Ikonen ja Talvitie: Jokainen nuori tarvitsee riittävät perustiedot ja -taidot

(Julkaistu Iltalehden Päivän poiminta-palstalla 9.6.2020)

Työelämässä harva pärjää enää pelkällä perusasteen tutkinnolla. Yhä useammassa työpaikassa tarvitaan korkeaa osaamista. On siis tärkeää, että jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon.

Koronakevät on vaikuttanut monella tapaa kuntien ja koulutuksen järjestäjien toimintaan. Syksyllä on edessä kova työ siinä, että keväällä kasvaneet oppimiserot saadaan kurottua umpeen. Tämä vaatii riittävästi tukea ja ohjausta oppimiseen.

Marinin hallituksen keskeinen koulutuspoliittinen hanke on oppivelvollisuuden laajentaminen 18-vuotiaaksi asti, jonka hallitus olettaa mekaanisesti ratkaisevan ongelmat. Se on kuitenkin keinona kallis ja tehoton tapa taata kaikille toisen asteen tutkinto. Rahat valuvat tuen, ohjauksen ja opetuksen sijaan koulukirjoihin ja -kuljetuksiin.

Kustannusten sijaan merkittävimpiä tekijöitä toisen asteen keskeyttämiseen ovat väärä alanvalinta ja puutteelliset opiskelutaidot. Siksi toisen asteen painopistettä siirrettiin viime kaudella näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

Pitkäjänteinen koulutuspolitiikka on vaikuttavin tapa ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä. Tutkimustulokset osoittavat, että panostaminen varhaisiin vuosiin kannattaa, sillä se tasaa kotitaustasta johtuvia oppimiseroja. Viime eduskuntakaudella alennettiin varhaiskasvatusmaksuja merkittävästi ja toteutettiin maksuton varhaiskasvatuksen kokeilu.

Ammatillisen koulutuksen reformi valmisteltiin yhdessä kentän kanssa. Se on ollut voimassa vuodesta 2018. Käytössä on jatkuva, joustava haku eli nuori voi vaihtaa alaa tai hakeutua ammatillisen koulutukseen ympäri vuoden, ei enää vain kevään yhteishaussa. Jokaista nuorta tuetaan laatimalla tutkintopolulle henkilökohtainen opetuksen suunnitelma. Jokaiselle lukiolaisella on oikeus erityisopetukseen. Lisäksi vähävaraisten perheiden lapsilla on oikeus opintotuen ohella oppimateriaalilisään (reilu 400euroa/vuosi).

Pahimmillaan oppivelvollisuusiän nosto johtaa säästöihin perusopetuksesta, ryhmäkoista sekä oppimateriaalien ja koulutuksen laadusta, kun kasvaneet kustannukset on katettava. Kuntaliiton laskelmat kertovat uudistuksen aliresurssoinnista: niissä on kymmenien miljoonien ero hallituksen varaamiin määrärahoihin nähden.

Nuorten syrjäytymistä ehkäistään parhaiten puuttumalla syrjäytymisen juurisyihin. Tämä edellyttää, että katseet käännetään varhaisiin vuosiin ja perusopetuksen laadun vahvistamiseen. Joka vuosi peruskouluista valmistuu 6000 nuorta ilman riittäviä tietoja ja taitoja toisella asteella pärjäämiseen. Tätä ei oppivelvollisuuden laajentamisella paikata vaan sillä, että jokainen lapsi oppii lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan 0-2-luokilla.

Tärkeää on myös se, että jokainen löytää oppimisen ilon peruskoulussa. Se kantaa tietojen ja taitojen ohella toisen asteen tutkinnon suorittamiseen ja jatkuvan oppimisen polulle.

Anna-Kaisa Ikonen

Mari-Leena Talvitie

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Talvitie: Huomisen Oulu tehdään yhdessä  

(Julkaistu Ajatuspaja Toivon Huomisen Oulu-kirjassa: https://toivoajatuspaja.fi/huomisen-oulu/ )

Mikä on sinun polkusi Ouluun ja oululaisuuteen? Muutin eräänä syksynä Ouluun Etelä-Pohjanmaalta, kuten tuhannet muutkin – opiskelemaan. Ouluun oli helppo tulla. Saavutettavuus onkin yksi kaupunkimme eduista.

Moni sanoo kotiutuneensa Ouluun ilmapiirin ansiosta nopeasti. Samoin kävi minulle – sain tuomiokirkon vierestä vuokra-asunnon mukavine naapurei- neen ja kaikkialle pääsi polkupyörällä tai Onnikalla. Tuolloin kaupungissa oli alle 120 000 asukasta. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, meitä oululaisia on yli 204 000. Perheemme molemmat tyttäret ovat syntyneet Oulussa. Kasvu on ollut huimaa. Siihen on myös osaltaan vaikuttanut kuuden kunnan eli Oulun, Ylikiimingin, Haukiputaan, Oulunsalon, Kiimingin ja Yli-Iin yhdistymiset.

Kuntien rooli on muuttumassa palveluiden järjestäjästä sivistyksen, osallis- tumisen ja hyvinvoinnin edistäjäksi sekä elinvoiman moottoriksi. Tällöin on tärkeää tukea ja mahdollistaa asukkaiden, yrittäjien ja erilaisten kaupungin- osaryhmien ja järjestöjen kuin myös monipuolisen koulutus- ja elinkeino- elämän toiminta. Niin yhteistyö, innovointi ja kokeilut – monipuolisine kohtaa- misineen. Huomista on sujuvampi rakentaa, kun teemme asioita aidosti yhdessä.

Oulun arvot ovat rohkeus, reiluus ja vastuullisuus. Maailman myllerryksissä ihmisten ja toimijoiden, kuten yritysten ja kaupunkien arvoilla ja arvojen mukaisella toiminnalla, on entistä suurempi merkitys.

Rohkeutta tarvitaan, jotta pystyy katsomaan huomiseen, rakentamaan tulevai- suutta. Rohkeutta on se, että tekee asioita toisin, hyväksyy keskeneräisyyden ja uskaltaa luopua jostain. Olkoon se opiskeluala, työ, mielipide tai vaikka tapa järjestää palveluita. Rohkeutta kokeilla ja päivittää uuteen, monesti tuntemat- tomaan. Välillä rohkeutta tarvitaan siihenkin, että kunnioittaa perinteitä tai pitäytyy siinä tutussa.

Reiluus on oikeudenmukaisuutta, toisten huomioon ottamista ja avoimuutta. Reilussa toimintaympäristössä yhteiset toimintatavat ja säännöt ovat kaikkien toimijoiden ja osapuolten tiedossa ja niiden hyväksymiä. Meillä kaikilla, kuten myös Oululla, on aina jotain parannettavaa. Yksi helppo tie siihen on lisätä avoi- muutta ja keskustelua, niiden myötä osallistumista ja ennakointia. Reiluuteen kuuluu hyvä johtaminen ja kannustava, luottamuksellinen ilmapiiri. Epäonnis- tumisista pystyy oppimaan ja vaikeassa paikassa kannetaan yhteisvastuuta.

Vastuullisuutta on kestävät ratkaisut ja kokonaistaloudellisuus. Tärkeä on ymmärtää vapauden ja vastuun tasapaino. Jos on vapauksia, niin on myös vastuuta – ja toisinpäin. Vastuuta itsestä ja toisista ihmisistä, vastuuta omasta toiminnasta ja yhteisöstä sekä vastuuta ympäristöstä.

Kun kaupunki toimii vastuullisesti, se toimii oikea-aikaisesti ja ennakoiden. Silloin palvelut ovat vaikuttavia, laadukkaita ja ennaltaehkäiseviä. Tällöin ei rahat mene seurausten korjaamiseen. Vastuullinen yritys luo työpaikkoja, kasvattaa verotuloja ja osallistuu yhteiskunnallisen hyvinvoinnin luomiseen. Vastuullisuutta on vaalia ajattomia, inhimillisiä arvoja, kuten ystävällisyyttä ja kumppanuutta.

Monesti matka oikeaan suuntaan on tärkeämpää kuin määränpää. On uskal- lettava irrottautua liian vahvasta hallintokeskeisyydestä ja siirryttävä toimin- nassa enemmän kaupunkilais-, potilas- ja yrittäjälähtöisyyteen. Samalla katsoa asioita eri näkökulmasta. Sitä kehitystä edesauttaa sähköiset palvelut ja tiedon avoimuus. Tällä uudistuspolulla niin kirittäjänä kuin tekijänä jokaisella kaupunkilaisella ja toimijalla on roolinsa.

Oulu on yli 400-vuotisen historiansa aikana rakentanut menestyksensä kansainvälisellä kaupalla ja vahvoilla kumppanuuksilla. Tervasta on känny- köiden kautta tultu monenlaisiin älykkäisiin, kestäviin ja langattomiin innovaa- tioihin, jotka ovat muun muassa hyvinvointiin, tekoälyyn, kulttuuriin, ympäris- töön ja kaupungistumiseen.

Uudessa ajassa kukaan ei pärjää yksin. Parhaiten menestyvät he, jotka toimivat yhdessä sekä solmivat alueellisia ja kansainvälisiä kumppanuuksia. Oulussa on kaikki edellytykset rakentaa kansainvälisiä menestystarinoita ja hyödyntää rohkeasti digitalisaation mahdollisuuksia. Kuntien, yhteisöjen ja toimijoiden on tärkeää elää ajan hermoilla. Jatkuvan uudistumisprosessin kautta kykenee strategisiin valintoihin ja korjaamaan tarvittaessa myös suuntaa.

Vuoden 2026 kaupunkistrategian mukaan Oulu on pohjoisen kestävästi kasvava keskus, jossa yhdistyvät hyväntuulinen ilmapiiri ja huipputeknologia, yrittäjyys ja taitavat tekijät sekä omaleimainen, uutta luova kulttuuri.

Kokoomuksen Talvitie: Hallitukselta kaivataan tietoa kansallisesta turvallisuustilanteesta

Tiedote 1.6.2020

Kokoomuksen kansanedustaja ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavan eduskunnan hallintovaliokunnan varapuheenjohtaja Mari-Leena Talvitie vaatii hallitukselta avoimuutta sisäisen turvallisuuden tilanteesta. Talvitien mukaan asia on taas ajankohtainen, kun Syyrian al-Holin leiriltä palasi Suomen kansalaisia sunnuntaina. Supo on pitänyt leirillä olleita naisia turvallisuusuhkana.

”Miksi sisäministeri Ohisalo ei ole pitänyt eduskuntaa ja suomalaisia kartalla tilanteesta kansallisen turvallisuuden näkökulmasta? Hallitukselta odotetaan avoimuutta ja toimintaa, joka ylläpitää luottamusta turvallisuusviranomaisiin. Mihin toimiin hallitus on ryhtynyt kansallisen turvallisuuden osalta, kun tiedossa on, että poliisien resursointi on muutenkin tiukilla?” Talvitie kysyy.

Talvitie vaatii, että hallitus informoi kansallisen turvallisuustilanteen lisäksi myös terrorismilainsäädännön uudistamisen tilanteesta. Hallitus ilmoitti viime joulukuussa, että se aikoo selvittää kiristyksiä terrorismi- ja turvallisuuslainsäädäntöön, mutta selvityksestä ei ole kuulunut mitään.

”Terrorismilainsäädännöllä on akuutti uudistustarve. Kokoomus esitti helmikuussa kattavan paketin, jossa ehdotetaan muun muassa terroristijärjestöön kuulumisen ja Suomesta sotatoimialueelle matkustamisen kriminalisointia. Kokoomuksen ehdottamat toimet ovat hallituksen vapaasti hyödynnettävissä uuden terrorismia koskevan lainsäädännön rakennuspalikoina. Milloin nämä asiat etenevät?” Talvitie kysyy.

Toimenpidealoite ravintoloiden toiminnan ja anniskelualan sääntelyn siirtämiseksi työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle

Kun koronatilanteen johdosta todettujen poikkeusolojen rajoitukset astuivat voimaan ja ravitsemusalan toiminta kiellettiin huhtikuun alusta toukokuun loppuun asti, ne ajoivat nopeasti koko ravintola-alan syvään ahdinkoon. Valmistelun hitaudessa on näkynyt, ettei sosiaali- ja terveysministeriössä ole ollut kykyä ymmärtää alan ihmisiä ja yrityksiä sekä alan laajempaa merkitystä Suomelle. Sääntelytaakkaa olisi pitänyt pystyä lieventämään, edes väliaikaisesti, jotta alan toimintaedellytykset olisivat helpottuneet.

Viime kaudella tehdyn alkoholilain uudistuksen yhteydessä nousi esiin, että työllisyys- ja elinkeinovaikutukset jäävät sivurooliin, kun elinkeinoja koskevaa sääntelyä tehdään korostuneesti kontrollin ja rajoittamisen kautta. Alkoholipolitiikan tavoitteena on hillitä alkoholin kulutuksesta aiheutuvia haittoja. Siinä valtiolla on käytössä erilaisia keinoja, jotka liittyvät hintoihin, yleiseen saatavuuteen sekä elinkeinotoiminnan suoraan ja epäsuoraan sääntelyyn. Ravintoloiden toiminnan ja anniskelualan sääntely tulisikin siirtää sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta työ- ja elinkeinoministeriöön.

Sääntelyllä on oltava tasapainoinen tavoite sekä ehkäistä terveyshaittoja että mahdollistaa elinkeinotoiminta. Edellytyksenä sille, että anniskelualan ja ravintoloiden toiminnan sääntely siirrettäisiin työ- ja elinkeinoministeriöön, on että näiden alojen lainvalmistelussa vastuuministeriön yhteistyö toimii saumattomasti sekä sosiaali- ja terveysministeriön että sisäministeriön kanssa.

 

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ravintoloiden toiminnan ja anniskelualan sääntelyn siirtämiseksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle.

Helsingissä 28.5.2020

Mari-Leena Talvitie [kok]

Kirjallinen kysymys yhdenvertaisesta leskeneläkkeestä ja nuorten leskien asemasta sekä vastaus

Kirjallinen kysymys KK 370/2020 vp
7.5.2020
Eduskunnan puhemiehelle
Kun puoliso kuolee, leskellä on oikeus Kelan maksamaan leskeneläkkeeseen, mikäli hänellä ja hänen puolisollaan on tai on ollut yhteinen lapsi. Lisäksi edellytetään, että pari on avioliitossa puolison kuollessa ja avioliitto on solmittu ennen kuin puoliso on täyttänyt 65 vuotta. Lesken iällä ei ole merkitystä.
Jos leskellä ja hänen puolisollaan ei ole yhteistä lasta, on leskellä oikeus leskeneläkkeeseen, mikäli kaikki seuraavat ehdot täyttyvät: avioliitto on solmittu ennen kuin leski täytti 50 vuotta ja puoliso 65 vuotta; sekä avioliitto on jatkunut vähintään viisi vuotta ennen puolison kuolemaa; sekä leski on ollut vähintään 50-vuotias puolison kuollessa tai hän on saanut työeläkelakien tai kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä vähintään kolme vuotta.
Kelan maksamassa leskeneläkkeessä on kaksi osaa: kuuden (6) kuukauden alkueläke, joka voi alkaa puolison kuolinpäivää seuraavan kuukauden alusta, jos vaadittavat ehdot täyttyvät, sekä mahdollinen jatkoeläke. Molempien maksaminen loppuu, kun leski täyttää 65 vuotta.
Kelan maksaman leskeneläkkeen lisäksi leskellä on mahdollisuus hakea leskeneläkettä työeläkelaitokselta. Eläke perustuu työ- ja yrittäjäeläkkeeseen, jonka lesken puoliso ehti eläessään ansaita. Lesken ikään, avioliiton kestoon ja avioliiton solmimisikään liittyvät rajoitteet lapsettomalla leskellä koskevat myös työeläkejärjestelmän kautta maksettavia eläkkeitä. Kelan ja työeläkejärjestelmän leskeneläkkeitä voi saada yhtä aikaa.
Ongelma leskeneläkkeessä on se, että lapseton alle 50-vuotias leski tai vähintään 50-vuotias leski, joka on yli 15 vuotta nuorempi puolisoaan, ei saa lainkaan leskeneläkettä. Lapsettomuus eläkkeen eväämisen perusteena sekä avioliiton solmimisajankohtaan ja avioliiton kestoon liittyvät rajoitteet aiheuttavat sen, että lesket ovat keskenään monella tapaa eriarvoisessa asemassa. Erityisesti nuoret lesket, joilla ei ole ollut yhteistä lasta puolison kanssa, sekä lesket, jonka ikäero puolisoon on ollut yli 15 vuotta, jäävät tällä hetkellä ilman leskeneläkettä.
Lapsettomuus ja puolisoiden yli 15 vuoden ikäero eläkkeen eväämisen perusteella ovat syrjiviä. Esimerkiksi nuorella ja lapsettomalla leskellä on kuitenkin yhtäläinen tarve taloudelliseen tukeen sopeutumisvaiheessa. Puolison kuolema on usein ennakoimaton kriisitilanne, joka vaikuttaa tutkitusti lesken toiminta- ja työkykyyn. Tilanteen itsessään aiheuttaman kuormituksen lisäksi nuori leski voi leskeneläkkeen rajoitusten vuoksi joutua taloudellisiin vaikeuksiin. Ikävaiheelle on tyypillistä, että on velkaa eikä juurikaan varallisuutta. Akuutissa kriisissä on todella kohtuutonta, jos joutuu menettämään puolison lisäksi myös kodin ja sitä kautta tutun lähiverkoston.
Lapsettomien leskien rajaaminen eläkelain ulkopuolelle osoittaa, että lainsäädännössä ei tunnisteta moninaistuvia perherakenteita. Esimerkiksi uusperheessä eletään usein lapsiperhearkea, vaikka lapset eivät ole yhteisiä. Leskiperheessä taloudellinen kriisi vaikuttaa lapsiin ja heidän mahdollisuuksiinsa muun muassa harrastaa ja asua tutussa ympäristössä.
Avioliiton solmimisajankohtaan ja avioliiton kestoon liittyvät rajoitteet eivät tunnista myöskään avoliittojen yleisyyttä. Alle viiden vuoden avioliittoa on saattanut edeltää vuosikymmeniä kestänyt avoliitto.
Leskeneläkettä vähennetään nykyisen lainsäädännön mukaan puolen vuoden alkueläkkeen jälkeen huomioimalla lesken oma laskennallinen työeläketurva. Vähennys johtaa usein siihen, että eläkettä ei makseta puolen vuoden jälkeen lainkaan. Nuorena leskeytyneen leskeneläke on näin käytännössä määräaikainen, ja eläkkeestä hyötyisivät kaikista pienituloisimmat lesket, jotka muuten turvautuisivat verovaroin katettuun sosiaaliturvaan.
Leskeneläkeoikeuden laajentaminen lisää kustannuksia maltillisesti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 leskeksi jäi 563 alle 50-vuotiasta. Osalla heistä on yhteisiä alaikäisiä lapsia, ja he ovat siten jo eläkeoikeuden piirissä. Keskimääräinen leskeneläke on 575 euroa/kk. Yli puolella leskeneläkkeen saajista eläke tätä pienempi.
Leskeneläkeoikeuden laajentaminen alle 50-vuotiaille lapsettomille leskille ei ole suuri taloudellinen satsaus eläkeuudistuksen kokonaisuudessa. Vähennysmekanismin johdosta eläke jää puolen vuoden jälkeen maksuun vain pienituloisimmille. Yksilön arjen tasolla oikeus eläkkeeseen on kuitenkin merkittävä kysymys. Nuoren lesken eläkeoikeus on myös yhdenvertaisuuskysymys, joka on korjattava.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kaikille leskille voidaan taata yhdenvertainen iästä ja perhemuodosta riippumaton eläkeoikeus ja  
mitä hallitus tekee parantaakseen nuorten leskien asemaa? 
Ministerin vastaus 20.5.2020

Vastaus kirjalliseen kysymykseen yhdenvertaisesta leskeneläkkeestä ja nuorten leskien asemasta

 

Eduskunnan puhemiehelle

 

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mari-Leena Talvitien /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 370/2020 vp:

 

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kaikille leskille voidaan taata yhdenvertainen iästä ja perhemuodosta riippumaton eläkeoikeus ja mitä hallitus tekee parantaakseen nuorten leskien asemaa?

 

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lakisääteinen perhe-eläketurva muodostuu kahdesta rinnakkaisesta järjestelmästä. Työeläkelakien mukaisella perhe-eläkkeellä korvataan sitä ansiotulon menetystä, joka perheelle aiheutuu huoltajan kuolemasta.

 

Kansaneläkelain mukaisella perhe-eläkkeellä puolestaan turvataan lesken ja lasten vähimmäistoimeentulo. Perhe-eläketurvan kannalta tilanteessa, jossa leski on alle 50-vuotias eikä hänellä ole lapsia, on yleensä oletettavaa, että leski kykenee hankkimaan oman toimeentulonsa ja hänellä on jäljellä vielä useita työvuosia. Perhe-eläkkeen saamisen edellytysten puuttuessa turvataan henkilön toimeentuloa kuitenkin muilla laissa säädetyillä etuuksilla, kuten toimeentulotuella ja yleisellä asumistuella. Vuoden 2017 työeläkeuudistuksessa ei tehty muutoksia perhe-eläkkeisiin. Uudistuksen yhteydessä työmarkkinoiden keskusjärjestöt sopivat kuitenkin kolmikantaisen selvitystyön aloittamisesta lakisääteisen perhe-eläketurvan kehittämis- ja ajanmukaistamisvaihtoehdoista. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä julkaisi maaliskuussa 2017 raportin työeläkejärjestelmän perheeläketurvan kehittämisvaihtoehdoista (sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:19). Työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat 11.6.2019, että leskeneläke muutetaan määräaikaiseksi siten, että sitä maksetaan leskelle 10 vuotta, kuitenkin vähintään siihen saakka, kun nuorin lapseneläkkeeseen oikeutetuista täyttää 18 vuotta.

 

Työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat myös, että leskeneläkettä maksetaan yhteistaloudessa asuville avopuolisoille, jos he ovat asuneet yhdessä vähintään 5 vuotta ja heillä on yhteinen alaikäinen lapsi. Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 370/2020 vp Pääministeri Marinin hallituksen 10.12.2019 päivätyssä hallitusohjelmassa vuosille 2019−2023 on sitouduttu vuoden 2017 eläkeuudistuksen toimeenpanon jatkamiseen yhteistyössä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä perhe-eläkeuudistus, jonka tavoitteena on ajanmukaistaa työeläkelakien ja kansaneläkelain mukainen perhe-eläketurva vastaamaan yhteiskunnan ja perheiden muuttuneisiin tarpeisiin. Jatkossa tavoitteena on ensisijaisesti turvata edunjättäjän kuolemaa seuranneen sopeutumisvaiheen toimeentuloa.

 

Tavoitteena on myös parantaa lasten ja lapsiperheiden asemaa sekä kohdentaa perhe-eläke-etuuksia uudelleen ottaen huomioon työelämässä, perheiden rakenteissa ja yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Perhe-eläkejärjestelmää uudistavan työryhmän työn pohjana on edellä mainittu työmarkkinakeskusjärjestöjen sopimus, joka sisältää leskeneläkeoikeuden ulottamisen tietyin edellytyksin avopuolisoille. Tämä parantaisi myös nuorten avoleskien asemaa.

 

Helsingissä 20.5.2020 Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen