Kansallinen turvallisuus varmistetaan konkreettisilla teoilla

Suomalaisten turvallisuuden takaaminen on yhteiskunnan tärkein tehtävä. Viime aikoina olemme valitettavasti joutuneet lukemaan, miten nuoret ovat liikkuneet teräaseiden kanssa kauppakeskuksissa ja ryöstäneet toisia nuoria väkivaltaisesti – myös Oulun seudulla.

Nykytilanne kertoo nuorten pahoinvoinnista ja osattomuudesta. Tämä polku on katkaistava. Marinin hallitus ei ole halunnut puuttua nuorisoväkivaltaan, vaikka kokoomus esitti niin pehmeitä kuin kovia keinoja jo toissa talvena. Kaduilla on pystyttävä liikkumaan ilman pelkoa, paikasta ja vuorokaudenajasta riippumatta.

Parasta lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä on se, että jokaisella on harrastus, mielekästä tekemistä taustasta ja asuinpaikasta riippumatta.

Tarvitsemme myös terapiatakuun, jolla varmistetaan, että nuoret pääsevät hoitoon silloin, kun sille on tarvetta. Kouluissa on panostettava varhaiseen oppimisen tukeen ja opettajien mahdollisuuksia puuttua häiriökäyttäytymiseen pitää lisätä.

On välttämätöntä kiristää jengirikollisuuden rangaistuksia. Lisäksi on tärkeää, että koko rikosprosessiketjun rahoitus ja toimivuus turvataan ja poliisien määrää nostetaan. Ei voi olla niin, että Suomen ainoat kaksi koulupoliisia ovat Oulun poliisilaitoksella.

Jengiytyminen ja nuorisoväkivalta on maahanmuuttajien keskuudessa kantaväestöä yleisempää. Tämä johtuu epäonnistuneesta kotoutumisesta. Siksi oli pettymys, että Marinin hallitus runnoi helmikuussa kotoutumislain, joka vie polkua väärään suuntaan. Se korostaa yhteiskunnan vastuuta kotoutumisesta, kun vastuu pitäisi olla ihmisellä itsellään.

Keskiössä pitäisi olla suomen kielen oppiminen. Riittävän kielitaidon ja kulttuurituntemuksen tulee olla vaatimus pysyvälle oleskeluluvalle ja sosiaaliturvalle. Se ratkaisisi monia osattomuuteen liittyviä ongelmia. On aika tehdä tekoja, joilla vältämme nuorisorikollisuudessa Ruotsin tien.

 

Mari-Leena Talvitie,

kansanedustajaehdokas (kok.)

Oulu

 

(Julkaistu Kalevan Vaalipuhe-kirjoituksena 30.3.2023)

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Vastuunkantoa tänään ja huomenna

Talvitie Mari-Leena 23

 

Aloitin partiotaipaleeni ekaluokkalaisena Tampereen Messukylän Metsätytöissä. Partiossa rakentui elämän mittainen luontosuhteeni ja kävin loistavan johtajakoulun. Ensimmäisen oman vartioni sain johdettavakseni 13-vuotiaana. Se oli myös lippukuntamme ensimmäinen sekavartio, eli mukana oli sekä tyttöjä että poikia.

Vuosien saatossa olen toiminut niin Ilkan Partiolaisissa Ilmajoella kuin Pohjolan Pirteissä Oulussa. Partiosta on saanut niin paljon hyviä oppeja, muistoja ja ystäviä. En olisi minä ilman partiota. Mieleen ovat jääneet monet suurleirit iloine ja seikkailuine. Myös koettelemukset, esimerkiksi kun vettä satoi kaatamalla puolitoista vuorokautta putkeen, yli 50 millimetriä. Puolustusvoimien edustajat toivat ylimääräisiä kanuunoita ja ihmettelivät, miksemme keskeytä suurleiriä. Emme tietenkään halunneet lähteä kotiin vaan jatkaa  vuosia suunnittelemaamme leiriä. Partio on opettanut aimoannoksen sitkeyttä ja oikeaa asennetta.

Tänään 22. helmikuuta vietettävän partion muistelemispäivänä juhlitaan partioystävyyttä ja lisätään tietoisuutta maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien ääri-ilmiöiden tai sodan vuoksi kotoaan pakenevien ihmisten tilannetta ajatellessa, nousee mieleen vastuu auttaa heikompaa – niin paikallisesti kuin globaalisti. Rauhan rakentamisen, ympäristöasioiden lisäksi myös tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutuminen tarvitsee yhä työtä ja toimenpiteitä, monella tasolla ja ympäri maailman.

Partion myötä monella nuorella rakentuu elämän mittainen luontosuhde. Minulla se on vaikuttanut myös politiikkaani. Yhtenä merkittävämpänä ohjenuorana poliittisessa toiminnassani on Pikku Prinssiä mukaillen ajatus siitä, kuinka ympäristömme ei ole lahja menneiltä sukupolvilta, vaan lainaa tulevilta sukupolvilta. Näitä valintoja meistä jokainen tekee teemme ja elää todeksi myös arjessamme.

Ihmisten ja luonnon tasapaino ja sen merkitys konkretisoituu niissä hetkissä, kun pääsen metsään. Viikonloppuisin lähden aamulla kävelemään lähimetsään tai merenrantaan. Kävellessä ajatus kulkee sopivaa vauhtia. Vastuumme ympäristöstä, myös ilmastosta, on jotain konkreettista. Vastuuta tuleville sukupolville.

Toinen muistelemispäivän aiheista, partioystävyys, on sydämessäni erityisenä. Partioystävyys näkyy monessa, mutta eduskunnassa erityisesti partioparlamentaarikkojen toiminnassa. Kansanedustajana pääsen enää harvoin leiritulille. Vuoden kohokohta on, kun sytytämme nuotion ja nautimme Nokipannukahvit eduskunnan Pikkuparlamentin edustalla. Nokipannukahveilla savun tuoksu, iloinen porina ja hyvät keskustelut houkuttelevat kymmeniä kansanedustajia ja eduskunnassa työskenteleviä nuotion äärelle. Samalla rakennetaan ystävyyttä yli rajojen.

Politiikka on parhaimmillaan, kun yhteisiä asioita ja tulevaisuutta rakennetaan yhteistuumin ja hyvällä mielellä. Tätä helpottaa, jos päättäjät tuntevat toisensa muustakin kuin yhteisistä kokouksista. Isojen ja pienten asioiden rinnalla tarvitaan rakentavia keskusteluja ja kohtaamisia.

Tiukan paikan tulleessa ystävyys yli rajojen ratkaisee, niin politiikassa kuin elämässä. Tästä on monta hyvää esimerkkiä, jopa lakimuutosta. Ketä Sinä kiität tai muistat muistelemispäivänä? Muistetaan, että tulevaisuutta ei tehdä yksin, vaan yhdessä.

Mari-Leena Talvitie 
Kansanedustaja, Partioparlamentaarikkojen puheenjohtaja

(Julkaistu Kokoomusnaisten Vieraskynä-kirjoituksena 22.2.2023)

Suomalaiset ansaitsevat parempaa

Mari-Leena Kaleva

 

Suomen tulevaisuuden yllä on synkkiä pilviä. Olen huolestunut valtionvelasta ja sen korkomenoista. Ne kaventavat mahdollisuuksiamme rakentaa parempaa huomista.

Rinteen-Marinin hallitusten kauden aikana valtio velkaantuu yli 52 miljardilla eurolla. Viime vuonna korkomenot olivat noin 800 miljoonaa. Syksyllä tämän vuoden korkomenoiksi arvioitiin 1,5 miljardia, mutta sekään ei riitä. Kuluvan vuoden korkomenojen arvioidaan olevan jopa 2,6 miljardia euroa.

Kaikki tämä, 2 600 000 000 euroa, on jostain pois. Me kokoomuksessa haluamme mieluummin panostaa ihmisten hyvinvointiin ja palveluihin kuin maksaa korkoja ulkomaisille pankkiireille. Tämän vuoden korkomenot ovat enemmän kuin mitä käytämme yhteensä poliisiin, rajavartiolaitokseen eli arjen turvallisuustoimijoihin sekä varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen. Näiden lisäksi nykyhallituksen suunnitelma seuraavalle neljälle vuodelle tarkoittaa vielä 38 miljardia lisää velkaa. Näin ei voida jatkaa.

Vihervasemmistohallitus valitsi velkaantumisen tien jo ennen kohtaamiamme kriisejä. Vaalikauden loppuun oltiin rakentamassa miljardien alijäämää jo ennen kuin koronasta ja sodasta oli tietoakaan. Nykyhallituksen lupaus on käyttää nykyisten ja tulevien polvien rahat ilman heidän lupaansa. Tämän hallituksen tarina on ollut: vasemmisto jakaa, keskusta takaa.

Vaarassa on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Hallitsematon velkaantuminen ei enää ole vain hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden uhka, vaan se on akuutti ongelma. Kyse on päiväkodeista, kouluista, terveyskeskuksista, palokunnista, ambulansseista ja vanhuspalveluista. Tuleva vaalikausi on aidosti viimeinen hetki laittaa talous kuntoon. Suomalaiset ansaitsevat hallituksen, joka luo meille toivoa.

Kokoomuksella on suomalaisille toivon viesti. Meillä on kaikki mahdollisuudet rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat hyvin ja rakentavat yhteistä tulevaisuutta. Kokoomuksen viesti on oikeudenmukaisuuden viesti. Me sanomme ei köyhtymiselle ja näivettymiselle. Jos jokainen osallistuu, heikoimmista pidetään huolta, lapsillamme on tasa-arvoinen ja yhteisöllinen tulevaisuuteen katsova yhteiskunta.

Kokoomus tarjoaa siis vaihtoehdon nykymenolle. Me haluamme toteuttaa julkista taloutta vahvistavia työllisyys- ja kasvu-uudistuksia kuten ansiosidonnaisen tason porrastamisen ja keston lyhentämisen 200 päivään sekä edistää paikallista sopimista. Haluamme, että ahkeruudesta palkitaan. Siksi laskisimme työn verotusta miljardilla eurolla kaikissa tuloluokissa, myös eläkeläisiltä.

Nyt on oikea aika puhua siitä, miten me etsimme ratkaisut yhdessä. Suomi tarvitsee tavoitteita ja yhteistyötä, myös pohjoisen vahvuuksien hyödyntämistä. On aika pelastaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta eli suomalaisten hyvinvointi. Se tarkoittaa vastuunkantoa ja keskittymistä perusasioihin, kuten koulutukseen, turvallisuuteen ja kestävään kasvuun. Tämän on syytä olla seuraavan hallituksen tärkein tehtävä, sillä suomalaiset ansaitsevat parempaa.

(Julkaistu Kalevan eduskunnasta kolumnina 15.2.2023)

Osaajien ostovoimaa vahvistettava

Mari-Leena TEK

Me TEKissä rakennamme kestävää tulevaisuutta. Ekologisten ja sosiaalisten asioiden rinnalla myös taloudellista kestävyyttä. Osaaja on ansainnut palkan, jolla selviää yli kriisien ja voi rakentaa myös huomista.

TEKin uusimman työmarkkinatutkimuksen mukaan tekkiläisten reaaliansiot ovat laskeneet vuoden takaisesta. Sen mukaan mediaanipalkat ovat nousseet vuodessa 3,8 prosenttia. Kuluttajahinnat ovat kuitenkin nousseet enemmän, sillä inflaatio on laukannut yli kahdeksassa prosentissa.

Näin ei voi jatkua. Suomalaiset ansaitsevat toimia, jotka vahvistavat osaajien ostovoimaa. Tehdystä työstä, ahkeruudesta ja riskinotosta kuuluu palkita. Kannusteiden ja palkankorotusten ohella on kevennettävä työn ja eläkkeiden verotusta kaikilla tulotasoilla. Tarvitsemme lisäksi uudistuksia sosiaaliturvaan, työmarkkinoille ja verotukseen.

Miljardin euron kevennys ansiotuloverotukseen laskisi keskituloisen suomalaisen verotusta noin 300 euroa vuodessa. Osaajilla summa olisi suurempi. Jotta tekkiläisten ostovoima säilyy, on vaadittava kevennystä työnteon ja eläkeläisen verotaakkaan.

Suomen tulee olla maailman paras paikka tehdä töitä ja innovoida, yrittää ja investoida. Kilpailukykyinen verotus houkuttelee myös kansainvälisiä toimijoita. Osaajia tarvitaan, kun valtion ja yritysten panostukset tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan tulevat kasvamaan.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin TEK-lehdessä 1/2023.





Vastaukseni Pro Markkinatalous ry:n vaalitukihakemukseen

Talvitie Mari-Leena 08

Olen hakenut vaalitukea Pro Markkinatalous ry:ltä. Avoimuuden vuoksi julkaisen vastaukset hakemuksessa esitettyihin kysymyksiin. Voit lukea vastaukseni alta.

1. Miten haluat edistää vastuullista markkinataloutta ja Suomen kilpailukykyä sekä parantaa yrittäjien
asemaa? Mainitse vastauksessa myös konkreettisia esimerkkejä.

Tärkeää, että meillä osaajat voivat hyvin ja rakentavat työn, yrittämisen ja ahkeruuden kautta menestyvää Suomea. Verotus kannustaa työnteon lisäksi riskinottoon, vaurastumiseen ja omistamiseen, yrittämiseen.

Julkisen puolen läpinäkyvillä, vastuullisilla ja laadukkailla hankinnoilla. Hankintalain eri menetelmät laajemmin käyttöön, markkinavuoropuhelusta innovatiivisiin hankintoihin. Mukaan myös ympäristövastuukriteereitä.

Vanhemmuuden kustannusten entistä tasaisempaa kustannusjakoa ja pitkällä aikavälillä kustannuksien siirtämistä kokonaan valtion vastuulle, vuoteen 2030 mennessä. Olen ollut vaatimassa tätä tavoitteeksi myös puolueen Perheet ja työelämä-asiakirjaan (Kilpailukykysopimuksessa valtion osuus nousi n. 4-5%:sta n. 9%:iin). Tämä on tuhansille, erityisesti naisvaltaisilla aloilla toimiville yrityksille koronan jälkeen jopa ”kohtalon kysymys”.

Erityisesti uusilla hyvinvointialueille kannusteita palvelusetelin, henkilökohtaisen budjetin käyttöönottoon sekä yritysyhteistyöhön.

TKI-panostusten (olen parlamentaarisessa työryhmässä kollega Mykkäsen kanssa) oikealla ja vaikuttavalla kohdentamisella sekä vahvalla elinkeinoelämän-tutkimuksen-tieteen-valtion yhteistyöllä

Kilpailukykyisellä verotuksella: alentamalla työnverotusta, vihdoin pois ”solidaarisuusvero”.

Karsimalla yrityksiltä turhaa byrokratiaa ja vähentämällä tietosuojan tuomia esteitä.

Laadukkaalla perusopetuksella, kaikille mahdollisuus yrittäjyyskasvatukseen ja taloustaitojen opetukseen.

 

2. Miten tukisit veroratkaisuin kasvua ja yritysten kilpailukykyä (esimerkiksi veropohja,
yksityishenkilöiden verotus ja/tai yritysverotus)?

Kilpailukykyisellä verotuksella: alentamalla työnverotusta, poistamalla vihdoin ”solidaarisuusvero”, verottamalla haittoja ja päästöjä ja laskemalla yritysten kiinteistöverokantoja.

 

3. Millaisena näet yksityisten palveluntuottajien roolin julkisten palvelujen tuottajina? Millaisia
mahdollisuuksia näet markkinataloudella hyvinvointialueiden toiminnan edistäjänä?

Välttämättömänä, jotta jatkuva sote-puolen kustannuskasvu pystytään pysäyttämään. Vain yritysten tuottamien ratkaisujen, innovaatioiden ja palvelujen sekä osaavan henkilöstön kautta voi sote-sektori uudistua, parantaa prosesseja ja asiakaskokemusta ja henkilöstön työtä. Oleellista yritysyhteistyö, mahdollisuus osallistua ja tulla valituksi kilpailutusten kautta ja esimerkiksi palvelusetelin ja maksusitoumusten hyödyntäminen.

 

4. Miten edistäisit yritysten tarvitsemien osaajien ja työntekijöiden saatavuutta sekä työllisyysasteen
vahvistamista?

Joustavuutta työelämään ja enemmän työpaikkakohtaisia sopimuksia, kansainvälisellä rekrytoinnilla,
mm. saatavuusharkinnasta luopuminen saatavuuskyselyksi, jonka jälkeen ei tarvitse lupaa, jos yrityksellä asiat, luvat ja maksukyky kunnossa. Lisäksi kokoomuksen linjapaperin toimet kv-rekrytoinnin osalta.

Laadukas peruskoulutus ja 0-2 luokilta pääsee eteenpäin, vasta kun osaa lukea, laskea ja kirjoittaa. Toisen asteen opintoihin ja hakeutumiseen joustoa ja eri polkuja. Tulevaisuuteen katsova korkeakoulutus ja resursoitu tiede ja tutkimus.

Jotta TKI-panostusten nosto 4% BKT:sta tuottaa innovaatioita ja tuottavuushyötyä, on osaajien riittävyys aivan olennainen. Jos se toimii pullonkaulana, lisäresursointi valuu osaajien palkannousuun, joka ei ole Suomen etu.

Terapiatakuun tyyppisellä mahdollisuudella päästä hoito/keskustelukäynnille viikon sisään, ilman lääkärin lähetettä.

 

5. Millainen rooli Suomella tulisi olla osana Euroopan Unionia? Miten Suomen tulisi asemoitua toisaalta
EU:n sisämarkkinoiden ja toisaalta suomalaisten yritysten kansallisen edun ajamisessa?

Aktiivinen, yhteiseen arvopohjaan perustuva toimija, erityisesti digitaalisuuden ja ympäristöasioiden, kestävän kehityksen edistämisessä ja vahvan ja toimivan oikeusvaltio-periaatteen edistäjä.

 

6. Millä konkreettisilla keinoilla suomalaisten yritysten kilpailuetua voitaisiin edistää Suomen siirtyessä
kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja etsiessä ratkaisua ekologiseen kriisiin?

Koulutuksella ja TKI- yhteistyöllä yritysten-korkeakoulujen-tutkimuslaitosten ja julkisen puolen kanssa esimerkiksi hankintakriteereihin mm. ympäristötekijät ja -vastuu, asettamalla päästöjen vähennystavoitteita eri päästölähteisiin *riittävän pitkillä* siirtymäajoilla, jotta ala ja toimijat pystyvät innovoimaan ja tekniikka kehittyy, luomalla mahdollisuuksia menestyä ja toimia edelläkävijänä kotimarkkinoilla ja EU:n sisämarkkinoilla ja muistamalla, ettei lainsäätäjän pidä valita voittajia, tekniikkaa tms. vaan toimittava teknologianeutraalisti ja kannustavasti, ennakoivasti ja pitkäjänteisesti.