(julkaistu Kalevan mielipideosastolla sunnuntaina 13.12.2015)
Oletko koskaan ajatellut, että miksi ruokaravintoloista suuri osa on yrittäjävetoisia ja sunnuntaisin kiinni? Syy löytynee siitä, miten harva asiakas on valmis maksamaan ruoka-annoksesta ja palvelusta pyhänä kaksinkertaisen hinnan verrattuna arkeen. Ravintoloissa pyhisin monesti töitä tekeekin yrittäjä itse – varsinkin, jos ei ole mahdollisuutta työpaikkakohtaisiin joustoihin ja paikalliseen sopimiseen.
Smolnassa hallitusohjelmaan kirjattiin vahvoja tahtotiloja työmarkkinauudistuksista ja yhteiskuntasopimuksesta. Pääministerin useista yrityksistä huolimatta yhteiskuntasopimus ei – ainakaan tällä erää – toteutunut. Myös siksi meidän tulevaisuuden kannalta on keskeistä, että edistämme paikallisen sopimisen toimintatapoja, helpotamme pk-yritysten työllistämiskeinoja ja puramme työllistämisen esteitä pikaisella aikataululla. Hallitus on sitoutunut vahvistamaan paikallista sopimista myös lainsäädäntöhankkein.
Miksi työmarkkinat tarvitsevat ripeitä uudistuksia ja paikallista sopimista? Esimerkiksi jatkuva työelämän ja työmarkkinoiden murros, talouskasvun ja kilpailukyvyn rapautuminen sekä erityisesti kasvava nuorisotyöttömyys ovat merkkejä siitä, että työmarkkinoiden ja -alan järjestöjen on uudistuttava. Kyse on Suomen tulevaisuudesta, meidän kaikkien edusta. Pysähtyneisyydelle ja vatuloinnille ei ole enää aikaa – erityisesti meidän nuorten, korkeamman työllisyyden ja kestävän hyvinvoinnin vuoksi.
Suurin osa työpaikoista syntyy edelleen pieniin tai keskikokoisiin yrityksiin. Nämä pk-yritykset työllistävät yli 60 prosenttia yksityisen sektorin työvoimasta. Siltäkin kantilta aika on ajanut ohi laajojen ja keskitettyjen ylätason ratkaisujen.
Useat selvitykset (mm. Työolobarometri 2012) kertovat, että mitä useammin työaikoihin ja palkkaukseen liittyvistä asioista sovitaan työpaikoilla yksilöllisesti, sitä pienemmästä työpaikasta on kysymys. Eniten yksilöllistä sopimista käytetään alle 10 hengen mikroyrityksissä, joissa työntekijät ovat kaikkein tyytyväisimpiä työaikoihinsa sekä palkkoihinsa ja pystyvät vaikuttamaan omaan työtahtiinsa. Mikro- ja pienyritysten työntekijät ovat tyytyväisimpiä myös työntekijöiden ja työnjohdon välisiin suhteisiin.
Paikallisessa sopimisessa on kyse työaikojen joustoista, vapaudesta ja vastuusta sekä esimerkiksi siitä, että pystytään huomioimaan työntekijän elämän tilanne. Kyse on yrityksen ja työntekijän parhaasta, joka on usein jopa sama asia – yhteinen etu. Sen edistämiseen ei valitettavasti näyttänyt olevan halukkuutta palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen välisissä ylätason neuvotteluissa, joissa yhteinen etu sivuutettiin. Josko se palaa keskiöön, kun työmarkkinajärjestöjen edustajat muistavat, että luomalla mahdollisuuksia uusiin työpaikkoihin ehkäisemme samalla myös nuorten työttömyys- ja syrjäytymiskierrettä. Suomalaisten yhteinen etu on asetettava valta-asemien ja saavutettujen etujen edelle.
