa läheinen tai joku muu henkilö käytti alkoholia tai päihteitä. Tämä näkyy myös poliisin työmäärässä yhä kasvavina lukuina eli näissä asioissa meidän olisi pystyttävä puuttumaan syihin, ei pelkästään seurauksiin.

Alkoholin käyttöä oon kyettävä ohjaamaan sinne, missä sitä käytettäisiin mieluummin yhteisesti ravintola- ja ruokapaikoissa, ns. valvottujen silmien alla aikuisten kesken eikä kuin hieman piilossa tai salaa kodeissa, joissa liian usein muut erimielisyydet ja riidat yritetään ratkoa sen avulla. Toki myös puhumisella sekä meidän aikuisten esimerkeillä on iso vaikutus. Enää ei onneksi yhteiskunnassamme tarvitse jotain tekosyytä, jos ei halua käyttää alkoholia.

Yksilön, ihmisen kannalta olisi merkityksellistä, miten lähiyhteisö pystyy tukemaan sitä kasvua, jossa rohkeus voittaa ja valtaa tilaa pelon sijaan. Jossa tuetaan turvallisuutta eikä pohdita turvattomuutta. Miten edistetään ja tuetaan yhteisöllisyyttä sen sijaan, että monin eri toimin – aivan kuten huomaamattaan ohjataan ihmisiä yksinäisyyden polulle, yksinäisyyteen. Moni vankilasta vapautunut, entinen vanki kokee varmasti yksinäisyyttä ja juuri se tunne saa helpommin ajautumaan samaan kaveriporukkaan, josta on jo päättänyt erkaantua. Syrjäytetään nuoria ja sitten kerrotaan, että he ovat syrjäytyneet. Jokaisella on kuitenkin halu tulla

nähdyksi,

kuulluksi

– rakastetuksi.

Ennen kuin vanki on vapautumassa, häneltä olisi hyvä kuulla ja hänen kanssaan hyvä keskustella, mitkä asiat hän on kokenut turvattomana ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hänen pelkoihinsa, yksinäisyyteensä sekä puhua niistä asioista ja ihmisistä, jotka pelottavat tuomion suorittamisen jälkeen. Tätä kautta myös toivottavasti löytyisi joku rinnallekulkija. Entinen vanki, jos joku meistä, tarvitsee oman enkelin – oman rinnallekulkijansa. Usealla sellainen voi olla perheen tai ystävän kautta, mutta tässä kohdassa voisi olla myös parannettavaa. Siinä kolmannen sektorin toimijoilla niin kirkoilla kuin eri seurakunnilla, järjestöillä yhdessä yhteiskunnan kanssa on iso ja merkityksellinen rooli jo nyt. Jaksan kuitenkin uskoa, että Suomessa on paljon vapaaehtoisia, jotka haluaisivat tämänkaltaiseen vapaaehtoistyöhön. Uskon, että juuri teitä on tässä salissa. Tässä kuussa järjestettävä vapaaehtoistyön päivä on hyvä mahdollisuus nostaa asiaa myös laajempaan julkiseen keskusteluun.

Entä miten on vangin perheen laita? Usein saatetaan unohtaa, että vanki, joka on vankilassa sovittamassa tekoaan ei ole ainut, joka kärsii tilanteesta. Hänen tekemisensä ei ole hänen lastensa, puolisonsa tai läheisensä syitä, vaikka toki jotkut läheisten aikaisemmat teot, taustat ja asiat ovat saattaneet vaikuttaa tilanteeseen, johon on tultu – esim. läheisiin kohdistuvissa henkilö – tai omaisuusrike. Läheiset joutuvat kantamaan omalta osaltaan seurauksia – usein pitkäaikaisia ja monelta kantilta, niin taloudellisesti ja sosiaalisesti kuin henkisesti ja fyysisesti.

Olisi tärkeä, että pystyisimme yhteiskuntana avoimempaan keskusteluun ja tukemiseen. Tarjoamaan luontevia ja hyviä paikkoja keskusteluihin ja tapaamisiin, niin vankilassa kuin muunlaisessa ympäristössä – nimenomaan elämänkumppaneille, puolisoille, vanhemmille ja perheille. Mahdollisuuksia esimerkiksi vertaistukikeskusteluihin tai ryhmiä, joissa perheet voisivat tavata toisiaan ja vähintään aikuiset pääsisivät keskustelemaan. Vertaistuki eli se, että tapaat muita samassa tilanteessa olevia on erityisen tärkeää. Monet tilastot ovat osoittaneet sen monipuoliset vaikutukset ihmisen hyvinvointiin, arjen jaksamiseen.

Tätä työtä tukee myös ensi vuoden 2017 talousarviotavoitteet, joissa Rikosseuraamuslaitos on nostanut vaikuttavuustavoitteekseen vähentää rangaistusta suorittavien riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Tavoitteena on valmentaa rangaistusta suorittavia rikoksettomaan elämään tukeutuen yhteiskunnan yleisiin palvelujärjestelmiin. Tavoitteena on varmistaa oikeusturva ja yhdenmukaiset käytännöt varmistaminen sekä lisätä suunnitelmallista ja asteittaista vapauttamista.

Yhteiskunnallista keskustelua on viime aikoina ja nyt jo liian pitkään yrittänyt hallita ajan puute, kiire ja monen asian päällekkäinen suorittaminen. Joku voisi kuvata sitä, että  se on suoranaista lyhytnäköisyyttä. Mihin kotimaamme, ensi vuonna 100 vuotista itsenäisyyttä juhliva Suomi on menossa ja mitä se tulevaisuudeltaan haluaa? Sipilän hallituksen hallitusohjelma otsikko on ”Yhdessä rakennettu 2025″. Se on hyvä tahtotila. Rakennettu tarkoittaa sitä, että asioita on suunniteltu, pohdittu, arvioitu ja sovittu, päädytty tai päätetty ryhtyä toimeen.

Hyvinvointiyhteiskuntamme parhaimmat vuodet ovat taakse jääneitä ja siksikin meillä on paljon purettavaa, peruskorjattavaa ja uudelleenrakennettavaa. Niukkojen resurssien aikana olisi meillä vastuunkantajilla oltava viisautta ja rohkeutta tehdä pidempiaikaisia investointeja, katsottava hieman pidemmälle tulevaisuuteen. Ne saattavat näyttää parin tulevan vuoden osalta – eli tämän hallituksen ajalta kalliilta, mutta kas kummaa, säästäisivät resursseja hieman pidemmälle aikavälillä. Jos vaan osaamme katsoa ja kantaa vastuuta sinne tulevaisuuteen.

Olisi kyettävä ottamaan kaikki resurssit mukaan tekemään ja toteuttamaan, nähtävä ennaltaehkäisevän työn merkitys, vertaistukiryhmät ja keskustelujen tärkeys. Kohdata ihminen ihmisenä ja saada hänet mukaan tekemään ja toteuttamaan. Sitä kautta pystymme kääntää katsetta politiikassa ja talousarviotasollakin niihin oleellisiin syihin. Sen sijaan, että hoidamme vain seurauksia. Nyt on viimeinen aika panostaa molempiin, jotta myös seuraukset vähenevät.

Rikosseuraamuslaitoksen ensi vuoden talousarvioesityksessä tuodaan esiin, että jo pitkään jatkunut vankiluvun lasku näyttää pysähtyneen. Vankiluvun arvioidaankin kääntyvän nousuun tämän vuoden jälkeen. Tutkintavankien määrän arvioidaan nousevan noin 30:lla, kun tutkintavankien säilyttämistä poliisin tiloissa lyhennetään vuoden alkupuolella voimaan tulevan lakimuutoksen vuoksi pääsääntöisesti enintään seitsemään vuorokauteen.

Vähennetään vapautumista suoraan suljetuista vankiloista ja lisätään avolaitosten käyttöä. Tavoitteena on, että ensi vuonna valvotussa koevapaudessa on päivittäin keskimäärin 225 vankia. Vankien toimintoihin osallistumista ja sellin ulkopuolella viettämää aikaa sekä henkilökunnan ja rangaistusta suorittavien välistä vuorovaikutusta lisätään.

Yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanon sisältöjä kehitetään. Yhteistyötä vankilan ulkopuolisten palveluja tuottavien toimijoiden, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, työvoimaviranomaisten ja koulutuksen järjestäjien kanssa lisätään.

Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa kehitetään nykyisessä vankilaverkostossa.

Suomessa on vankiloita 26, joista suljettuja laitoksia on 15 ja avovankiloita 11. Lisäksi meillä on Hämeenlinnan lähellä sijaitsevassa Vanajan avovankilassa perheosasto, jossa vangin on mahdollista asua pienen lapsen kanssa. Suomi on kaupungistunut nopeasti, mutta edelleen olemme myös harvaan asuttu ja pitkien etäisyyksien maa. Tämä tietenkin tuo omat vaikeutensa vankien ja heidän perheensä tasapuoliseen kohteluun. Näen tärkeänä, että vankilaverkkomme on syytä olla kansakuntamme ja elinkeinorakenteemme näköinen ja maantiedettämme mukaileva.

Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan Vankien päivittäinen keskimäärä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana koko ajan. Vuonna 2015 vankeja oli keskimäärin 3 068, mikä oli 19 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Ulkomaalaisten vankien määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut yli puolella ja heidän osuutensa kaikista vangeista on noussut 16 prosenttiin. Vuonna 2015 ulkomaalaisten vankien päivittäinen keskimäärä oli 477. Kaikkiaan eri kansalaisuuksia oli 61 eri maasta. Edelleen Suomen vankiluku on Euroopan pienimpiä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä on vankeja suhteellisesti noin 10 kertaa enemmän kuin Suomessa. Muissa pohjoismaissa suhteellinen vankiluku on likimain sama kuin Suomessa.

Loppuun, kun se sopii vähän kuin johdannoksi seuraavaan eli johtaja Ville-Veikko Pohjolan puheenvuoroon – muutama sana eduskunnan lakivaliokunnan vierailusta Pelsoon. Kävimme syyskuun lopussa valiokunnan pj. Kari Tolvasen johdolla tutustumassa Vaalassa sijaitsevaan Pelsoon. Vierailu oli erittäin ajankohtainen, sillä ensimmäiset 60-luvulla rakennetut vankilaosastot olivat päätetty sulkea lokakuun alusta, itse asiasta vierailuamme seuraavana päivänä.

Pelso on maamme ainoa niin kutsuttu ”Green Care” – vankila. Vangit saavat olla ainutlaatuisessa ympäristössä – jossa niin navettatoimet kuin muut maatilan työt kuten myös metsätyöt rytmittävät päiviä ja viikkoja. Ne antavat samalla voimaannuttavia kohtaamisia eläinten kanssa ja tarpeellista elämänsisältöä luonnollisessa, virkistävässä ja puhtaassa ilmassa. Pelso on myös valitettava esimerkki siitä, että mitä jälkeä saadaan kun ei toteuteta sovittuja, tarkoituksenmukaisia peruskorjaushankkeita sovitusti. On säästetty juuri niistä syistä ja siirretty peruskorjaushanketta tuonnemas – ja nyt joudumme maksamaan moninkertaisena työmääränä siitä johtuvia seurauksia. Toivon ja uskon, että asiat saadaan lähiaikoina ratkeamaan ja Pelsossa pystytään jatkamaan sitä hyvää työtä, mitä siellä ainutlaatuisessa luontoympäristössä toteutetaan.

Näillä muutamilla ajatuksilla kiitän mahdollisuudesta puhua ja jakaa kanssanne tämän hetken Vankilalähetyspäivien päiväjuhlassa. Rakastan runoja ja ajatelmia. Loppuun luen ajatelman, jonka sain ystävältäni 10 vuotta sitten. Silloin tuntui, että maailmani oli romahtanut – kun menetin juhannusaamuna äkillisesti rakkaan perheenjäsenen. Mignon McLaughlin on todennut, että ”Ainoa tarvittava rohkeuden laji on se, joka vie sinut tästä hetkestä seuraavaan.”