Arvoisa herra puhemies! Toin tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani terveyteen, talouteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita, ja jatkaisin vielä turvallisuuteen liittyvistä asioista.
On tietenkin välttämätöntä, että näitä rajoituksia nyt pidennetään. Muun muassa koulujen osalta pidennys on noin kuukauden pituinen, mutta päivämäärien 13.5. ja 31.5. välissä on vain vajaa kolme viikkoa. Kuten tässä edustaja Laakso toi puheessaan tämän lastensuojelun tilanteen, niin nyt on erityisen tärkeää, että me pääsisimme auttamaan näitä perheitä ennen kuin alkaa kesä. Siinä mielessä vetoan hallitukseen, että mietitään nyt vielä tarkkaan, onko kuitenkin järkevää palauttaa koulujen normaali toiminta sellaisissa toimintamuodoissa kuin se nyt mahdollista on enää toukokuussa palauttaa, jotta kouluissa tavattaisiin lapset ja nähtäisiin lapsien ja perheiden tilanne.
Keskustelin alkuviikosta yhden suuren kaupungin — sanon suoraan, että en Oulun, vaikka Oulu kotikaupunkini onkin, mutta jonkun muun suuren kaupungin — lastensuojeluyksikön johtavan ihmisen kanssa, ja hän toi esiin sen, että lastensuojelussa muutenkin tämä alkuvuosi on niin sanottua rauhallista aikaa, mutta sitten tässä huhti-toukokuussa tulee se kova paine, joka tulee normaalistikin pidetyn lukukauden osalta ja ennen kesää. Elikkä jo normaalina keväänä lastensuojelun kaikki paikat ovat huhti-toukokuussa täynnä, ja se tulee varmasti näkymään. Lastensuojelussa eletään nyt hieman sellaista tyyntä myrskyn edellä ‑aikaa, ja näin ollen kuntien olisi kyettävä varautumaan. Valitettavasti useasta kunnasta kuuluu tällä hetkellä se viesti, että kaikki paikat ovat täynnä. Osalla kunnista ei ole mitään paikkoja, ei siis edes ostopaikkoja, ei sijaisperheitä, ei laitospaikkoja, ja kuitenkin kun ongelmat kasautuvat, niin kriittisimmällään nämä ongelmat vaativat välitöntä toimintaa: joko lapsi on väkivaltainen tai perheessä joku muu on väkivaltainen. On erittäin vaikeaa päästä antamaan apua perheitten sisällä oleviin tilanteisiin, jos tämä tilanne pitkittyy yli kesän ja apua pystytään tarjoamaan tai oikeastansa huolesta saadaan kunnolla kiinni vasta alkusyksyllä. Normaalissa tilanteessahan lastensuojelun osalta sitten kesällä taas on rauhallisempaa, elikkä tämä juuri alkanut huhtikuu ja toukokuu ovat ne kaikkein kiireisimmät.
Ja kunnilla ei ole pula edes pelkästään rahasta, vaan siellä on oikeasti myöskin rekrytointiongelmia. Nyt olisi hallituksen mietittävä lähiaikoina myöskin se, voidaanko lastensuojeluyksiköissä väliaikaisesti mennä esimerkiksi yhdelle ylitäyttöpaikalle. Onko parempi, että kiireellisessä tilanteessa suojaa tarvitseva lapsi pääsee johonkin hetkeksi aikaa, vaikka ylitäyttöpaikalle — henkilökuntaa tulee tietenkin — vai että joudutaan sanomaan, että ei ole mitään paikkaa, johon lapsen voisi edes väliaikaisesti sijoittaa? Eli tämä puoli on todella iso, ja se liittyy myöskin sitten näihin koulujen rajoituksiin ja siihen, miten kauan tilanne jatkuu.
90-luvun laman tilanteiden ei pidä toistua. Itse oli silloin ala-asteikäinen ja perheyritys meni konkurssiin ja muuta. Tiedän kyllä kuitenkin sen tunteen, että oli harrastuksia ja oli koulua, mutta nyt meillä on se tilanne, että meillä todella monessa perheessä ei ole mahdollisuutta harrastaa mitään, koska ne on lopetettu tai on jotain etäharrastusmahdollisuuksia. Ei ole myöskään sitä koulua, joten lapselta on viety pois koko se turvallinen ympäristö, joka antaa toivoa. Meillä on 600 000 peruskoululaista, ja ei voi olla niin, että koronakriisin terveysasiat meidän kaikkien osalta kaatuvat suomalaisten yrittäjien niskaan, mutta ei voi olla myöskään niin, että meidän lapset ja nuoret joutuvat tätä asiaa maksamaan tulevina vuosina erilaisina haasteina.
Arvoisa puhemies! Loppuun vielä yksi iso haaste, joka on meidän kaikissa poliittisissa järjestelmissämme. Jokainen, joka on ollut vastuussa kuntapäättäjänä ja täällä salissa, tietää, että ennaltaehkäisevän toiminnan taloudelliset vaikutukset ja kokonaistaloudellinen vaikutus on todella vaikea todentaa. Lastensuojelun puolella esimerkiksi on liiaksi hoidettu niitä seurauksia, koska ne ovat lakisääteisiä, eikä niitä syitä, mistä ne johtuvat. Viime kaudella tutustuin lastensuojelun kokonaiskustannuksiin, joita on vähän vaikea vertailla, koska kunnat merkitsevät niitä hieman eri lailla, mutta karkeasti ottaen meidän lastensuojelun kustannukset olivat nousseet vuodesta 2005 vuoteen 2015 vajaasta 200 miljoonasta 750 miljoonaan euroon. Tämä kertoo siis siitä, että me emme ole pystyneet yhteiskuntana pureutumaan niihin syihin ja antamaan perheille oikea-aikaista ja varhaista tukea, vaan me hoidamme ne jälkiseuraukset, jotka ovat lakisääteisiä. Nyt meidän kaikkien politiikkojen, kaikkien vastuunkantajien ja päättäjien tässä salissa täytyy päättää, että me hoidamme myöskin sen ennaltaehkäisevän puolen emmekä pelkästään jätä sitä laskua seurauksista tulevina vuosina maksettavaksi. — Kiitos.
