Ympäristöasioiden merkitys korostuu jatkuvasti ja ympäristöpolitiikka on noussut viime vuosina politiikan keskiöön. Valtion, kaupungin ja elinkeinoelämän on tehtävä yhteistyötä siten, että ympäristöalan korkeatasoinen opetus, osaaminen ja koulutus hyödynnetään eri alueiden käyttöön. Tulevien vuosien aikana on luotava järkevän ympäristöpolitiikan pohja. Se on kestävää niin sosiaalisesti, taloudellisesti kuin ympäristöllisesti.

Ilmastonmuutoksesta – tai oikeastaan sen torjunnasta – on tehty yksi ympäristöpolitiikan pääkeinoista ja -perusteista, jopa EU:n tasolla. Sillä selitetään, tai ollaan selittämättä, mitä erilaisimpia vaikutuksia ja riippuvaisuuksia, vedotaan ihmisten tunteisiin ja vaikutetaan talouteen. Ympäristöystävällinen toimintatapa tai ilmastonmuutoksen huomioiminen eivät pelkästään riitä – tarvitaan monipuolisempaa näkökulmaa, tavoitteita ja tapoja vaikuttaa.

Harvalla poliitikolla on laaja-alaista ympäristöalan kokemusta tai koulutusta, saati näkemystä ympäristöasioiden syy-seuraussuhteista. Moni päättäjä, vastuunkantaja tai lainsäätäjä keskustelee ympäristöasioista suhteellisen kapeasta näkökulmasta – joko luonnon, kaavoituksen, liikenteen, energiankäytön tai teollisuuden näkökulmasta. On kehitettävä kokonaisuuksia ja otettava vastuuta asioita niin ympäristöllisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Onko aika nostaa keskusteluun ja määrittää, mitä on ympäristötalous, ja luoda tulevaisuuden suuntaviivat energia- ja ilmastoasioihin sitä kautta?

Tarvitsemme hajautettua energiatuotantoa, jonka tuottamisessa Pohjois-Suomella on merkittävä rooli. Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin. Energiamuotoa ei kannata vastustaa sillä argumentilla, että se syö toista tai ei ole yhtä kannattavaa kuin toinen. Aina löytyy edullisempia ja kalliimpia vaihtoehtoja – riippuen siitä, miten energiaa tuetaan, millä ohjauskeinoilla sitä tuotetaan, miten jaetaan ja mihin sitä käytetään.

Meidän on panostettava uusiutuviin energiamuotoihin, kuten tuuli-, vesi- ja aurinkoenergiaan. Uusiutuvaa energiaa voidaan tehdä muun muassa vedestä, tuulesta, lannasta ja erilaisista maatilan jätteistä tuotettua polttoainetta, biopolttoaineita – biokaasua biojätteestä ja miksemme hyödyntäisi leviä. Tuotekehitystyössä on erityisesti panostettava aurinkoenergian talteenottoon ja hyödyntämisteknologioihin. Aurinkoenergiaan liittyvänä suurimpana harhaluulona on se, ettei Suomessa paista tarpeeksi aurinko. EU:n 202020-ohjelma ja viime hallituksen päätökset antavat sekä tavoitteita, keinoja että jonkun verran tukea. Onko tuki sitten oikein kohdennettu ja saadaanko sillä toivottuja tuloksia, on arvioitava parin vuoden sisällä.

Haluammeko tuoda sähköä Venäjältä vai tuottaa sitä energiaintensiiviselle teollisuudelle [Outokumpu, Tornio ja Ruukki, Raahe] kotimaassa. Valitsen kotimaan vaihtoehdon, joten Fennovoiman ydinvoimala on tervetullut Pohjois-Suomeen. Toivon, että hyödynnämme tulevaisuudessakin kotimaista turvetta, vaikka sen uusiutuvuuden osuus on kiistan aihe. Lähitulevaisuudessa EU on nostamassa lähienergian, lähellä tuotetun energian roolia. Suomen on vaikutettava siihen, että EU tunnustaa turpeen alueellisen merkityksen Pohjois-Suomelle.

Jätteenpoltto on vesivoiman rinnalla edullinen energiatuotantomuoto, joka ei tarvitse monimutkaisia energia- ja laajennustukia. Suomeen voisi rakentaa alta kymmenen jätteenpolttolaitosta ja lisäksi biokaasulaitoksia, jotka käyttävät raaka-aineenaan lajiteltua biojätettä. Vastaavilta energia- ja ympäristöaloilta Suomella on mahdollisuus saada myös hyviä vientituotteita maailman markkinoille. Tuulivoimalaosaamista on erityisesti Oulussa ja Pohjois Pohjanmaalla. Biopolttoaineisiin panostaminen starttasi vihdoin viimein muutama vuosi sitten, kun Chempolis otti merkittäviä askeleita tällä saralla. Bioenergian hyödyntämisessä pitäisi ottaa naapurista mallia, Ruotsi kun on mennyt näissä asioissa monta askelta edellä.

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare