Kokoomuksen Sinituuli-lehti 2007
Kun jonkun toiminnan muuttumista tai yhdistämistä suunnitellaan – tai siitä edes puhutaan, syntyy epäilyä. Ihmisen on helpompi suhtautua tuntemattomaan kielteisesti kuin kannattaa sitä innolla. Kun Oulun seudun ympäristöviraston ja ympäristölautakunnan toimintaa suunniteltiin, uusi toimintatapa ehti kokea vastustusta. Siitä huolimatta seutusopimukset allekirjoitettiin ja toiminta käynnistyi seudullisena.
Tämä tarkoittaa sitä, että ympäristövirastossa hoidetaan keskitetysti niin maankäyttö- kuin ympäristölupa-asioita koko seudun osalta. Yhteiseen virastoon on kuulunut vuoden 2005 alusta Oulun lisäksi yhdeksän lähikuntaa. Alueella asuu noin 210 000 ihmistä.
Miten seudullisuus näkyy ympäristövirastossa? Toimintaan kuuluu ympäristönsuojelu ja -terveydenhuolto, eläinlääkintäpuoli, elintarvike- ja ympäristölaboratorio sekä kuluttajaneuvonta. Kaikki ympäristö- ja terveystarkastajat muuttivat saman katon alle. Alkuvastustuksesta huolimatta ratkaisu on todettu toimivaksi. Isommassa työyhteisössä viereisestä huoneesta saa apua ja tukea tarvittaessa.
Aikaisemmin kaikki asiat laidasta laitaan hoitanut yksittäinen ympäristösihteeri voi keskittyä nyt tiettyyn osaamispuoleen. Hän voi esimerkiksi hoitaa samantyyppisiä maa-ainesasioita koko seudun alueella. Aikaa riittää myös valvontaan. Ympäristölainsäädäntö on muuttunut kuluvan vuosikymmenen aikana paljon. Ympäristösihteeriltä vaaditaan tietämys niin eläinsuoja-, vesistö-, ilma-, maa-ainesasioissa kuin muissakin alan kysymyksissä. Direktiivien määrä on kasvanut muutamasta kymmenestä yli 500. Kuka yksittäinen henkilö pystyy hallitsemaan tämän työnteon rinnalla?
Entä miten seudullisuus palvelee yrittäjiä? Usean kunnan alueella toimiva yrittäjä tietää, että luvan käsittelyaika ei riipu enää kunnasta. Käsittelyajat ovat lyhentyneet. Seudulla on nyt yhtenevä käytäntö lupa-asioissa. Jätehuoltomääräyksetkin valmisteltiin yhteisesti eikä jokaisen kunnan tarvinnut tehdä sitä erikseen. Lähes kaikki uuden ympäristölain myötä vireille tulleet lupa-tarpeen arvioinnit on nyt käsitelty.
Seudullinen lautakunnan on puututtava myös räikeisiin ympäristörikkeisiin. Kunnan sisällä ei ole ollut välttämättä resursseja tai halua puuttua lisääntyviin ongelmatapauksiin. Loppuen lopuksi, mikä tällä hetkellä on kuitenkin kuntapäättäjille mahdottoman tärkeää – seudullinen toiminta on tuonut kustannussäästöjä. Molempina kahtena toimintavuotena on palautettu rahaa eikä budjetti ole kasvanut kuten muilla aloilla.
Näen, että kuntaliitosten rinnalla vaihtoehtoina on seudullinen toiminta, joka sopii tekniselle puolelle. Ympäristö on kaikille yhteinen, sillä ilmasto-ongelmat eivät tunne kuntarajoja.
Mari-Leena Kairivaara
Oulun seudun ympäristölautakunnan puheenjohtaja
