Toimenpidealoite ravintoloiden toiminnan ja anniskelualan sääntelyn siirtämiseksi työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle

Kun koronatilanteen johdosta todettujen poikkeusolojen rajoitukset astuivat voimaan ja ravitsemusalan toiminta kiellettiin huhtikuun alusta toukokuun loppuun asti, ne ajoivat nopeasti koko ravintola-alan syvään ahdinkoon. Valmistelun hitaudessa on näkynyt, ettei sosiaali- ja terveysministeriössä ole ollut kykyä ymmärtää alan ihmisiä ja yrityksiä sekä alan laajempaa merkitystä Suomelle. Sääntelytaakkaa olisi pitänyt pystyä lieventämään, edes väliaikaisesti, jotta alan toimintaedellytykset olisivat helpottuneet.

Viime kaudella tehdyn alkoholilain uudistuksen yhteydessä nousi esiin, että työllisyys- ja elinkeinovaikutukset jäävät sivurooliin, kun elinkeinoja koskevaa sääntelyä tehdään korostuneesti kontrollin ja rajoittamisen kautta. Alkoholipolitiikan tavoitteena on hillitä alkoholin kulutuksesta aiheutuvia haittoja. Siinä valtiolla on käytössä erilaisia keinoja, jotka liittyvät hintoihin, yleiseen saatavuuteen sekä elinkeinotoiminnan suoraan ja epäsuoraan sääntelyyn. Ravintoloiden toiminnan ja anniskelualan sääntely tulisikin siirtää sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta työ- ja elinkeinoministeriöön.

Sääntelyllä on oltava tasapainoinen tavoite sekä ehkäistä terveyshaittoja että mahdollistaa elinkeinotoiminta. Edellytyksenä sille, että anniskelualan ja ravintoloiden toiminnan sääntely siirrettäisiin työ- ja elinkeinoministeriöön, on että näiden alojen lainvalmistelussa vastuuministeriön yhteistyö toimii saumattomasti sekä sosiaali- ja terveysministeriön että sisäministeriön kanssa.

 

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ravintoloiden toiminnan ja anniskelualan sääntelyn siirtämiseksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle.

Helsingissä 28.5.2020

Mari-Leena Talvitie [kok]

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Kirjallinen kysymys yhdenvertaisesta leskeneläkkeestä ja nuorten leskien asemasta sekä vastaus

Kirjallinen kysymys KK 370/2020 vp
7.5.2020
Eduskunnan puhemiehelle
Kun puoliso kuolee, leskellä on oikeus Kelan maksamaan leskeneläkkeeseen, mikäli hänellä ja hänen puolisollaan on tai on ollut yhteinen lapsi. Lisäksi edellytetään, että pari on avioliitossa puolison kuollessa ja avioliitto on solmittu ennen kuin puoliso on täyttänyt 65 vuotta. Lesken iällä ei ole merkitystä.
Jos leskellä ja hänen puolisollaan ei ole yhteistä lasta, on leskellä oikeus leskeneläkkeeseen, mikäli kaikki seuraavat ehdot täyttyvät: avioliitto on solmittu ennen kuin leski täytti 50 vuotta ja puoliso 65 vuotta; sekä avioliitto on jatkunut vähintään viisi vuotta ennen puolison kuolemaa; sekä leski on ollut vähintään 50-vuotias puolison kuollessa tai hän on saanut työeläkelakien tai kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä vähintään kolme vuotta.
Kelan maksamassa leskeneläkkeessä on kaksi osaa: kuuden (6) kuukauden alkueläke, joka voi alkaa puolison kuolinpäivää seuraavan kuukauden alusta, jos vaadittavat ehdot täyttyvät, sekä mahdollinen jatkoeläke. Molempien maksaminen loppuu, kun leski täyttää 65 vuotta.
Kelan maksaman leskeneläkkeen lisäksi leskellä on mahdollisuus hakea leskeneläkettä työeläkelaitokselta. Eläke perustuu työ- ja yrittäjäeläkkeeseen, jonka lesken puoliso ehti eläessään ansaita. Lesken ikään, avioliiton kestoon ja avioliiton solmimisikään liittyvät rajoitteet lapsettomalla leskellä koskevat myös työeläkejärjestelmän kautta maksettavia eläkkeitä. Kelan ja työeläkejärjestelmän leskeneläkkeitä voi saada yhtä aikaa.
Ongelma leskeneläkkeessä on se, että lapseton alle 50-vuotias leski tai vähintään 50-vuotias leski, joka on yli 15 vuotta nuorempi puolisoaan, ei saa lainkaan leskeneläkettä. Lapsettomuus eläkkeen eväämisen perusteena sekä avioliiton solmimisajankohtaan ja avioliiton kestoon liittyvät rajoitteet aiheuttavat sen, että lesket ovat keskenään monella tapaa eriarvoisessa asemassa. Erityisesti nuoret lesket, joilla ei ole ollut yhteistä lasta puolison kanssa, sekä lesket, jonka ikäero puolisoon on ollut yli 15 vuotta, jäävät tällä hetkellä ilman leskeneläkettä.
Lapsettomuus ja puolisoiden yli 15 vuoden ikäero eläkkeen eväämisen perusteella ovat syrjiviä. Esimerkiksi nuorella ja lapsettomalla leskellä on kuitenkin yhtäläinen tarve taloudelliseen tukeen sopeutumisvaiheessa. Puolison kuolema on usein ennakoimaton kriisitilanne, joka vaikuttaa tutkitusti lesken toiminta- ja työkykyyn. Tilanteen itsessään aiheuttaman kuormituksen lisäksi nuori leski voi leskeneläkkeen rajoitusten vuoksi joutua taloudellisiin vaikeuksiin. Ikävaiheelle on tyypillistä, että on velkaa eikä juurikaan varallisuutta. Akuutissa kriisissä on todella kohtuutonta, jos joutuu menettämään puolison lisäksi myös kodin ja sitä kautta tutun lähiverkoston.
Lapsettomien leskien rajaaminen eläkelain ulkopuolelle osoittaa, että lainsäädännössä ei tunnisteta moninaistuvia perherakenteita. Esimerkiksi uusperheessä eletään usein lapsiperhearkea, vaikka lapset eivät ole yhteisiä. Leskiperheessä taloudellinen kriisi vaikuttaa lapsiin ja heidän mahdollisuuksiinsa muun muassa harrastaa ja asua tutussa ympäristössä.
Avioliiton solmimisajankohtaan ja avioliiton kestoon liittyvät rajoitteet eivät tunnista myöskään avoliittojen yleisyyttä. Alle viiden vuoden avioliittoa on saattanut edeltää vuosikymmeniä kestänyt avoliitto.
Leskeneläkettä vähennetään nykyisen lainsäädännön mukaan puolen vuoden alkueläkkeen jälkeen huomioimalla lesken oma laskennallinen työeläketurva. Vähennys johtaa usein siihen, että eläkettä ei makseta puolen vuoden jälkeen lainkaan. Nuorena leskeytyneen leskeneläke on näin käytännössä määräaikainen, ja eläkkeestä hyötyisivät kaikista pienituloisimmat lesket, jotka muuten turvautuisivat verovaroin katettuun sosiaaliturvaan.
Leskeneläkeoikeuden laajentaminen lisää kustannuksia maltillisesti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 leskeksi jäi 563 alle 50-vuotiasta. Osalla heistä on yhteisiä alaikäisiä lapsia, ja he ovat siten jo eläkeoikeuden piirissä. Keskimääräinen leskeneläke on 575 euroa/kk. Yli puolella leskeneläkkeen saajista eläke tätä pienempi.
Leskeneläkeoikeuden laajentaminen alle 50-vuotiaille lapsettomille leskille ei ole suuri taloudellinen satsaus eläkeuudistuksen kokonaisuudessa. Vähennysmekanismin johdosta eläke jää puolen vuoden jälkeen maksuun vain pienituloisimmille. Yksilön arjen tasolla oikeus eläkkeeseen on kuitenkin merkittävä kysymys. Nuoren lesken eläkeoikeus on myös yhdenvertaisuuskysymys, joka on korjattava.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kaikille leskille voidaan taata yhdenvertainen iästä ja perhemuodosta riippumaton eläkeoikeus ja  
mitä hallitus tekee parantaakseen nuorten leskien asemaa? 
Ministerin vastaus 20.5.2020

Vastaus kirjalliseen kysymykseen yhdenvertaisesta leskeneläkkeestä ja nuorten leskien asemasta

 

Eduskunnan puhemiehelle

 

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mari-Leena Talvitien /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 370/2020 vp:

 

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kaikille leskille voidaan taata yhdenvertainen iästä ja perhemuodosta riippumaton eläkeoikeus ja mitä hallitus tekee parantaakseen nuorten leskien asemaa?

 

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lakisääteinen perhe-eläketurva muodostuu kahdesta rinnakkaisesta järjestelmästä. Työeläkelakien mukaisella perhe-eläkkeellä korvataan sitä ansiotulon menetystä, joka perheelle aiheutuu huoltajan kuolemasta.

 

Kansaneläkelain mukaisella perhe-eläkkeellä puolestaan turvataan lesken ja lasten vähimmäistoimeentulo. Perhe-eläketurvan kannalta tilanteessa, jossa leski on alle 50-vuotias eikä hänellä ole lapsia, on yleensä oletettavaa, että leski kykenee hankkimaan oman toimeentulonsa ja hänellä on jäljellä vielä useita työvuosia. Perhe-eläkkeen saamisen edellytysten puuttuessa turvataan henkilön toimeentuloa kuitenkin muilla laissa säädetyillä etuuksilla, kuten toimeentulotuella ja yleisellä asumistuella. Vuoden 2017 työeläkeuudistuksessa ei tehty muutoksia perhe-eläkkeisiin. Uudistuksen yhteydessä työmarkkinoiden keskusjärjestöt sopivat kuitenkin kolmikantaisen selvitystyön aloittamisesta lakisääteisen perhe-eläketurvan kehittämis- ja ajanmukaistamisvaihtoehdoista. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä julkaisi maaliskuussa 2017 raportin työeläkejärjestelmän perheeläketurvan kehittämisvaihtoehdoista (sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:19). Työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat 11.6.2019, että leskeneläke muutetaan määräaikaiseksi siten, että sitä maksetaan leskelle 10 vuotta, kuitenkin vähintään siihen saakka, kun nuorin lapseneläkkeeseen oikeutetuista täyttää 18 vuotta.

 

Työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat myös, että leskeneläkettä maksetaan yhteistaloudessa asuville avopuolisoille, jos he ovat asuneet yhdessä vähintään 5 vuotta ja heillä on yhteinen alaikäinen lapsi. Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 370/2020 vp Pääministeri Marinin hallituksen 10.12.2019 päivätyssä hallitusohjelmassa vuosille 2019−2023 on sitouduttu vuoden 2017 eläkeuudistuksen toimeenpanon jatkamiseen yhteistyössä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä perhe-eläkeuudistus, jonka tavoitteena on ajanmukaistaa työeläkelakien ja kansaneläkelain mukainen perhe-eläketurva vastaamaan yhteiskunnan ja perheiden muuttuneisiin tarpeisiin. Jatkossa tavoitteena on ensisijaisesti turvata edunjättäjän kuolemaa seuranneen sopeutumisvaiheen toimeentuloa.

 

Tavoitteena on myös parantaa lasten ja lapsiperheiden asemaa sekä kohdentaa perhe-eläke-etuuksia uudelleen ottaen huomioon työelämässä, perheiden rakenteissa ja yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Perhe-eläkejärjestelmää uudistavan työryhmän työn pohjana on edellä mainittu työmarkkinakeskusjärjestöjen sopimus, joka sisältää leskeneläkeoikeuden ulottamisen tietyin edellytyksin avopuolisoille. Tämä parantaisi myös nuorten avoleskien asemaa.

 

Helsingissä 20.5.2020 Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen

Kokoomuksen Talvitie: Ravintoloiden sääntely tulee siirtää työ- ja elinkeinoministeriöön

Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mari-Leena Talvitie ehdottaa, että ravintoloiden toiminnan ja anniskelualan sääntely tulisi siirtää työ- ja elinkeinoministeriöön. Nykyisin sääntely on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla.
”Kun rajoitukset astuivat voimaan ja ravitsemusalan toiminta kiellettiin toukokuun loppuun asti, ne ajoivat nopeasti koko ravintola- ja tapahtuma-alan syvään ahdinkoon. Valmistelun hitaudessa on näkynyt, ettei ministeriössä ole ollut kykyä ymmärtää alan ihmisiä ja yrityksiä sekä alan laajempaa merkitystä Suomelle”, toteaa Talvitie.

Ravitsemuspalvelut työllistävät suoraan yli 80 000 henkilöä ja välillisesti noin 36 000 henkilöä. Ravintola- ja tapahtuma-aloilla on merkittävä vaikutus niin työpaikkojen kuin verotulojen osalta mutta myös kulttuuristen arvojen näkökulmasta.

”On kysyttävä, miksei sääntelytaakkaa voitu lieventää, edes väliaikaisesti, jotta alan toimintaedellytyksiä olisivat helpottuneet. Esimerkiksi alkoholilainsäädännön lupamaksuja lähetettiin yrityksiin, vaikka toiminta oli lailla kielletty. Miksi hallitus ei ole sallinut viinin ja oluen ulosmyyntiä take away-annosten ohessa? Miksi hallitus haluaa säädellä kaikkia kahviloita ja lounasravintoloita? Miksi se ei ole antanut kotimaisille pienpanimoille samoja etämyyntioikeuksia kuin muilla eurooppalaisilla pienpanimoilla on jo?”, kysyy Talvitie.

Viime kaudella tehdyn alkoholilain uudistuksen yhteydessä nousi esiin, että työllisyys- ja elinkeinovaikutukset jäävät sivurooliin, kun elinkeinoja koskevaa sääntelyä tehdään korostuneesti kontrollin ja rajoittamisen kautta. Alkoholipolitiikan tavoitteena on hillitä alkoholin kulutuksesta aiheutuvia haittoja. Siinä valtiolla on käytössä erilaisia keinoja, jotka liittyvät hintoihin, yleiseen saatavuuteen sekä elinkeinotoiminnan suoraan ja epäsuoraan sääntelyyn.

”On selvää, että sääntelyllä on oltava tasapainoinen tavoite sekä ehkäistä terveyshaittoja että mahdollistaa elinkeinotoiminta. Edellytyksenä sille, että anniskelualan ja ravintoloiden toiminnan sääntely siirrettäisiin työ- ja elinkeinoministeriöön, on että näiden alojen lainvalmistelussa vastuuministeriön yhteistyö toimii saumattomasti sekä sosiaali- ja terveysministeriön että sisäministeriön kanssa, päättää Talvitie.

 

Ravintola-alan yritykset tarvitsevat apua ripeästi

Julkaistu Kalevan Eduskunnasta -palstalla 13.5.2020

Olemme eläneet nyt kaksi kuukautta poikkeusoloissa. Jokaisen arkeen on vaikuttaneet rajoitustoimet, joilla on estetty koronaviruksen leviämistä. Eduskunnassa olemme käsitelleet tarvittavia muutoksia lakeihin pika-aikataululla. Suomen tilanne on monin osin hyvä: tehohoitokapasiteetti on kaksinkertaistettu, riskiryhmäläisten tartuntamäärät kohtuullisia ja kriittiset alat ovat toimintakykyisiä.

Huolen aiheitakin on, kuten velvoite kaikkien yli 70-vuotiaiden eristyksissä oloon, joka syystä lieventyi suositukseksi. Eduskunnassa on samoin puhututtanut, miksi hallituksen päätösperusteet ja vaikutusarvioinnit eivät ole avoimesti kaikkien luettavissa. Nyt kun näin ei ole, eduskunnan perustusvaliokunta on joutunut hallitusta siitä huomauttamaan.

Vaikka ihmisten terveys on etusijalla, yritykset tarvitsevat yhtä lailla aputoimia, jotta selviävät kriisin yli. Toimenpiteiden on oltava kannustavia ja vastuullisia sekä vaikutettava ripeästi. Kyse ei ole vain yrityksistä vaan ihmisten työpaikoista, talouden pyörimisestä ja verotuloista. Sitä kautta myös kuntien taloudesta ja valtion resursseista järjestää ihmisten palveluita.

Suomen perustuslaissa taataan elinkeinovapaus. Kun hallitus päätti ravintoloiden osalta sitä rajoittaa voimakkaasti, eduskunta edellytti perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta, että taloudellisia menetyksiä on korvattava viipymättä. On vaikea ymmärtää, miksi ravintola-alan kompensaatioesitystä ei annettu huhtikuussa vaan se oli eduskunnan käsittelyssä vasta eilen tiistaina.

Hallituksen esityksen mukaan ravintoloille tulisi yhteensä 123 miljoonan euron tukipaketti. Se olisi vain reilu kymmenesosa ravitsemusliikkeiden vuoden 2019 huhti-toukokuun myynnistä, joka oli noin miljardi euroa. Se on liian vähän eikä sitä voi hyväksyä. Kokoomus esitti jo edellisen lisätalousarvion yhteydessä laajempaa tukipakettia. Viimeistään toukokuun lopulla selviää, millaiseksi eduskunta talousvaliokunnan puheenjohtaja Vartiaisen johdolla tukipaketin säätää.

Palvelualoilla, kuten ravintoloilla ei ole europuskureita kriisin varalla. Pelkät maksujen ja vuokrien lykkäykset, saati lainan takaukset eivät auta. Hieman helpotusta pienyrittäjälle on tuonut uusi, väliaikainen työttömyysturva. Siitä ei ole kuitenkaan hyötyä isompien juoksevien kulujen, kuten tuhansien eurojen vuokranmaksuun.

Yrityksiä on autettava selviämään tämän akuutin koronakriisin yli. Mikäli yrityksiä katoaisi, toipuminen siitä kestäisi pitkään ja markkinat jakautuisivat osin isoille, myös ulkomaalaisille ketjuille. Tämä kehitys ei ole toivottavaa. Palveluala tarvitsee jatkossakin yrittäjävetoisia yrityksiä.

Mari-Leena Talvitie
oululainen kansanedustaja (kok)