Nuori nainen kääri hihat

– Se kala ainakin tykkää kaupunginhallituksen puheenjohtajasta, joka tämän madon saa, virnuilee Mari-Leena Talvitie. Isossa luottamustehtävässä on varmasti puhureita joka suuntaan. Kuvat: Petra Pöyliö

Näyttää lämpimältä, mutta alkukesän tuuli on hyytävä.

Ei, Mari-Leena Talvitie ei ole kyllästynyt sanapariin nuori nainen. Hän sanoo ottavansa sanat myönteisesti.

Onhan tätä jaksettu ihmetellä ja ihaillakin, että Oulussa kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi on valittu – niin – nuori nainen. Vieläpä semmoinen, jolla on pieni lapsi.

– Moona on ottanut viime aikoina isompia askeleita elämässä kuin minä, sanoo Talvitie.

Jutuntekohetkellä Talvitie (31) on ollut isoissa peejii-saappaissa puolitoista viikkoa: johtanut kokouksia, ottanut vastaan kaupungin vieraita ja onnitteluhalannut kuusi kultaista MM-jääkiekkoilijaa. Yhdeksän kuukauden ikäinen Moona taas on opetellut seisomaan ja kävelemään tukea vasten.

Kesällä perhe ehtii myös lomailla. Syksyksi Talvitien puoliso Timo Talvitie hakee hoitovapaata työstään Tukesin turvallisuusinsinöörinä.

Mutta nyt ollaan mato-ongella Mari-Leena Talvitien kanssa. Hän on Oulu-lehden kesäjuttusarjan ensimmäinen porisutettava.

Värtön rantaan hän on sujauttanut pyörällä Etu-Lyötystä. Harvoinpa hänellä viikolla autoa onkaan käytettävissään. Ekomeno sopii hyvin Talvitien pirtaan: hän sanoo olevansa järkivihreä kokoomuslainen, jonka mielestä ympäristökysymykset pitää ottaa päätöksenteossa isona asiana huomioon muttei nostaa jalustalle.

Nyt Talvitie nappaa mollevan kastemadon hyppysiinsä ja alkaa pujottaa koukkuun.

– Olen sentään vanha partiolainen, hän virnistää, kun uskaltaudun kertomaan, etten tiennyt, mitä odottaa. Että tohtiiko ja osaako rouva kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Viimeisin onkimuisto ei tule kyllä heti mieleen. On siitä tovi aikaa.

– Pilkillä olen ollut viimeksi Saimaan rannalla, muistelee Talvitie.

Saalista ei tunnu tulevan. Aikaakaan ei ole tolkuttomasti. Mato heitetään jokeen. Periksi antaminen ei kyllä oikein istu Talvitielle.

– Kun johonkin ryhdyn, teen sitten kunnolla.

Kaupunginhallituksen peejiin-pesti on puolitoistavuotinen. Tältä ajalta Talvitie odottaa muun muassa sitä, että pääsee herättämään kiinnostusta uuteen Ouluun ja vaikuttamaan siihen, että oululaista osaamista arvostetaan.

– Kaupungin väestörakenne tulee uuden Oulun myötä olemaan Euroopan nuorinta. Tämä on nähtävä pirteänä voimavarana ja vahvuutena, joka kääntää katseet nuoriin ja tulevaisuuteen.

Talvitien mielestä kaupungin pitää kiinnittää tarkkaa huomiota hankintapolitiikkaan.

– Kun esimerkiksi rakennetaan ja järjestetään palveluita, otetaan samalla huomioon se, että tarjotaan mahdollisimman hyvin oululaisille työtä. Enkä nyt tarkoita, että muut eivät ole tänne tervetulleita vaan sitä, että paikallista osaamista pitää hyödyntää.

Vaikuttamisen halu oli se, mikä alun pitäen veti ilmajokelaistytön politiikkaan. Sama into vie edelleen.

Talvitie, tuolloinen Kairivaara, liittyi Kokoomukseen vuoden 1996 kunnallisvaalien jälkeen. Yrittäjäperheessä oli enemmän yrittäjähenkeä kuin vetoa politiikkaan, mutta nyttemmin Talvitie on saanut kuulla, että hänen äitinsä vaikutti kyllä alle kolmikymppisenä kunnallispolitiikassa.

Talvitie on helppo haastateltava. Suoraan hän ei sitä sano, mutta taitaapa olla ylipäänsä yhteistyökykyinen tyyppi – eikä varmaan muuten olisi peejiiksi valittukaan.

– Olen tosi sopuisa ihminen, politiikassakin, hän myöntää.

Niin ja se viimeisin onkihetki ennen Oulu-lehden jutuntekoa. Ykskask Talvitie muistaa sen vähän ennen, kuin polkaisee Värtönrannasta pois.

Se taisi olla Kihniön Pääjärvellä jokunen vuosi sitten.

Sanna Tarvainen

Värttö