Oulun yliopiston 57. lukuvuoden 2015-2016 avajaisjuhla
Maanantaina 31.8.2015, Saalastinsali Oulun yliopisto
Valtiovallan tervehdys
Hyvä yliopiston rehtori, hallitus ja henkilökunta
Ylioppilaskunnan johto ja opiskelijat
Hyvät kutsuvieraat, hyvä yliopistoyhteisö
”Missä on rohkeuden korkeakoulu? Rohkeuden korkeakoulu on kaikkialla,
jos toteutat sen mihin uskot!” El Cordobes
On ilo ja kunnia saada oululaisena kansanedustajana tuoda valtiovallan tervehdys Oulun yliopiston 57. lukuvuoden avajaisjuhlaan. Ilo on suuri erityisesti siksi, että kyseessä on ns. kasvattajaseurani eli kotiyliopisto.
Ken tuntee historian, ymmärtää nykyisyyttä ja pystyy hahmottamaan tulevaisuutta. Sain puhetta pohtiessa käsiini kirjan, jonka oli toimittanut kesällä 2010 silloinen rehtori Lajunen ja rehtorin sihteeri Rönty-Pikkarainen. Siihen oli koottu Oulun yliopiston tilivirastorehtoreiden avajaispuheet 50 ensimmäiseltä vuodelta, eli vuosilta 1959 – 2009. Pysyviä teemoja olivat valitettavasti jokaisen rehtorin aikana olleet yliopistolle suunnatut resurssit: erityisesti toimintarahojen riittämättömyys ja yliopiston toimitilakysymykset.
Esimerkiksi neljäkymmentä vuotta sitten, lukuvuoden 75-76 alkaessa, arvosteltiin korkeakoulujen kehittämisohjelman riittämätöntä rahoitusta. Silloin kasvatustieteiden tiedekunnan osana aloitti toiminnan Rovaniemen va. opettajankoulutuslaitos. Teknillinen tiedekunta jakautui arkkitehtuurin, kone-, prosessi-, rakentamis- ja sähkötekniikan osastoihin sekä matematiikan laitokseen. Tästä jaosta ei siis ole kuin 40 vuotta.
Hyvät kuulijat
Ensi vuodelle opetus- ja kulttuuriministeriön budjetissa yliopiston valtionrahoitukseen esitetään 1,8 miljardia euroa. Se on koko opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista vajaa kolmannes. Ensi vuoden säästöistä 75 miljoonaa euroa kohdistuu korkeakoulukenttään – tavoitteena muun muassa parantaa kustannustehokkuutta sekä rationalisoida hallintoa ja korkeakouluverkkoa. Pelkästään säästöihin keskittyminen ei kuitenkaan inspiroi tarvittavaan, uudenlaiseen tapaan toimia. Parempi keskittyä niihin toimenpiteisiin, mitä voimme yhteistyössä tehdä edistääksemme sekä yliopistokentän uudistumista, talouden tasapainoa että hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita.
Hallitusohjelmassa korkeakouluilta ja tutkimuslaitoksilta edellytetään esitystä työnjaosta sekä tiedekuntien ja tutkimusyksiköiden tiivistyvästä yhteistyöstä. Erityisesti ikäluokkien pienentyessä, resurssien vähentyessä ja tiedon pirstaloituessa vahvistuu tarve selkeyttää Suomen korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten profiloitumista ja työnjakoa. Samalla on tärkeää olla toimintaedellytykset kansainvälisesti tunnustetuille huippuyksiköille ja alueellisille vahvoille osaamiskeskittymille, joita myös ministeriön taholta tuetaan rahoituksen keinoin.
Oulun yliopiston rehtori Niinimäki esitteli keskikesän kynnyksellä eduskunnassa alueen kansanedustajille pohjaa, jolle pohjoisen korkeakoulujen tiiviimpää yhteistyötä voisi rakentaa. Tuohon samaan rehtori viittasi myös äsken avajaispuheessaan. Se mahdollistaisi opiskelijalle tarpeen vaatiessa luontevan liikkumisen ammattikorkeakoulutuksen ja yliopisto-opintojen välillä. Se sai paikalla olleissa kansanedustajissa myönteisen vastaanoton – juuri vastaavanlaista keskustelua ja avauksia tarvitsemme, myös korkeakoulukentässä. Tunnistimme, että suurimmat rajat yhteistyön esteille taitavat olla totutuissa toimintatavoissa ja perinteisissä rakenteissa.
Nykyhallitus toivoo, että korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä innovaatioiden kaupallistamiseksi vahvistetaan. Samalla hyödynnetään tieteen ja tutkimuksen resursseja tehokkaammalla tavalla ja vahvistetaan tutkimustulosten vaikuttavuutta ja kaupallistamista. Tässä pohjoisen alueen toimijoilla on entuudestaan vahvaa yhteistyötä. Oulu on ollut pitkään edelläkävijä toimiessaan yhteistyössä Oulun kaupungin, monipuolisen elinkeinoelämän ja korkeakoulujen – yliopiston ja ammattikorkean – sekä tutkimuslaitosten, kuten VTT:n kanssa. Sitä kautta yliopistolla on keskeinen rooli ja vastuu alueen innovaatiotoimintaa koordinoivassa ja toimijat kokoavassa yhteistyössä, Oulun innovaatioallianssissa. Tätä työtä on tärkeä jalostaa ja ohjata yhteistyöhön riittävästi osaamista ja resursseja sekä edellyttää allianssilta kykyä ja tahtoa toimia pohjoisen suunnannäyttäjänä.
Kansainvälinen kiinnostus ja toimeliaisuus kohdistuvat tulevina vuosikymmeninä yhä enenevissä määrin pohjoiseen ja arktisiin alueisiin. Suomen on syytä panostaan taloudellisten, poliittisten kuin myös tieteellisten suhteiden edistämiseen erityisesti Norjan ja Ruotsin kanssa. Esimerkiksi Suomella ja Norjalla on monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita arktisilla alueilla. Oulun yliopiston rooli pohjoisen erityispiirteissä korostuu, niin monitieteellisenä verkostojen rakentajana kuin asiantuntijana. Onhan arktisilla alueilla asuvista ihmisistä joka kolmas suomalainen ja Oulun seudun 250 000 asukkaan väestö- ja osaamiskeskittymä on siihen nähden lähes ainutlaatuinen.
Oulun kaupunki on tehnyt pitkäjänteistä työtä arktisen yhteistyön rakentajana, niin Suomi-talo toiminnan mahdollistajana kuin Oulu-Luulaja-Tromssa lentoyhteyden käynnistäjänä. Toivottavasti nämä panostukset tuottavat lähivuosina tulosta myös valtakunnan tasolla, niin vientiluvuissa kuin tutkija-, opetus- ja opiskelijavaihdossa.
Ministeriö lupaa ottaa huomioon tutkimustulosten vaikuttavuuden ja kaupallistamisen kehittämisen julkisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen ohjauksessa sekä tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kannusteissa.
Miten tämä ja kaikki muu on mahdollista niukkenevien resurssien yhtälössä? Paljolti on kiinni asenteista ja meistä ihmisistä – opiskelijoista, toimijoista, yrittäjistä, tutkijoista, poliitikoistakin. Haastan Oulun yliopiston koko tiedeyhteisön edistämään ja vahvistamaan uudenlaista henkistä pääomaa ja yhteisöllisyyttä, kannustavaa ilmapiiriä. Kannustava ilmapiiri lähtee perusasioista, niin lähiyhteisössä kuin koko yliopistossa. Tiedetään, missä kulkee vapauden ja vastuun rajapinta ja nähdään, miten omaan työympäristöön sekä tekemiinsä asioihin voi itse vaikuttaa. Innostutaan kehittämään ja löytämään niitä tekijöitä, jotka siivittävät yhdessä onnistumaan sekä iloitsemaan omien saavutusten lisäksi toistenkin saavutuksista. Opiskelijoille esitänkin suoran kysymyksen – mitä jos kurssin arvosana muodostuisikin siitä, miten hyvin keskimäärin olet saanut opiskelijakaverisi oppimaan? Eikä pelkästään siitä, miten hyvin Sinä olet oppinut?
Oulun alueen etu on ollut ja on edelleen se, että talousalue on riittävän kompakti ja samalla tarpeeksi suuri – jotta täällä voidaan toimia ketterästi ja innovatiivisesti. Toimijat oppivat halutessaan tuntemaan toisensa, joka mahdollistaa luottamuksen, kannustavan ja uutta luovan ilmapiirin. Oulun yliopisto on ollut jo alkuperäiseltä perustaltaan monitieteinen ja erilaisten näkökulmien, osaamiskeskittymien tiede-, tutkimus- ja koulutusyhteisö.
Virheitä on uskallettava tehdä – kunhan niistä ottaa opikseen. Jos joku kokee vääryyttä, on kyettävä sovittelemaan. Jos valheita tulee vastaan, on huolehdittava, ettei niiden päälle joudu kukaan rakentamaan tutkimusta saati tulevaisuutta. Katse, rohkeus ja tavoitteet on hyvä suunnata tulevaisuuteen – sinne, mihin pystyy kuitenkin kaikkein helpoiten vaikuttamaan.
Koska maailma on avoin ja kilpailu sen kun kiristyy, joku tuntuu olevan aina nopeampi, parempi ja aivan kuin askeleen edellä. Tulevaisuudessa ei välttämättä menestykään loputtomalla kilpailulla tai nopeudella vaan sillä, että verkottuu ja solmii uudenlaisia – kestäviä, inspiroivia ja sopivasti kannattelevia kumppanuuksia. Toimii siellä, missä kaikki muut eivät ole. Näkyy siellä, missä kiinnostus on taattua. Onko Oulussa tavoitteena kääntää yliopistokentän katseita pohjoiseen ja tehdä yhteistyötä pohjautuen uudenlaisiin kumppanuuksiin? Ainakin Oulussa toimiville verkostomainen toimintatapa on yleensä luonteva, koska täällä se on ollut yksi luontaisista selviytymiskeinoista.
Hallituksen tavoitteena on, että Suomi on maa, jossa jokaisen täällä asuvan ja työskentelevän tekee mieli oppia koko ajan uutta. Yhteistä on uteliaisuus ja asenne oppimiseen, uuteen tietoon, sen soveltamiseen. Oppijoina ovat lapset ja nuoret, niin opiskelijat kuin professorit, työikäiset kuin seniorit.
Ympärillämme on lukuisia tulevaisuuden tutkimusteemoja. Millaiseksi ihminen haluaa rakentaa tulevaisuuden elinympäristönsä? Miten varmistamme, että kansakuntamme muisti ja historian tuntemus, syvyys toimii myös digi-ajassa? Miten sähköisten oppimisympäristöjen käyttö muokkaa lapsen oppimista ja muistin kehittymistä?
Miten päätelaitteiden käyttö muokkaa kroppaamme? Millainen kyky kullakin on oppia liikkuvasta kuvasta? Onko 2040-luvulla kohtuuhintaista energiaa muuhunkin kuin tarpeelliseen? Millaiseksi nopeasti sähköistyvä ympäristö ja palvelut muokkaavat ihmistä, käyttäytymistä, sosiaalisia tarpeita ja kasvatusta – muuttuvatko perustarpeet?
Millaisen roolin arktiset asiat, pohjoiset erityispiirteet ja elinolosuhteet globaalissa kehityksessä ottavat? Mikä on tulevaisuuden puhdas ruoka ja ravinto? Kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin – jo pelkästään ihmisen suhteesta ympäristöön, tekniikkaan ja pohjoisuuteen. Toivottavasti noista oleelliset kysymykset saavat tulevaisuudessa vastaukset ja keskeiset innovaatiot löytyvät Oulun yliopiston ja kumppanuusyliopistojen tutkimuksissa.
Näillä ajatuksilla ja toiveilla tervehdin teitä, hyvät avajaisjuhlan osallistujat. Samalla toivotan jokaiselle teille ”Suomi – yhdessä rakennettu 2025” – hallitusohjelman mukaisesti välittävää, kannustavaa ja uudistavaa lukuvuotta.
Tehkäämme siis yhdessä töitä, jotta jokainen voi kokea olevansa tärkeä osa ja onnistunut toimija – olkoon opiskelija, tutkija, vierailija, työntekijä, opettaja tai johtaja Oulun ylipiston yhteisössä. Ja muistetaan, että vain sanakirjassa – ja mielikuvissa – se menestys tulee ennen työntekoa!
Joten kiinalaisen sananlaskun mukaisesti… ”Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut. Ylpeile sillä, että olet joka kerta noussut ylös.”
