(Julkaistu Kalevassa 10.3.2018)
Suomalaisessa politiikassa on yksi kestoaihe ylitse muiden ja se on peitonnut monet muut tärkeät aiheet. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu yli 10 vuotta ja jokainen eduskuntaryhmä on ollut työstämässä sen suuntaa. Tänä keväänä on aika saada valmiiksi Sote 2.0 ja vapauttaa resurssit lainsäädännön pohdinnoista kokonaan käytännön suunnitteluun ja toteutukseen, varsinaiseen sote-työhön.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei nykyjärjestelmä takaa asiakaslähtöisiä palveluita kaikille. Häviäjinä ovat olleet osa opiskelijoista, eläkeläiset, työttömät sekä kotona lapsia hoitavat äidit ja -isät. Osalla kaikki on toiminut loistavasti, mutta osa on joutunut palveluiden pompoteltavaksi. Satavuotiaassa Suomessa oikea-aikainen palvelu ei saa olla riippuvainen työtilanteesta tai asuinpaikasta.
Mitä sitten on tapahtunut reilussa 10 vuodessa? Moni valmistelussa ollut vaihtoehto on todettu mahdottomaksi. Esimerkiksi järjestäjämallin suhteen on enää kaksi vaihtoehtoa: joko keskitämme kaiken valtion järjestettäväksi tai järjestäjänä toimii maakunta eli edustuksellinen aluehallinto. Jälkimmäinen vaihtoehto on järkevämpi ja huomioi myös alueelliset erityispiirteet.
Samassa ajassa terveydenhuollon kansalliset kustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet. Valtiosihteeri Hetemäki on nostanut esiin, miten maan tasolla nykyisen sote-järjestelmän kustannukset ovat olleet hyvin erilaiset eri aikoina. Vuonna 2000 terveysmenot olivat 6,9 % ja vuonna 2015 9,6 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tuon nousun takana on terveydenhuollon menojen yli kaksinkertaistuminen, eikä niinkään viime vuosien heikko talouskasvu.
Hallituksen sote- ja maakuntalakien valmistelu on urheilutermein loppusuoralla. Koko paketin viimeisin osio eli valinnanvapauslaki on siirtymässä eduskunnan arvioitavaksi.
Valmistellussa uudistuksessa sote-palveluiden keskiössä on ensimmäistä kertaa ihminen. Toimiva tiedonkulku, hyvä johtaminen ja henkilöstöpolitiikka tukevat potilaiden oikea-aikaista hoitoa. Valinnanvapaus-malli antaa potilaalle mahdollisuuden valita palveluntuottajansa julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan väliltä. Maakunta määrittää pelisäännöt. Se on järjestäjänä vastuussa myös siitä, että asiakasseteleitä annetaan vain tarpeeseen.
Sote-palveluiden järjestämisvastuun keskittäminen nykyisestä 190 kunnallisesta järjestäjästä 18 maakuntaan on iso ja järkevä muutos.
Lainsäädäntö luo kuitenkin toimivalle sote-järjestelmälle vain raamit. Uudistuksen lopputulos on kiinni ihmisistä. Henkilöstöstä, valittavista johtajista ja päättäjistä, kansalaisista sekä tiedonkulusta ja johtamisesta. Esimerkiksi sujuvat hoitopolut, yhteistyö eri palveluntuottajien välillä sekä kokonaistaloudellisuus ovat kiinni siitä, kuinka alueellisella tasolla toimitaan. Hyvät yhteistyömallit ja toimintatavat syntyvät käytännön työn kautta. Parannettavaakin varmasti on. Siitä on tarpeen kerätä palautetta ja esityksiä.
