Lapset ja nuoret ansaitsevat tukea ja turvaa, tulevaisuudenuskoa ja onnistumisia niin koulussa kuin kotona. Hallitus suunnittelee tähän yhdeksi ratkaisuksi oppivelvollisuusiän nostoa. Vaikuttavampaa on kohdentaa oikea-aikaista tukea lasten varhaisiin vuosiin, perheille ja heille, jotka tukea eniten tarvitsevat.
Laadukas varhaiskasvatus ja perusopetus ovat Suomen kulmakiviä, joille myöhempi oppiminen rakentuu. Siksi on vaikea ymmärtää, että peruskoulusta pääsee vuosittain jopa 6 000 nuorta ilman riittävää lukutaitoa. Näin emme voi jatkaa.
On tärkeää, että jokainen oppii riittävän luku-, kirjoitus- ja laskutaidon ennen siirtymistä 3. luokalle. Olemme kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa esittäneet tuntuvia, pysyviä määrärahalisäyksiä, joilla tuetaan varhaiskasvatuksen tasa-arvoa ja vahvistetaan perusopetusta. Rahoitusta kohdennettaisiin erityisesti oppimisen ja koulunkäynnin tukeen. Tarvitsemme oikea-aikaista tukea koko koulupolulle, varhaisista vuosista lähtien toiselle asteelle.
Toimin eduskuntatyön ohella Koulutuskuntayhtymä OSAO:n (entinen Osekk) hallituksen puheenjohtajana. OSAO on yksi Suomen suurin toisen asteen koulutuksenjärjestäjä. Koulutusryhmistä suurin osa on täynnä ja opiskelijoiden työllistyminen korkea, noin 90 prosenttia. Kuitenkin osa opiskelijoista tarvitsee yhä enemmän tukitoimia ja joku keskeyttää opinnot tuesta huolimatta.
Yleisimmät syyt toisen asteen keskeyttämiseen ovat puutteelliset taidot eli kokemus siitä,
ettei pärjää opinnoissa ja väärän alan valinta.
Puutteellisiin taitoihin helpotusta tuo opiskelijan saama erityinen tuki ja opinto-ohjaus. Väärän alan valintaan auttaa uusi joustava, jatkuva haku. Ammatilliseen koulutukseen voi uuden lain mukaan hakea ympäri vuoden, ei vain kevään yhteishaussa. Näin ollen nuori voi aloittaa opinnot tai tarvittaessa vaihtaa alaa joustavasti.
Hallitus opetusministerin johdolla tarjoaa ratkaisuksi nostaa oppivelvollisuusikää 18 vuoteen. Jokaisen olisi opiskeltava peruskoulun jälkeen ainakin kaksi vuotta toisen asteen koulutuksessa. Tällöin koulutuksen lisäresurssit kohdentuisivat kaikille jälkikäteen, kun tuen tarve on osalle ja erityisesti varhaiseen tukeen.
Oppivelvollisuusiän noston valmistelu on täynnä kysymysmerkkejä. Nostosta tulisi kustannuspainetta myös kunnille, koska valtio ei pysty maksamaan kuluja täysimääräisenä. Kunnat joutuisivat etsimään lisäsäästöjä taas peruskoulusta. Kuntien sieltä tekemät säästöt sekä vanhemmuuden puute näkyvät jo nyt heikompina taitoina, käytöshäiriöinä sekä opettajien väsymisenä. Onko näihin vaikuttavin ratkaisu oppivelvollisuusiän nosto? Ei taida olla.
Viime kaudella ohjattiin tukea sitä eniten tarvitsemille toisen asteen opiskelijoille. Siksi pienituloisten perheiden nuoret saivat oppimateriaalilisän, lähes 50 euroa kuukaudessa. Lukiolaisen opintotuki nousi yhdeksästä kymmeneen kuukauteen. Lisäksi vanhempien tulot eivät enää vaikuta opintotukeen, kun nuori asuu itsenäisesti toisella paikkakunnalla. Toivottavasti nämä säilyvät jatkossakin.
Koulutuksen resursseja on suunnattava mahdollisimman vaikuttaviin toimiin, kuten oikea-aikaiseen oppimisen tukeen. Nuorta ei saa jättää yksin ja tukea on kohdistettava erityisesti heille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Siten jokainen voi suorittaa toisen asteen tutkinnon. Se avaa ovia työelämään ja jatko-opiskeluun.
