Aloitin partiotaipaleeni ekaluokkalaisena Tampereen Messukylän Metsätytöissä. Partiossa rakentui elämän mittainen luontosuhteeni ja kävin loistavan johtajakoulun. Ensimmäisen oman vartioni sain johdettavakseni 13-vuotiaana. Se oli myös lippukuntamme ensimmäinen sekavartio, eli mukana oli sekä tyttöjä että poikia.

Vuosien saatossa olen toiminut niin Ilkan Partiolaisissa Ilmajoella kuin Pohjolan Pirteissä Oulussa. Partiosta on saanut niin paljon hyviä oppeja, muistoja ja ystäviä. En olisi minä ilman partiota. Mieleen ovat jääneet monet suurleirit iloine ja seikkailuine. Myös koettelemukset, esimerkiksi kun vettä satoi kaatamalla puolitoista vuorokautta putkeen, yli 50 millimetriä. Puolustusvoimien edustajat toivat ylimääräisiä kanuunoita ja ihmettelivät, miksemme keskeytä suurleiriä. Emme tietenkään halunneet lähteä kotiin vaan jatkaa  vuosia suunnittelemaamme leiriä. Partio on opettanut aimoannoksen sitkeyttä ja oikeaa asennetta.

Tänään 22. helmikuuta vietettävän partion muistelemispäivänä juhlitaan partioystävyyttä ja lisätään tietoisuutta maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien ääri-ilmiöiden tai sodan vuoksi kotoaan pakenevien ihmisten tilannetta ajatellessa, nousee mieleen vastuu auttaa heikompaa – niin paikallisesti kuin globaalisti. Rauhan rakentamisen, ympäristöasioiden lisäksi myös tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutuminen tarvitsee yhä työtä ja toimenpiteitä, monella tasolla ja ympäri maailman.

Partion myötä monella nuorella rakentuu elämän mittainen luontosuhde. Minulla se on vaikuttanut myös politiikkaani. Yhtenä merkittävämpänä ohjenuorana poliittisessa toiminnassani on Pikku Prinssiä mukaillen ajatus siitä, kuinka ympäristömme ei ole lahja menneiltä sukupolvilta, vaan lainaa tulevilta sukupolvilta. Näitä valintoja meistä jokainen tekee teemme ja elää todeksi myös arjessamme.

Ihmisten ja luonnon tasapaino ja sen merkitys konkretisoituu niissä hetkissä, kun pääsen metsään. Viikonloppuisin lähden aamulla kävelemään lähimetsään tai merenrantaan. Kävellessä ajatus kulkee sopivaa vauhtia. Vastuumme ympäristöstä, myös ilmastosta, on jotain konkreettista. Vastuuta tuleville sukupolville.

Toinen muistelemispäivän aiheista, partioystävyys, on sydämessäni erityisenä. Partioystävyys näkyy monessa, mutta eduskunnassa erityisesti partioparlamentaarikkojen toiminnassa. Kansanedustajana pääsen enää harvoin leiritulille. Vuoden kohokohta on, kun sytytämme nuotion ja nautimme Nokipannukahvit eduskunnan Pikkuparlamentin edustalla. Nokipannukahveilla savun tuoksu, iloinen porina ja hyvät keskustelut houkuttelevat kymmeniä kansanedustajia ja eduskunnassa työskenteleviä nuotion äärelle. Samalla rakennetaan ystävyyttä yli rajojen.

Politiikka on parhaimmillaan, kun yhteisiä asioita ja tulevaisuutta rakennetaan yhteistuumin ja hyvällä mielellä. Tätä helpottaa, jos päättäjät tuntevat toisensa muustakin kuin yhteisistä kokouksista. Isojen ja pienten asioiden rinnalla tarvitaan rakentavia keskusteluja ja kohtaamisia.

Tiukan paikan tulleessa ystävyys yli rajojen ratkaisee, niin politiikassa kuin elämässä. Tästä on monta hyvää esimerkkiä, jopa lakimuutosta. Ketä Sinä kiität tai muistat muistelemispäivänä? Muistetaan, että tulevaisuutta ei tehdä yksin, vaan yhdessä.

Mari-Leena Talvitie 
Kansanedustaja, Partioparlamentaarikkojen puheenjohtaja

(Julkaistu Kokoomusnaisten Vieraskynä-kirjoituksena 22.2.2023)

 

Suomen tulevaisuuden yllä on synkkiä pilviä. Olen huolestunut valtionvelasta ja sen korkomenoista. Ne kaventavat mahdollisuuksiamme rakentaa parempaa huomista.

Rinteen-Marinin hallitusten kauden aikana valtio velkaantuu yli 52 miljardilla eurolla. Viime vuonna korkomenot olivat noin 800 miljoonaa. Syksyllä tämän vuoden korkomenoiksi arvioitiin 1,5 miljardia, mutta sekään ei riitä. Kuluvan vuoden korkomenojen arvioidaan olevan jopa 2,6 miljardia euroa.

Kaikki tämä, 2 600 000 000 euroa, on jostain pois. Me kokoomuksessa haluamme mieluummin panostaa ihmisten hyvinvointiin ja palveluihin kuin maksaa korkoja ulkomaisille pankkiireille. Tämän vuoden korkomenot ovat enemmän kuin mitä käytämme yhteensä poliisiin, rajavartiolaitokseen eli arjen turvallisuustoimijoihin sekä varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen. Näiden lisäksi nykyhallituksen suunnitelma seuraavalle neljälle vuodelle tarkoittaa vielä 38 miljardia lisää velkaa. Näin ei voida jatkaa.

Vihervasemmistohallitus valitsi velkaantumisen tien jo ennen kohtaamiamme kriisejä. Vaalikauden loppuun oltiin rakentamassa miljardien alijäämää jo ennen kuin koronasta ja sodasta oli tietoakaan. Nykyhallituksen lupaus on käyttää nykyisten ja tulevien polvien rahat ilman heidän lupaansa. Tämän hallituksen tarina on ollut: vasemmisto jakaa, keskusta takaa.

Vaarassa on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Hallitsematon velkaantuminen ei enää ole vain hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden uhka, vaan se on akuutti ongelma. Kyse on päiväkodeista, kouluista, terveyskeskuksista, palokunnista, ambulansseista ja vanhuspalveluista. Tuleva vaalikausi on aidosti viimeinen hetki laittaa talous kuntoon. Suomalaiset ansaitsevat hallituksen, joka luo meille toivoa.

Kokoomuksella on suomalaisille toivon viesti. Meillä on kaikki mahdollisuudet rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat hyvin ja rakentavat yhteistä tulevaisuutta. Kokoomuksen viesti on oikeudenmukaisuuden viesti. Me sanomme ei köyhtymiselle ja näivettymiselle. Jos jokainen osallistuu, heikoimmista pidetään huolta, lapsillamme on tasa-arvoinen ja yhteisöllinen tulevaisuuteen katsova yhteiskunta.

Kokoomus tarjoaa siis vaihtoehdon nykymenolle. Me haluamme toteuttaa julkista taloutta vahvistavia työllisyys- ja kasvu-uudistuksia kuten ansiosidonnaisen tason porrastamisen ja keston lyhentämisen 200 päivään sekä edistää paikallista sopimista. Haluamme, että ahkeruudesta palkitaan. Siksi laskisimme työn verotusta miljardilla eurolla kaikissa tuloluokissa, myös eläkeläisiltä.

Nyt on oikea aika puhua siitä, miten me etsimme ratkaisut yhdessä. Suomi tarvitsee tavoitteita ja yhteistyötä, myös pohjoisen vahvuuksien hyödyntämistä. On aika pelastaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta eli suomalaisten hyvinvointi. Se tarkoittaa vastuunkantoa ja keskittymistä perusasioihin, kuten koulutukseen, turvallisuuteen ja kestävään kasvuun. Tämän on syytä olla seuraavan hallituksen tärkein tehtävä, sillä suomalaiset ansaitsevat parempaa.

(Julkaistu Kalevan eduskunnasta kolumnina 15.2.2023)