(Kolumni julkaistu Kalevassa 17.9.2021)
Suomen arktinen strategia on päivitetty. Sen pohjalta kävimme keskiviikkona eduskunnassa ajankohtaiskeskustelun maamme arktisesta politiikasta ja painopisteistä.
Painopisteitä ovat ilmastonmuutos, sen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä arktisen alueen asukkaat, hyvinvoinnin edistäminen ja alkuperäiskansa saamelaisten oikeudet.
Kaksi muuta ovat osaaminen, elinkeinot ja huippuluokan tutkimus sekä infrastruktuuri ja logistiikka. Näissä kaikissa pohjoisella elinkeinoelämällä, tutkimuksella ja tieteellä Oulun yliopiston johdolla sekä koulutuksen toimijoilla on paljon annettavaa niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti.
”Näen arktisen huippukokouksen myös keinona nostaa Suomen arktista vaikuttamista EU-tasolla sekä EU:n arktista politiikkaa.”
Korkean tason poliittiset kokoukset ovat keino sitouttaa valtioita ja yhteistyökumppaneita yhteisiin toimenpiteisiin. Arktinen huippukokous olisi jatkoa viime kauden Oulun ja Rovaniemen kokouksille.
Kesällä 2017 Oulussa Euroopan komissio ja Suomen ulkoministeriön järjesti ensimmäisen arktisten asioiden korkean tason EU-kokouksen. Sitä isännöinyt ministeri Soini oli vahvasti mukana arktisissa asioissa.
Syksyllä 2018 Rovaniemellä järjestettiin meidän arktisten parlamentaarikkojen aloitteesta arktisten ympäristöministerien kokous. Silloin maat sitoutuivat muun muassa vähentämään mustan hiilen käyttöä, jota presidentti Niinistö on nostanut ansiokkaasti esiin.
Näen arktisen huippukokouksen myös keinona nostaa Suomen arktista vaikuttamista EU-tasolla sekä EU:n arktista politiikkaa. Suomi odottaa EU:n panostuksia muun muassa arktisiin infrahankkeisiin, ympäristökysymyksiin, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen sekä arktiseen tutkimukseen ja innovaatioihin. Nämä ansaitsevat yhteistä sitoutumista ja arktisen huippukokouksen huomion.
Mari-Leena Talvitie
kansanedustaja (kok.)
Suomen arktinen parlamentaarikko ja Arktisen neuvottelukunnan jäsen
Oulu
