Mitä odotat uudelta vuosikymmeneltä? 

Julkaistu Kalevan Eduskunnasta -palstalla 8.1.2020

Päivän politiikan sijaan päätin tällä kertaa kirjoittaa, mitä odotan alkaneelta vuosikymmeneltä.

Toivon hyvyyden ja yhteisöllisyyden vuosikymmentä. Enemmän reiluutta ja kannustavuutta, vastuullisuutta ja avoimuutta, rohkeutta uudistua. Josko Suomessa ja maailmalla kuuluu järjen ja sydämen ääni. Linjauksia tehdään tutkimukseen ja tieteeseen perustuen.

Kun opiskelin 2000-luvun alussa ympäristötekniikkaa, aloin verrata politiikkani pohjaa kolmijalkaiseen tuoliin. Tuolin yksi jalka on ekologiset, toinen taloudelliset ja kolmas sosiaaliset tekijät. Josko 2020-luvulla näkisimme eurojen ohella ympäristön ja kulttuuristen tekijöiden arvon? Vaikka ne muuntuvat luvuiksi ja euroiksi vasta toisenlaisissa yhtälöissä.

Suomi ikääntyy 2020-luvulla nopeasti. Väestörakenteen muutos on läsnä. Kunnissa ja valtakunnan tasolla on tehtävä ripeästi ratkaisuja, uudistaa palveluita ja rakenteita. On hyvä solmia kumppanuuksia, myös kansainvälisesti.

Tarvitsemme tasa-arvoiset ja joustavat työmarkkinat, reilut ilmasto- ja energiatavoitteet ja kannustavan ja yksinkertaisen sosiaaliturvan. Ne kannustavat yrityksiä työllistämään, luomaan uutta ja investoimaan.

Toivon edistystahtoa ja rohkeutta uudistaa, kokonaistaloudellisesti. Tahtoa ja kykyä toimia yli rajojen ja alhaalta ylöspäin. Siirrytään pois hallintokeskeisyydestä, ihmis-, potilas- ja yrityslähtöisyyteen. Huomioidaan ihmisten osallistumisen ja vastuun merkitys.

Päätöksenteon taustat muuttuvat avoimemmaksi. Ihmiset voivat ottaa kantaa asioihin mittakaavassa, joka ei aiemmin ollut mahdollisia. Tulevaisuus rakennetaan yhdessä!

On myös vastakkaista, valitettavaakin kehitystä. Osalle yhteistyötä tärkeämpää on se, miten hajotetaan tai miltä asiat saadaan näyttämään. Josko ihmiset näkevät pelon ja mielikuvapolitiikan ohi.

Osaa ihmisiä vaivaa liian vahva näyttämisen, pelon ja pärjäämisen kulttuuri. Josko tulee keskustelun ja armon vuosikymmen. Vahvistetaan yhteisöllisyyttä. Jokainen saakoon tukea, oikea-aikaisesti ja matalalla kynnyksellä.

Politiikan toiveiden ohella toivon iloa päiviisi ja herkkyyttä elää hetkessä. Kykyä ja tahtoa nähdä ja kuulla se hyvyys, jota meissä on. Siten jokainen voi tulla kuulluksi, kohdatuksi ja kunnioitetuksi, omana itsenään.

Toivon, että voimme tukea ja kasvattaa toinen toisiamme, yhdessä. Ja aivan erityisesti tukea jokaista lasta, nuorta, yksinäistä, vanhusta ja naapuria.

Eduskuntakolumneista saa harvoin palautetta. Toivon kuulevani, mitä Sinä odotat alkaneelta vuosikymmeneltä.

Hyvää vuosikymmentä 2020. Tehdään siitä yhteisöllisyyden, reiluuden ja rohkeuden, hyvyyden vuosikymmen.

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Oppivel­vol­li­suusiän noston sijaan oikea-aikaista tukea nuorille

Julkaistu Rantalakeudessa 11.12. Lue verkossa: https://www.rantalakeus.fi/kolumnit/kokoomuksen-kansanedustaja-marileena-talvitie-oppivelvollisuusian-noston-sijaan-oikeaaikaista-tukea-nuorille-6.580.3730818.5c17646e66

Lap­set ja nuo­ret an­sait­se­vat tu­kea ja tur­vaa, tu­le­vai­suu­de­nus­koa ja on­nis­tu­mi­sia niin kou­lus­sa kuin ko­to­na. Hal­li­tus suun­nit­te­lee tä­hän yh­dek­si rat­kai­suk­si op­pi­vel­vol­li­suu­si­än nos­toa. Vai­kut­ta­vam­paa on koh­den­taa oi­kea-ai­kais­ta tu­kea las­ten var­hai­siin vuo­siin, per­heil­le ja heil­le, jot­ka tu­kea eni­ten tar­vit­se­vat.

Laa­du­kas var­hais­kas­va­tus ja pe­ru­so­pe­tus ovat Suo­men kul­ma­ki­viä, joil­le myö­hem­pi op­pi­mi­nen ra­ken­tuu. Sik­si on vai­kea ym­mär­tää, et­tä pe­rus­kou­lus­ta pää­see vuo­sit­tain jopa 6 000 nuor­ta il­man riit­tä­vää lu­ku­tai­toa. Näin em­me voi jat­kaa.

On tär­ke­ää, et­tä jo­kai­nen op­pii riit­tä­vän luku-, kir­joi­tus- ja las­ku­tai­don en­nen siir­ty­mis­tä 3. luo­kal­le. Olem­me ko­koo­muk­sen vaih­to­eh­to­bud­je­tis­sa esit­tä­neet tun­tu­via, py­sy­viä mää­rä­ra­ha­li­säyk­siä, joil­la tu­e­taan var­hais­kas­va­tuk­sen tasa-ar­voa ja vah­vis­te­taan pe­ru­so­pe­tus­ta. Ra­hoi­tus­ta koh­den­net­tai­siin eri­tyi­ses­ti op­pi­mi­sen ja kou­lun­käyn­nin tu­keen. Tar­vit­sem­me oi­kea-ai­kais­ta tu­kea koko kou­lu­po­lul­le, var­hai­sis­ta vuo­sis­ta läh­tien toi­sel­le as­teel­le.

Toi­min edus­kun­ta­työn ohel­la Kou­lu­tus­kun­ta­yh­ty­mä OSAO:n (en­ti­nen Osekk) hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na. OSAO on yk­si Suo­men suu­rin toi­sen as­teen kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jä. Kou­lu­tus­ryh­mis­tä suu­rin osa on täyn­nä ja opis­ke­li­joi­den työl­lis­ty­mi­nen kor­kea, noin 90 pro­sent­tia. Kui­ten­kin osa opis­ke­li­jois­ta tar­vit­see yhä enem­män tu­ki­toi­mia ja joku kes­keyt­tää opin­not tu­es­ta huo­li­mat­ta.

Ylei­sim­mät syyt toi­sen as­teen kes­keyt­tä­mi­seen ovat puut­teel­li­set tai­dot eli ko­ke­mus sii­tä,
et­tei pär­jää opin­nois­sa ja vää­rän alan va­lin­ta.

Puut­teel­li­siin tai­toi­hin hel­po­tus­ta tuo opis­ke­li­jan saa­ma eri­tyi­nen tuki ja opin­to-oh­jaus. Vää­rän alan va­lin­taan aut­taa uu­si jous­ta­va, jat­ku­va haku. Am­ma­til­li­seen kou­lu­tuk­seen voi uu­den lain mu­kaan ha­kea ym­pä­ri vuo­den, ei vain ke­vään yh­teis­haus­sa. Näin ol­len nuo­ri voi aloit­taa opin­not tai tar­vit­ta­es­sa vaih­taa alaa jous­ta­vas­ti.

Hal­li­tus ope­tus­mi­nis­te­rin joh­dol­la tar­jo­aa rat­kai­suk­si nos­taa op­pi­vel­vol­li­suu­si­kää 18 vuo­teen. Jo­kai­sen oli­si opis­kel­ta­va pe­rus­kou­lun jäl­keen ai­na­kin kak­si vuot­ta toi­sen as­teen kou­lu­tuk­ses­sa. Täl­löin kou­lu­tuk­sen li­sä­re­surs­sit koh­den­tui­si­vat kai­kil­le jäl­ki­kä­teen, kun tuen tar­ve on osal­le ja eri­tyi­ses­ti var­hai­seen tu­keen.

Op­pi­vel­vol­li­suu­si­än nos­ton val­mis­te­lu on täyn­nä ky­sy­mys­merk­ke­jä. Nos­tos­ta tu­li­si kus­tan­nus­pai­net­ta myös kun­nil­le, kos­ka val­tio ei pys­ty mak­sa­maan ku­lu­ja täy­si­mää­räi­se­nä. Kun­nat jou­tui­si­vat et­si­mään li­sä­sääs­tö­jä taas pe­rus­kou­lus­ta. Kun­tien siel­tä te­ke­mät sääs­töt sekä van­hem­muu­den puu­te nä­ky­vät jo nyt hei­kom­pi­na tai­toi­na, käy­tös­häi­ri­öi­nä sekä opet­ta­jien vä­sy­mi­se­nä. On­ko näi­hin vai­kut­ta­vin rat­kai­su op­pi­vel­vol­li­suu­si­än nos­to? Ei tai­da ol­la.

Vii­me kau­del­la oh­jat­tiin tu­kea sitä eni­ten tar­vit­se­mil­le toi­sen as­teen opis­ke­li­joil­le. Sik­si pie­ni­tu­lois­ten per­hei­den nuo­ret sai­vat op­pi­ma­te­ri­aa­li­li­sän, lä­hes 50 eu­roa kuu­kau­des­sa. Lu­ki­o­lai­sen opin­to­tu­ki nou­si yh­dek­säs­tä kym­me­neen kuu­kau­teen. Li­säk­si van­hem­pien tu­lot ei­vät enää vai­ku­ta opin­to­tu­keen, kun nuo­ri asuu it­se­näi­ses­ti toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la. Toi­vot­ta­vas­ti nämä säi­ly­vät jat­kos­sa­kin.

Kou­lu­tuk­sen re­surs­se­ja on suun­nat­ta­va mah­dol­li­sim­man vai­kut­ta­viin toi­miin, ku­ten oi­kea-ai­kai­seen op­pi­mi­sen tu­keen. Nuor­ta ei saa jät­tää yk­sin ja tu­kea on koh­dis­tet­ta­va eri­tyi­ses­ti heil­le, jot­ka ovat vaa­ras­sa syr­jäy­tyä. Si­ten jo­kai­nen voi suo­rit­taa toi­sen as­teen tut­kin­non. Se avaa ovia työ­e­lä­mään ja jat­ko-opis­ke­luun.

Tulkoon joulu – sekä rauha ja rakkaus

Julkaistu Forum24-lehdessä 19.12.2019

”Niityillä lunta, hiljaiset kadut / Taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus.” Näin alkaa Tulkoon joulu -laulu, yksi minulle rakkaimmista joululauluista. Sen sanoma koskettaa erityisesti tänä vuonna.

Monen meistä lähipiirissä on erilaista sairautta, menetystä ja väsymystä. Tuntuu, että yhteiskuntaamme on hiipinyt myös liian vahva pärjäämisen kulttuuri. Se osaltaan luo monelle, riippumatta iästä ja perhetilanteessa, väsymystä ja voimattomuutta. Niiden ehkäisemiseksi on tärkeää käydä laajaa keskustelua ja tehdä tarvittavia toimenpiteitä.

Viime aikoina myös Suomen politiikassa ja eduskunnassa on ollut monenlaisia käänteitä. Hallituksen työllisyyttä lisääviä toimia, joihin menolisäykset pohjautuvat, ei ole näkynyt. Teimme kokoomuksen eduskuntaryhmänä välikysymyksen pääministeri Rinteen luottamuksesta. Kyse oli ministereiden sanomisista Posti-asiassa ja niiden välisistä ristiriidoista. Rinne päätyi hakemaan eroa, jo ennen välikysymyskeskustelua ja -äänestystä. Tämä johti siihen, että Suomelle valittiin historian nuorin pääministeri, tamperelainen Sanna Marin.

”Muistojen virtaa, lapsuuden sadut / Sanoma joulun on uusi mahdollisuus”. Joulu tulee myös poliittisesti sopivaan saumaan. On aika rauhoittua joulun sanoman äärelle ja läheisten seuraan. On tärkeää, että joulussa näkyy myös armo ja anteeksianto. Jokaisella meillä on asioita, joissa toivoisimme, että kokisimme armollisuutta ja anteeksiantoa. Voisimme myös antaa anteeksi ja olla armollisempia. Joulun kuuluisi olla rauhan ja rakkauden aikaa.

Suomi kävi talvisotaa 80 vuotta sitten. Edesmennyt mummini oli parhaat nuoruusvuotensa, vuodet 19 – 23 ilmavalvontalottana Karjalan kannaksella. Yhdellä heistä lotista oli ollut oma kamera, mikä oli tuolloin talvi- ja jatkosodan aikaan harvinaista. Siksi mummillani oli suhteellisen paljon kuvia niin lentokoneista kuin lotista ilmavalvonnassa, mutta myös muutama kuva yhteisestä jouluateria-hetkestä. Muistan kuvia katsellessamme ihmetelleeni, miten kaikki, myös sotamiehet, olivat rauhassa nauttimassa jouluruokaa, vaikka sota oli meneillään. Talvisodan aikaan joulu siis toi rauhan päiviä myös sodan keskelle.

”Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.” Laulun sanoin toivon jokaiselle rakkautta ja rauhaa, armollisuutta ja anteeksiantoa – joulun sanomaa.

Joustava haku ehkäisee syrjäytymistä

Julkaistu Kalevan Eduskunnasta -palstalla 4.9.2019

Olemme tottuneet, että syksy on opiskelun aloittamisen aikaa. Kuitenkin toisen asteen ammatilliseen koulutukseen voi nykyään hakeutua opiskelemaan joustavasti, jatkuvalla haulla. Tämä ennaltaehkäisee nuorten, erityisesti poikien, syrjäytymistä.

Sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että jokainen suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. Se avaa ovia työelämään ja jatko-opiskeluun. Yleisimmät syyt toisen asteen keskeyttämiseen, ovat puutteelliset taidot eli kokemus siitä, ettei pärjää opinnoissa ja väärän alan valinta.

Väärän alan valintaan auttaa uusi joustava, jatkuva haku. Puutteellisiin taitoihin helpotusta tuo opiskelijan saama erityinen tuki toisella asteella. Tosin vielä vaikuttavampaa olisi varhainen tuki alakoulussa. Jotta jokainen oppisi lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan jo 0-2-luokalla.

Toimin eduskuntatyön ohella Oulun seudun koulutuskuntayhtymä (Osekk) hallituksen puheenjohtajana. Osekk on Suomen suurin toisen asteen koulutuksenjärjestäjä.  Ammattiopistomme koulutusryhmistä suurin osa on täynnä ja opiskelijoiden työllistyminen korkea, noin 90 %. Kuitenkin osa opiskelijoista tarvitsee yhä enemmän tukitoimia ja joku keskeyttää opinnot tuesta huolimatta.

Osa koulutuksestamme, kuten maa- ja metsäkone- sekä maanrakennuspuoli, tarvitsevat raskasta kalustoa ja kalliita investointeja. Näillä aloilla on alueellamme pulaa työntekijöistä ja valmistuneiden työllisyysaste on korkea. Olemmekin esittäneet, että opetus- ja kulttuuriministeriö kohdentaisi lisärahoitusta nimenomaan raskaan kaluston koulutuksiin, sekä opiskelijoiden tarvitsemiin tukitoimiin.

Mitä tekee hallitus? Se ajaa kallista oppivelvollisuusiän nostoa ja 1000 opettajan palkkaamista toiselle asteelle. Resurssit  kohdentuisi kaikille jälkikäteen, kun tarve on osalle ja varhaiseen tukeen.

Nostosta tulisi kustannuspainetta myös kunnille, koska valtio ei pystyisi maksamaan kuluja täysimääräisenä. Kunnat joutuisivat taas etsimään lisäsäästöjä peruskoulusta. Kuntien sieltä tekemät säästöt sekä hukassa oleva vanhemmuus näkyvät heikompina taitoina, käytöshäiriöinä sekä opettajien väsymisenä. Oppivelvollisuusiän nosto ei ole ratkaisu mihinkään näistä.

Viime kaudella resursoitiin nimenomaan eniten tukea tarvitsemia toisen asteen opiskelijoita. Siksi pienituloisten perheiden nuoret saivat oppimateriaalilisän, lähes 50 euroa kuukaudessa. Lukiolaisen opintotuki nousi yhdeksästä kymmeneen kuukauteen. Lisäksi vanhempien tulot eivät enää vaikuta opintotukeen, kun nuori asuu itsenäisesti toisella paikkakunnalla. Toivottavasti nämä säilyvät jatkossakin.

 

Mari-Leena Talvitie

kansanedustaja (kok)

 

Miten tekemätön työ löytää tekijän?

Julkaistu paikallislehtien kolumniringissä 8/2019

 

Neljä vuotta sitten, kun aloitin kansanedustajana, suuri osa suomalaisista oli huolissaan Suomen jatkuvasta velkaantumisesta ja alueilla oli pulaa työpaikoista. Kestävyysvaje oli politiikan termi, jolla alettiin kuvata tilannetta, että Suomi elää yli varojen. Tähän teimme muutoksen Sipilän hallituksen johdolla. Joulukuussa 2018 Suomi lyhensi velkaansa, lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kauden aikana työllisyys nousi noin 68:sta yli 72 prosenttiin.

Nyt muutaman vuoden hyvä työllisyyskehitys on pysähtynyt, vaikka avoimien työpaikkojen määrä kasvoi kesälläkin. Tekemätön työ ja hyvät tekijät on saatava kohtaamaan sujuvammin.

Työllä ja korkealla työllisyysasteella on iso merkitys niin ihmisten hyvinvointiin kuin valtion talouteen. Kun vienti vetää ja mahdollisimman moni on mukana työelämässä, pystymme kestävästi turvaamaan laadukkaat kasvatus-, koulutus- ja vanhuspalvelut. Sitä kautta voidaan luoda hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sekä ehkäistä syrjäytymistä.

Rinteen hallituksen linja on tyystin eri Sipilän hallituksen linjaan. Vasemmistohallitus on maailmantalouden kasvavasta epävarmuudesta huolimatta lisäämässä miljardilla menoja ilman ajatustakaan tulojen kasvusta. Velka kasvaa. Hallitus toistelee työllisyyden nousun merkitystä ja vaikuttavien keinojen etsintäon ulkoistettu työmarkkinaosapuolille, ilman tulosvastuuta.

Olimme Kokoomuksen puoluejohdolla koolla viime viikolla Turussa. Koska kannamme vastuuta isänmaasta ja ihmisten työpaikoista, työstimme keskustelunavauksen keinoista kohti 60 000 uutta työpaikkaa. Tärkeä 75 prosentin työllisyystavoite on yhteinen.

Työllisyyskeinoina esitämme muun muassa, että porrastetaan ansiosidonnainen työttömyysturva ja poistetaan paikallisen sopimisen esteitä. Poistetaan myös ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta, jonka raskas byrokratia kuormittaa erityisesti yrittäjiä. Jatketaan laajempaa kotitalousvähennystä eikä leikata sitä, kuten valtiovarainministeri Lintilä esittää.

Lisäksi alennetaan edelleen varhaiskasvatusmaksuja, mikä poistaa alle 6-vuotiaiden lasten vanhempien kannustinloukkoja. Alennetaan työnverotusta ja kiristetään ympäristöhaittojen verotusta. Kaikki toimet tähtäävät siihen, että työn tekeminen ja työllistäminen on kannattavaa ja kannustavaa sekä työntekijöille että työnantajille.

Yksi henkilökohtaisesti tärkeä tavoite, joka auttaa naisia työllistymään, on tasata vanhemmuuden kustannuksia koko yhteiskunnalle. Yhden lapsen kustannukset ovat äidin työnantajalle noin 7000 – 14 000 euroa. Viime kaudella säädimme 2 500 euron kertakorvauksen äidin työnantajalle, kun äiti palaa perhevapaiden jälkeen samaan työpaikkaan. Se oli askel oikeaan suuntaan ja sitä on jatkettava.

On aika tehdä perhevapaauudistus, joka tasa-arvoa ohella edistää naisten asemaa työmarkkinoilla. Tavoitteena on Suomi, jossa yhteiskunta maksaa suurimman osan vanhempainvapaiden kustannuksista. Kenenkään yrittäjä ei pidä kantaa huolta yrityksensä kannattavuudesta siksi, että naistyöntekijä odottaa vauvaa.

Kokoomus esittää tasapainoista kokonaisuutta ja aitoja rakenteellisia uudistuksia. Aktivoinnin ja kannustimien ohella vahvistetaan myös palveluita. Ymmärrämme, että jos oikopolkuja korkeaan työllisyyteen olisi, ne olisi jo kuljettu.

 

Mari-Leena Talvitie
Kansanedustaja (kok)