Arvoisa rouva puhemies!

Käsittelemme eduskunnan historian ensimmäistä sisäisen turvallisuuden selontekoa. Tässä yhteydessä on hyvä pohtia, mitä turvallisuus oikeastaan tarkoittaa, mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja mikä on tämän selonteon tarkoitus. Mihin se meitä eduskuntana ohjaa, jopa velvoittaa? Turvallisuus tarkoittaa tunnetta, että jokainen voi elää ilman jatkuvaa huolta tulevaisuudesta, läheisistä ja heidän turvallisuudestaan. Kyse on myös luottamuksesta yhteiskuntaa kohtaan ja oikeudentunnosta.

Selonteko antaa meille yhteisen tilannekuvan maamme turvallisuusnäkymästä. Sisäministeri Orpon johdolla on tehty hyvää työtä. Yhteinen tilannekuva ja arvio toimintaympäristön muutostarpeista ovat välttämättömiä, jotta voimme keskustella, tehdä tarvittavia linjauksia ja päätöksiä — niin valintoja kuin painotuksia.

Nykypäivän maailmassa turvallisuuteen vaikuttavat laaja-alaiset ilmiöt, eikä niitä voida lokeroida tai ratkaista yksittäisten hallinnonalojen toimenpiteillä. Maamme turvallisuuden kannalta ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välillä ei enää ole selvää raja-aitaa, eikä sellaista voida vetää. Suomen ollessa yhä kiinteämmin osa kansainvälistä yhteisöä maailman tapahtumat vaikuttavat epäsuorasti myös maamme sisällä. Turvallisuus rakentuukin meidän keskinäisestä luottamuksestamme niin toisiimme, eri toimijoihin kuin viranomaisiin. Myös maamme kilpailukyvyn kannalta on keskeistä, miten turvallisena maana Suomea pidetään.

Arvoisa rouva puhemies!

Turvallisuusviranomaistemme resurssit ovat kipurajoilla. Jokaisella turvallisuusviranomaisella on oma keskeinen tehtävänsä, ja niiden toimintaedellytykset on turvattava. Selonteossa tuodaan esille realistinen tilannekuva siitä, millaisia paineita sisäisen turvallisuuden alaan kohdistuu.

Selonteossa on linjattu, että poliisien määrä vakiinnutetaan noin 7 000 poliisin tasolle tämän vaalikauden aikana. Kokoomus pitää tätä tasoa ehdottomana miniminä, jonka alle ei voida mennä. Poliisien määrän riittävyyttä tulee säännöllisesti myöskin arvioida jatkokäsittelyssä. Hallituksen linjaus poliisien koulutusmäärien lisäämisestä on olennainen. Hätäkeskuslaitoksen resurssit vakiinnutetaan 600 henkilötyövuoden tasolle. Hätäkeskuksen lyhyt vasteaika ja kyky reagoida nopeasti soittajan asiaan on keskeistä avun välittämisessä. Käynnissä oleva tietojärjestelmäuudistus mahdollistaa verkottuneen toimintamallin käyttöönoton. Rajavartiolaitoksella on tärkeä tehtävä huolehtia kaikkien aluerajojemme koskemattomuudesta. Maarajamme valvonnan lisäksi merivartiosto tekee keskeistä työtä merirajamme turvaamisessa huolehtien niin pelastustehtävistä kuin elinkeinoelämän logistiikan kannalta keskeisen merenkulun toimintaedellytyksistä. Rajavartiolaitoksen tilanne on resurssien puolesta haastava, ja se on huomioitava. Pelastustoimen ja ensihoidon järjestäminen tulee viiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtäväksi yhteistyöalueittain. Tärkeätä on nyt huolehtia, että uusi ratkaisu turvaa pelastustoimen toimintaedellytykset ja palvelujen riittävän saatavuuden. Pelastustoimen kokonaisuudessa on tärkeää muistaa sopimuspalokuntien rooli ja tehtävä. Maahanmuuttohallinto on ollut viimeisen vuoden aikana suurien muutosten kohteena ja se on pystynyt reagoimaan nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen.

Hyvin toimiva poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen PTR-yhteistyö on oiva esimerkki viranomaisyhteistyön vaikuttavuudesta. PTR-yhteistyö toimii ja tehostaa myös rikosten selvittämistä. PTR-viranomaisten johtamisvastuita on hyvä selventää ja täsmentää sisäisen turvallisuuden strategiatyössä.

Selonteosta käytävässä jatkokeskustelussa tulee muistaa, että niukentuneet resurssit riittävät oikein kohdennettuina maamme turvallisuuden ylläpitämiseen. Joudumme kuitenkin tekemään valintoja siinä, miten resursseja käytetään jatkossa vaikuttavammin. Oikea-aikaisilla, harkituilla valinnoilla turvaamme toimivan palveluorganisaation, mutta meillä on oltava valmiutta keskustella ja priorisoida: voidaanko joidenkin rikosten selvittämistä painottaa resursoinnissa toisia tärkeämmäksi.

Sisäinen turvallisuus on viranomaistoimintaa paljon laajempi kokonaisuus. Sujuva viranomaisyhteistyö luo pohjan ehkäistä ja ratkoa ongelmia mahdollisimman varhain. Turvallisuusviranomaisten rinnalla onkin muistettava ennalta ehkäisevän työn merkitys. Mitä aikaisemmin pystymme tunnistamaan tekijät, jotka johtavat yhteiskunnan turvallisuutta eri lailla vaarantaviin asioihin, sitä parempi. Sitä vähemmän syntyy myös kustannuksia, ja samalla on pohdittava, miten saamme hillittyä tai jopa vähennettyä poliisin työmäärän kasvua.

Sisäisen turvallisuuden strategiatyössä turvallisuus on ymmärrettävä laaja-alaisesti. Työhön tulee kutsua mukaan niin viranomaiset kuin kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimijat. Meidän on kyettävä hyödyntämään kunkin osaamista ja resursseja yhteiskunnan yhteiseksi hyväksi. Turvallista Suomea ei rakenneta yksittäisten toimijoiden työnä vaan yhteistyöllä ja kumppanuuksilla aktiivisten ja vastuullisten kansalaisten toimin. Sitä kautta Suomi on tulevaisuudessakin maa, jossa on turvallista tehdä työtä, yrittää, opiskella ja elää.

Arvoisa puhemies!

Yhteiskuntamme vakaudelle ja sisäiselle turvallisuudelle luovat pohjan yhteiset arvot, hyvinvointi, demokratia, luotettava hallinto, oikeusvaltio ja toimivat instituutiot. Käsiteltävänä oleva selonteko painottuu perustellusti niin sanottuun kovaan sisäiseen turvallisuuteen, vaikkei sisäinen turvallisuus kuitenkaan ole, niin kuin selonteossa todetaankin, vain turvallisuusviranomaisten toimintaa.

Aloitimme laatuaan ensimmäisen sisäisen turvallisuuden selonteon eduskuntakäsittelyn hallintovaliokunnassa jo viime keväänä. Selonteko ja meneillään oleva sisäisen turvallisuuden strategiatyö antavat meille tilannekuvan niin muuttuneesta turvallisuustilanteesta, viranomaisresursseista ja toimenpiteistä kuin maamme tulevaisuuden turvallisuusnäkymistä.

Niukentuneet resurssit riittävät maamme ja kansalaisten turvallisuuden vaalimiseen ja ylläpitoon vain oikein kohdennettuina. Tämä tarkoittaa, että viranomaiset joutuvat tekemään valintoja, miten resursseja käytetään jatkossa vaikuttavimmin. Oikea-aikaisilla, harkituilla valinnoilla turvaamme toimivan palveluorganisaation. Meillä on siis oltava valmiutta keskustella ja priorisoida, voidaanko joidenkin rikosten selvittämistä painottaa resursoinnissa toisia tärkeämmäksi.

On tärkeää, että kokonaisturvallisuuden murroksessa pystymme turvaamaan riittävät viranomaisresurssit, mutta yhtä tärkeää on vaikuttaa siihen, että palvelutarpeen kasvua kyetään vähentämään, eli panostetaan ennaltaehkäiseviin palveluihin, estetään nuorten syrjäytymistä, työttömyyttä ja niin edelleen. Turvallisuusviranomaisten rinnalla on siis huomioitava ennaltaehkäisevän työn vaikutus. Mitä oikea-aikaisemmin pystymme tunnistamaan tekijät, jotka johtavat yhteiskunnan turvallisuutta erilailla vaarantaviin tekijöihin, sitä parempi. Sitä vähemmän syntyy kokonaiskustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Tärkeää on siis, miten pystymme pureutumaan syihin emmekä hoida ainoastaan seurauksia.

Suomalaisten luottamus turvallisuudesta vastaaviin viranomaisiin on korkea. Päättäjien ja vastuunkantajien katseet kääntyvät useimmiten niihin asioihin, mitä voidaan mitata. On siis kiinnitettävä huomiota myös siihen, millä aikataululla poliisi ja muut viranomaiset pystyvät kansalaisia palvelemaan. Ministeri Risikko on ansiokkaasti nostanut esiin, olisiko aika ja tarve esimerkiksi poliisin palveluihin asettaa tietynlainen palvelulupaus, jonka kautta pystyisimme läpinäkyvämmin ja oikea-aikaisesti osoittamaan resursseja yhteiskunnallisesti.

Arvoisa puhemies!

Jokaisella turvallisuusviranomaisella on oma, keskeinen tehtävänsä. Hyvin toimiva poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen PTR-yhteistyö on oiva esimerkki viranomaisyhteistyön vaikuttavuudesta. PTR-yhteistyö toimii ja tehostaa myös rikosten selvittämistä. On tärkeää, että PTR-viranomaisten johtamisvastuita selvennetään ja täsmennetään sisäisen turvallisuuden strategiatyössä. Niistä viime kuukausina on valmistunut myös tämä selvitys Tullin roolista, vastuista ja paikasta.

Selonteossa linjattiin, että poliisien määrä vakiinnutetaan noin 7 000 poliisin tasolle tämän vaalikauden aikana. Kokoomuksen ryhmälle tämä taso on ehdoton minimi, jonka alle ei voida mennä. Poliisien määrän riittävyyttä tulee säännöllisesti arvioida, ja siksi onkin tärkeää, että hallitus käsittelee ensi viikon kehysriihessä turvallisuutta yhtenä kärkiasiana. Myös hallituksen linjaus poliisien koulutusmäärien lisäämisestä on olennainen.

Sisäisen turvallisuuden strategiatyössä turvallisuus on ymmärretty laaja-alaisesti. Työhön on kutsuttu niin viranomaiset kuin kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimijat. Meidän on kyettävä hyödyntämään kunkin osaamista ja resursseja yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta vahvistavasti. On tärkeää myöskin, että eduskunta saa tietoa siitä, miten strategiatyö etenee. Yhteinen tahtotila on kuitenkin se, että Suomi on tulevaisuudessakin maa, jossa on turvallista tehdä työtä, yrittää, opiskella ja elää.

Loppuun lyhyesti siitä nuorten tulevaisuudentekijöidemme näkemyksestä, että tutkimuksen mukaan nuoret pitävät Suomea yhä vahvana luottamusyhteiskuntana. Oleellista onkin kansalaisten, toimijoiden, viranomaisten, vastuunkantajien ja koko yhteiskuntamme kannalta, että keskitymme siihen, miten voimme edelleen vahvistaa sitä luottamusta ja keskitymme niihin asioihin, mitkä luottamusta edistävät.

Kiitokset lopuksi ministerille ja myöskin hallintovaliokunnan puheenjohtaja Eerolalle, varapuheenjohtaja Korhoselle ja koko valiokunnalle uskalluksesta tehdä kattava ja pidemmän aikavälin sisäisen turvallisuuden selonteon mietintö.

Arvoisa puhemies!

Saamme olla yhtä mieltä siitä, että Suomen talous on kääntynyt selvään kasvuun. Valtiovarainministeriö nosti tämän vuoden kasvuennusteen 2,4 prosenttiin, ja ennusteen mukaan työllisyys paranee yli 0,5 prosenttia vuodessa. Työllisyysaste nousee hivenen yli 70 prosenttiin vuonna 2019. Paljon on vielä kuitenkin matkaa siihen, että pääsemme lukuihin, joissa olimme kymmenen vuotta sitten. Pääministeri Vanhasen, valtiovarainministeri Kataisen aikakausi, jolloin itse toimin eduskunta-avustajana, jäi mieleen — kävin läpi valtion talouslukuja siihen aikaan — siitä, että Suomi pystyi viimeksi silloin suunnittelemaan taloutta ilman velannostoa ja maksamaan jopa valtionvelkaa pois. Tämän hetken ennusteen mukaan julkinen velka ei näytä taittuvan vielä vaalikauden aikanakaan eikä lisävelanotto ole pysähtymässä tavoitteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että valtion ja paikallishallinnon ennustetaan olevan selvästi alijäämäinen vuonna 2021.

Arvoisa puhemies!

Muutama sana kuntataloudesta, panostuksista turvallisuuteen ja osaamiseen sekä tarvittavista uudistuksista:

Julkisen talouden suunnitelman mukaan valtion toimenpiteiden kuntataloutta vahvistava vaikutus on vuoden 2019 tasolla 620 miljoonaa euroa. Hallituksen asettama menorajoite vuoden 2019 tasolla on 450 miljoonaa euroa, mikä on euromääräinen raja valtion toimista kuntatalouteen aiheutuvalle toimintamenojen muutokselle. Kuntatalouden menorajoite ei takaa sitä, että kustannusvaikutukset toteutuvat sen suuruisena kuntataloudessa, koska kunnat voivat monin osin itse päättää, miten ne toteuttavat hallituksen linjauksia. Julkisen talouden raameihin vaikuttaa kuitenkin se, että kunnille ei osoiteta uusia kuntataloutta heikentäviä tehtäviä, ellei niitä korvata täysimääräisesti. Tämä on linjaus, josta on pidettävä kiinni tulevaisuudessakin.

Arvoisa puhemies!

Sisäisen turvallisuuden merkitys yhteiskunnan kivijalkana on tunnustettu ja tehty muun muassa sisäisen turvallisuuden selonteon mukaisia panostuksia turvallisuuteen. Sille sektorille lisätään edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna 98 miljoonaa euroa ensi vuonna. Tämä ei kuitenkaan helpota kehyskauden loppua, mikä tarkoittaa sitä, että kehyskauden sisäisen turvallisuuden määrärahoihin on palattava jo ensi tai viimeistään seuraavan vuoden aikana.

Arvoisa puhemies!

Julkisen talouden suunnitelma näyttää suuntaa, kannustaa ja luo ennustettavuutta ja luo myös tulevaisuususkoa, sen merkitystä ei siinä mielessä pidä aliarvioida. Tärkeää on, että koulutukseen ja tutkimukseen osoitetaan panostuksia. Tämän käsittelyssä olevan kehyskauden aikana kohdistetaan 340 miljoonan euron lisäpanostukset, joita osoitetaan muun muassa varhaiskasvatukseen, perusopetukseen, ammatilliseen koulutukseen, korkeakoulutukseen ja tutkimukseen. Tästä 200 miljoonaa euroa on budjettirahoitusta, 140 miljoonaa euroa koulutuksen ja tutkimuksen pääomitusta. On tietenkin selvää, etteivät ne korvaa useiden vaalikausien aikana tehtyjä vähennyksiä, mutta suunnanmuutos on selvä: lisäsäästöjen sijaan tehdään panostuksia.

Ammatillisen koulutuksen uudistus otetaan käyttöön ensi vuonna, ja sen toimeenpanon tukeen kohdistetaan 15 miljoonaa euroa kahtena ensimmäisenä vuotena. Reformi vastaa joustavammin työelämän muuttuviin tarpeisiin, ja se ehkäisee nimenomaan nuorten syrjäytymistä ja koulutuksen keskeyttämistä. Korkeakoulujen profiloitumista tukevaa työnjakoa kehitetään samalla kun keskinäistä ja tutkimuslaitosten kanssa tehtävää yhteistyötä tiivistetään. Yliopiston ja tutkimuslaitosten yhteyteen perustettavien lippulaivatutkimuskeskittymien toteuttamiseksi Suomen Akatemian myöntövaltuutta korotetaan 25 miljoonalla eurolla sekä ensi että seuraavana vuonna. Tutkimusaineistojen, ‑tulosten ja osaamisen laajaa hyödyntämistä ja avoimuutta edistetään. Hallitus sitoutuu datalähtöisen tutkimuksen kehittämisohjelman toteuttamiseen, johon osoitetaan kehyskaudella yhteensä 33 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä, tästä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä tässä salissa. Sen takia emme voi tehdä maakuntauudistuksesta sellaista, joka siirtää valtion alueelliset toiminnot ja aiemmat kuntapohjaiset kuntayhtymät uuteen maakuntaan, vaan meidän on samalla kyettävä tekemään myös toiminnallisia, rakenteellisia uudistuksia, sellaisia järkeviä valintoja, jotka ovat kokonaistaloudellisia, kansalais- ja asiakaslähtöisiä sekä ottavat käyttöön samalla sähköiset palvelut kuin uudet toimintatavat ja ylläpitävät hyvää johtamista.

Rakenteellisten uudistuksien sarjassa tarvitsemme myös perhevapaauudistuksen, joka kannustaa erilaisiin joustoihin ja mahdollistaa ne, huomioi perheiden erilaiset elämäntilanteet. On tärkeää edistää työelämän tasa-arvoa ja parantaa erityisesti äitien ja myös äitien työnantajien asemaa työmarkkinoilla.

VANKILALÄHETYSPÄIVÄT 2016  Oulu, Keskustan seurakuntatalo

5.11. Klo 13 Päiväjuhla ”Minä annan teille tulevaisuuden”

Mari-Leena Talvitie,
oululainen kansanedustaja, lakivaliokunnan jäsen

 

Hyvät vankilalähetyspäivien järjestäjätahot ja tahojen edustajat

Hyvät osallistujat, hyvät naiset ja miehet

Oli kunnia saada oululaisena toisen vuoden kansanedustajana ja lakivaliokunnan jäsenenä kutsu puhumaan tänne valtakunnallisen vankilalähetyspäivän Päiväjuhlaan – joka järjestetään kotiseurakuntani alueella.

Teema ”Minä annan teille tulevaisuuden” luo meille kaikille ajattelemisen aihetta – millä keinoin voimme kääntää ajatukset tulevaan, sinne jonnekin mistä emme juuri mitään vielä tiedä. Siihen tarvitsemme luottamusta, rohkeutta ja uskoa.

Ajattelun kääntäminen tulevaisuuteen pitää sisällään ja tiedostaa jo elettyjen hetkien ja päivien tapahtumat. Sen, että olemme käsitelleet niitä ja hyväksyneet sen, mikä ei muuksi muutu. Toisaalta samaa viestiä voimme ajatella olevan myös tämän päivän, Pyhäinpäivän sanomassa. Muistamme läheisiämme, jotka eivät ole enää täällä keskuudessamme ja samalla käsittelemme asioita, menetyksiä ja kaipuuta – jotta pystymme ponnistaa vahvempina eteenpäin – sinne jonnekin, tulevaisuuteen.

Pohdin puheessani niitä tekijöitä, jotka kääntävät katsettamme ja toimintaamme tulevaisuuteen – niin yksilön, perheen kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Rakastan erilaisia mietelauseita ja oman tulevaisuususkoni olen tiivistänyt lauseeseen, ”Tulevaisuus kiinnostaa, koska aion viettää loppuelämäni siellä.”

Ihminen – meistä jokainen on toiminnassaan vahvasti tunneperäinen toimija, erityisesti silloin kun turvallisuuden tunnettamme horjutetaan. Kun on vain silmänräpäys aikaa ajatella ennen kuin toimii tai ehkä jälkeenpäin huomaa, ettei tullut ajateltua ollenkaan ennen toimintaa. Vaikka me kuinka haluaisimme olla vain järjellisiä ja tietoihin perustuvia toimijoita – pystymme toimimaan järjen kautta vain silloin, kun kykenemme – edes sen pienen hetken – ajattelemaan, arvioimaan, suunnittelemaan ja siten rakentamaan hieman pohjaa, kivijalkaa sille, miten aikoo toimia.

Suomi on turvallinen maa monella mittarilla mitattuna, niin Euroopan tasolla kuin kansainvälisesti. Silti moni kokee turvattomuutta. Sisäministeriön johdolla valmisteltiin viime keväänä laatuaan ensimmäinen Sisäisen turvallisuuden selonteko, jota eduskunta käsitteli alkukesästä. Tilannekuvaan pohjautuva laaja-alainan strategiatyö on käynnissä ja siihen työhön Sisäministeriö on kutsunut laajasti järjestöjä ja eri alan toimijoita – hyvä niin.

Sisäisen turvallisuuden selontekoa varten keväällä 2015 tehdyistä kansalais- taustakyselyistä jäi mieleen erityisesti se, että suomalaiset kokivat pääosin turvallisuustilanteensa hyväksi – turvallisuuteen vaikuttivat mm. läheiset, perhe, työ, toimeentulo. Kuitenkin asia, joka tuotti turvattomuuden tunnetta  selkeästi kaikkein eniten, oli olla seurassa, jossa läheinen tai joku muu henkilö käytti alkoholia tai päihteitä. Tämä näkyy myös poliisin työmäärässä yhä kasvavina lukuina eli näissä asioissa meidän olisi pystyttävä puuttumaan syihin, ei pelkästään seurauksiin.

Alkoholin käyttöä oon kyettävä ohjaamaan sinne, missä sitä käytettäisiin mieluummin yhteisesti ravintola- ja ruokapaikoissa, ns. valvottujen silmien alla aikuisten kesken eikä kuin hieman piilossa tai salaa kodeissa, joissa liian usein muut erimielisyydet ja riidat yritetään ratkoa sen avulla. Toki myös puhumisella sekä meidän aikuisten esimerkeillä on iso vaikutus. Enää ei onneksi yhteiskunnassamme tarvitse jotain tekosyytä, jos ei halua käyttää alkoholia.

Yksilön, ihmisen kannalta olisi merkityksellistä, miten lähiyhteisö pystyy tukemaan sitä kasvua, jossa rohkeus voittaa ja valtaa tilaa pelon sijaan. Jossa tuetaan turvallisuutta eikä pohdita turvattomuutta. Miten edistetään ja tuetaan yhteisöllisyyttä sen sijaan, että monin eri toimin – aivan kuten huomaamattaan ohjataan ihmisiä yksinäisyyden polulle, yksinäisyyteen. Moni vankilasta vapautunut, entinen vanki kokee varmasti yksinäisyyttä ja juuri se tunne saa helpommin ajautumaan samaan kaveriporukkaan, josta on jo päättänyt erkaantua. Syrjäytetään nuoria ja sitten kerrotaan, että he ovat syrjäytyneet. Jokaisella on kuitenkin halu tulla

nähdyksi,

kuulluksi

– rakastetuksi.

Ennen kuin vanki on vapautumassa, häneltä olisi hyvä kuulla ja hänen kanssaan hyvä keskustella, mitkä asiat hän on kokenut turvattomana ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hänen pelkoihinsa, yksinäisyyteensä sekä puhua niistä asioista ja ihmisistä, jotka pelottavat tuomion suorittamisen jälkeen. Tätä kautta myös toivottavasti löytyisi joku rinnallekulkija. Entinen vanki, jos joku meistä, tarvitsee oman enkelin – oman rinnallekulkijansa. Usealla sellainen voi olla perheen tai ystävän kautta, mutta tässä kohdassa voisi olla myös parannettavaa. Siinä kolmannen sektorin toimijoilla niin kirkoilla kuin eri seurakunnilla, järjestöillä yhdessä yhteiskunnan kanssa on iso ja merkityksellinen rooli jo nyt. Jaksan kuitenkin uskoa, että Suomessa on paljon vapaaehtoisia, jotka haluaisivat tämänkaltaiseen vapaaehtoistyöhön. Uskon, että juuri teitä on tässä salissa. Tässä kuussa järjestettävä vapaaehtoistyön päivä on hyvä mahdollisuus nostaa asiaa myös laajempaan julkiseen keskusteluun.

Entä miten on vangin perheen laita? Usein saatetaan unohtaa, että vanki, joka on vankilassa sovittamassa tekoaan ei ole ainut, joka kärsii tilanteesta. Hänen tekemisensä ei ole hänen lastensa, puolisonsa tai läheisensä syitä, vaikka toki jotkut läheisten aikaisemmat teot, taustat ja asiat ovat saattaneet vaikuttaa tilanteeseen, johon on tultu – esim. läheisiin kohdistuvissa henkilö – tai omaisuusrike. Läheiset joutuvat kantamaan omalta osaltaan seurauksia – usein pitkäaikaisia ja monelta kantilta, niin taloudellisesti ja sosiaalisesti kuin henkisesti ja fyysisesti.

Olisi tärkeä, että pystyisimme yhteiskuntana avoimempaan keskusteluun ja tukemiseen. Tarjoamaan luontevia ja hyviä paikkoja keskusteluihin ja tapaamisiin, niin vankilassa kuin muunlaisessa ympäristössä – nimenomaan elämänkumppaneille, puolisoille, vanhemmille ja perheille. Mahdollisuuksia esimerkiksi vertaistukikeskusteluihin tai ryhmiä, joissa perheet voisivat tavata toisiaan ja vähintään aikuiset pääsisivät keskustelemaan. Vertaistuki eli se, että tapaat muita samassa tilanteessa olevia on erityisen tärkeää. Monet tilastot ovat osoittaneet sen monipuoliset vaikutukset ihmisen hyvinvointiin, arjen jaksamiseen.

Tätä työtä tukee myös ensi vuoden 2017 talousarviotavoitteet, joissa Rikosseuraamuslaitos on nostanut vaikuttavuustavoitteekseen vähentää rangaistusta suorittavien riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Tavoitteena on valmentaa rangaistusta suorittavia rikoksettomaan elämään tukeutuen yhteiskunnan yleisiin palvelujärjestelmiin. Tavoitteena on varmistaa oikeusturva ja yhdenmukaiset käytännöt varmistaminen sekä lisätä suunnitelmallista ja asteittaista vapauttamista.

Yhteiskunnallista keskustelua on viime aikoina ja nyt jo liian pitkään yrittänyt hallita ajan puute, kiire ja monen asian päällekkäinen suorittaminen. Joku voisi kuvata sitä, että  se on suoranaista lyhytnäköisyyttä. Mihin kotimaamme, ensi vuonna 100 vuotista itsenäisyyttä juhliva Suomi on menossa ja mitä se tulevaisuudeltaan haluaa? Sipilän hallituksen hallitusohjelma otsikko on ”Yhdessä rakennettu 2025″. Se on hyvä tahtotila. Rakennettu tarkoittaa sitä, että asioita on suunniteltu, pohdittu, arvioitu ja sovittu, päädytty tai päätetty ryhtyä toimeen.

Hyvinvointiyhteiskuntamme parhaimmat vuodet ovat taakse jääneitä ja siksikin meillä on paljon purettavaa, peruskorjattavaa ja uudelleenrakennettavaa. Niukkojen resurssien aikana olisi meillä vastuunkantajilla oltava viisautta ja rohkeutta tehdä pidempiaikaisia investointeja, katsottava hieman pidemmälle tulevaisuuteen. Ne saattavat näyttää parin tulevan vuoden osalta – eli tämän hallituksen ajalta kalliilta, mutta kas kummaa, säästäisivät resursseja hieman pidemmälle aikavälillä. Jos vaan osaamme katsoa ja kantaa vastuuta sinne tulevaisuuteen.

Olisi kyettävä ottamaan kaikki resurssit mukaan tekemään ja toteuttamaan, nähtävä ennaltaehkäisevän työn merkitys, vertaistukiryhmät ja keskustelujen tärkeys. Kohdata ihminen ihmisenä ja saada hänet mukaan tekemään ja toteuttamaan. Sitä kautta pystymme kääntää katsetta politiikassa ja talousarviotasollakin niihin oleellisiin syihin. Sen sijaan, että hoidamme vain seurauksia. Nyt on viimeinen aika panostaa molempiin, jotta myös seuraukset vähenevät.

Rikosseuraamuslaitoksen ensi vuoden talousarvioesityksessä tuodaan esiin, että jo pitkään jatkunut vankiluvun lasku näyttää pysähtyneen. Vankiluvun arvioidaankin kääntyvän nousuun tämän vuoden jälkeen. Tutkintavankien määrän arvioidaan nousevan noin 30:lla, kun tutkintavankien säilyttämistä poliisin tiloissa lyhennetään vuoden alkupuolella voimaan tulevan lakimuutoksen vuoksi pääsääntöisesti enintään seitsemään vuorokauteen.

Vähennetään vapautumista suoraan suljetuista vankiloista ja lisätään avolaitosten käyttöä. Tavoitteena on, että ensi vuonna valvotussa koevapaudessa on päivittäin keskimäärin 225 vankia. Vankien toimintoihin osallistumista ja sellin ulkopuolella viettämää aikaa sekä henkilökunnan ja rangaistusta suorittavien välistä vuorovaikutusta lisätään.

Yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanon sisältöjä kehitetään. Yhteistyötä vankilan ulkopuolisten palveluja tuottavien toimijoiden, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, työvoimaviranomaisten ja koulutuksen järjestäjien kanssa lisätään.

Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa kehitetään nykyisessä vankilaverkostossa.

Suomessa on vankiloita 26, joista suljettuja laitoksia on 15 ja avovankiloita 11. Lisäksi meillä on Hämeenlinnan lähellä sijaitsevassa Vanajan avovankilassa perheosasto, jossa vangin on mahdollista asua pienen lapsen kanssa. Suomi on kaupungistunut nopeasti, mutta edelleen olemme myös harvaan asuttu ja pitkien etäisyyksien maa. Tämä tietenkin tuo omat vaikeutensa vankien ja heidän perheensä tasapuoliseen kohteluun. Näen tärkeänä, että vankilaverkkomme on syytä olla kansakuntamme ja elinkeinorakenteemme näköinen ja maantiedettämme mukaileva.

Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan Vankien päivittäinen keskimäärä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana koko ajan. Vuonna 2015 vankeja oli keskimäärin 3 068, mikä oli 19 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Ulkomaalaisten vankien määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut yli puolella ja heidän osuutensa kaikista vangeista on noussut 16 prosenttiin. Vuonna 2015 ulkomaalaisten vankien päivittäinen keskimäärä oli 477. Kaikkiaan eri kansalaisuuksia oli 61 eri maasta. Edelleen Suomen vankiluku on Euroopan pienimpiä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä on vankeja suhteellisesti noin 10 kertaa enemmän kuin Suomessa. Muissa pohjoismaissa suhteellinen vankiluku on likimain sama kuin Suomessa.

Loppuun, kun se sopii vähän kuin johdannoksi seuraavaan eli johtaja Ville-Veikko Pohjolan puheenvuoroon – muutama sana eduskunnan lakivaliokunnan vierailusta Pelsoon. Kävimme syyskuun lopussa valiokunnan pj. Kari Tolvasen johdolla tutustumassa Vaalassa sijaitsevaan Pelsoon. Vierailu oli erittäin ajankohtainen, sillä ensimmäiset 60-luvulla rakennetut vankilaosastot olivat päätetty sulkea lokakuun alusta, itse asiasta vierailuamme seuraavana päivänä.

Pelso on maamme ainoa niin kutsuttu ”Green Care” – vankila. Vangit saavat olla ainutlaatuisessa ympäristössä – jossa niin navettatoimet kuin muut maatilan työt kuten myös metsätyöt rytmittävät päiviä ja viikkoja. Ne antavat samalla voimaannuttavia kohtaamisia eläinten kanssa ja tarpeellista elämänsisältöä luonnollisessa, virkistävässä ja puhtaassa ilmassa. Pelso on myös valitettava esimerkki siitä, että mitä jälkeä saadaan kun ei toteuteta sovittuja, tarkoituksenmukaisia peruskorjaushankkeita sovitusti. On säästetty juuri niistä syistä ja siirretty peruskorjaushanketta tuonnemas – ja nyt joudumme maksamaan moninkertaisena työmääränä siitä johtuvia seurauksia. Toivon ja uskon, että asiat saadaan lähiaikoina ratkeamaan ja Pelsossa pystytään jatkamaan sitä hyvää työtä, mitä siellä ainutlaatuisessa luontoympäristössä toteutetaan.

Näillä muutamilla ajatuksilla kiitän mahdollisuudesta puhua ja jakaa kanssanne tämän hetken Vankilalähetyspäivien päiväjuhlassa. Rakastan runoja ja ajatelmia. Loppuun luen ajatelman, jonka sain ystävältäni 10 vuotta sitten. Silloin tuntui, että maailmani oli romahtanut – kun menetin juhannusaamuna äkillisesti rakkaan perheenjäsenen. Mignon McLaughlin on todennut, että ”Ainoa tarvittava rohkeuden laji on se, joka vie sinut tästä hetkestä seuraavaan.”

 

Pohjois-Pohjanmaan terveydenhoitajayhdistys ry 70-vuotisjuhla
Ravintola Hilikku
Sunnuntai 16.10.2016 klo 14
Kansanedustaja Mari-Leena Talvitie

Arvoisa liiton puheenjohtaja
Arvoisa yhdistyksen puheenjohtaja ja hallitus
Hyvä juhlayleisö

”Ken tuntee historian,
voi ymmärtää nykyisyyttä ja
osaa ennustaa tulevaa.”

On ilo ja kunnia saada alueen kansanedustajana tervehtiä omasta ja eduskunnan puolesta juhlivaa Pohjois-Pohjanmaan terveydenhoitajayhdistystä juhlapuheen muodossa ja siten onnitella 70 vuoden ikäistä yhdistystänne. Samalla käytän tilaisuuden kiittääkseni yhdistyksenne aiempia ja nykyisiä aktiiveja ja vastuunkantajia. Jokainen toimiva yhdistys tarvitsee paljon sitoutuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita kantamaan vastuuta yhteisistä asioista, edistäen alan osaamista sekä luoden yhteishenkeä ja tulevaisuudenuskoa ammattikuntaan.

Tämä on yhdistyksenne 70. toimintavuosi. Kun katsahdamme 70 vuotta ajassa taaksepäin isänmaamme tilanteeseen – vuoteen 1946, kohtaamme ajan, jolloin sotavuodet olivat jääneet taakse ja katse oli vahvasti tulevaisuudessa. Ihmisten mielissä ja ajatuksissa oli varmasti monet menetykset – mutta usko, luottamus ja tahto reilusta ja oikeudenmukaisesta Suomesta valtasi sijaa. Oli siis käynnistynyt voimakas ja monitasoinen isänmaan jälleenrakennus ja suomalaiset alkoivat rakentaa pohjoismaista, suomalaista hyvinvointivaltiota. Noina vuosina syntyivät suuret ikäluokat ja Oulun kaupungissa oli noin 30 000 asukasta. Kärpät, tuo puolen Suomen jääkiekkojoukkue oli perustettu saman vuoden alkupuolella.

Vuosisadan vaihteen ja ensimmäisinä vuosikymmeninä toimineet kiertävät hoitajattaret olivat lopettelamassa senkaltaista toimintaa ja tilalle oli tullut terveyssisarlaitos. Nämä nimikkeet muuntuivat sitten 60-luvun lopulla, tarkemmin vuonna 68 terveyskeskusten terveydenhoitajiin.

Terveydenhoitajan tehtävänä läpi yhteiskunnallisten muutosten on ollut aktivoida väestö huolehtimaan ja kantamaan vastuuta omasta terveydestään. Terveydenhuolto on ollut lähellä ihmistä ja sitä sen on oltava jatkossakin. Osana arjessa niin kodeissa, kouluissa, kuin neuvoloissa – mukana ihmisen koko elämänkaaren ajan. Terveyttä edistetään niin yksilön tasolla, kuin perheissä ja lähiyhteisöissä – kuin yhteiskunnallisesti. Kyse voi olla kaavoituksesta ja sitä kautta monipuolisen arkiliikunnan mahdollisuuksista, ei siis ainoastaan neuvola- ja terveydenhoitotoiminnasta.

Viime vuosikymmeninä voisi ajatella, että terveystieto olisi kaikkien saatavilla ja hoksauttajan, neuvojan rooli olisi kaventunut – vaan miten on käynyt? Tiedon tulva onkin yrittänyt sivuuttaa tai peittää alleen oikeanlaisen ja oikea-aikaisen tiedon ja terveydenhoidon henkilökunnan taidoille ja hoksautuksille on lähes yhtä suuri tarve kuin aiemminkin.

Jotta terveydenhoitajalla tai kellä tahansa muulla oman alan osaajalla on mahdollisuus tehdä työtä ja toteuttaa tehtäväänsä mahdollisimman hyvin, on meidän kiinnitettävä rohkenen sanoa enemmän huomioita työhyvinvointiin ja hyvään johtamiseen.

Työhyvinvointi on ratkaisevassa asemassa koskien työn toimivuutta ja ihmisten, niin kansalaisten kuin työntekijöiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Työhyvinvoinnille ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää, vaan sen voidaan katsoa koostuvan monista eri osista ja se on samalla hyvin subjektiivinen kokemus – miten työntekijä itse kokee voivansa tehdä työtä, saavansa siitä arvostusta ja voivansa kehittää työympäristöään. Työhyvinvointiin siis vaikuttavat niin työolot ja -ympäristö, henkilöstön toimivat suhteet kuin myös henkilön oma kokemus asiantuntemuksestaan ja sen kehittymismahdollisuuksista.

Suomessa työhyvinvointia on tutkittu. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt koonnin viime vuosien työhyvinvointi-tutkimuksista. Ongelmana työhyvinvointiin liittyvässä tutkimuksessa on kuitenkin niiden vähäinen jalkautuminen työpaikoille ja toimintatapoihin.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkistaa joka syksy kyselytutkimuksen avulla tehdyn työolobarometrin, joka kertoo palkansaajien työoloista ja miten he sen kokevat. Uusimmasta työolobarometrista syksyltä 2015 käy ilmi, että palkansaajien fyysisistä sairauksista tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja psyykkisistä oireista univaikeudet ovat pitkällä aikavälillä lisääntyneet. Positiivista on se, että suurin osa, 90 prosenttia, palkansaajista on arvioinut työkykynsä hyväksi tai melko hyväksi. Mahdollisuudet oppia ja kehittyä ovat viime vuosina parantuneet, joskin viime vuosina kasvu on tasaantunut. Hyvinvointia lisää myös palkitsevuus ja joustavat työajat, kuten erilaisten elämäntilanteiden huomiointi työ- ja loma-ajoissa sekä mahdollisuudet vaikuttaa työpaikan oloihin, työympäristön – tapaan toimia ja työskennellä.

Työssä jaksamiseen vaikuttaa vahvasti myös muutokset omassa työssä ja muutokset työpaikassa laajemminkin. Työolobarometri kertoo myös, että noin puolella palkansaajista on työpaikalla edellisvuonna otettu käyttöön uusia työmenetelmiä tai tietojärjestelmiä, jotka ovat vaikuttaneet omiin työoloihin.

Valitettavasti sähköisiin työkaluihin osoitetut odotukset nostaa tuottavuutta, helpottaa työtapoja ja uudistaa toimintatapoja ovat jääneet hyvin vaihtelevaksi. Meidän on valjastettava erilaiset sähköiset järjestelmät niin, että käytettävyys on keskiössä, niin suunnittelussa kuin jokapäiväisessä toimessa. 70-vuotisjuhlassa voi sanoa, että sähköisistä palveluista ja tietojärjestelmistä on saatava taloon rehtiä ja reiluja piikoja eikä vain kylällä kauppaa tekeviä isäntiä. Esimerkiksi sote-uudistuksessa on paljon erilaisia mahdollisuuksia hyvin toimiville ja suomalaisia palveleville sähköisille järjestelmille.

Voidaan myös pohtia ja arvioida, miten suuri merkitys hyvällä johtamisella on työhyvinvointiin. Työterveyslaitos on kerännyt johtamisen ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä ja hyviä käytänteitä jakavan oppaan työhyvinvoinnin ja tuottavuuden lisäämiseksi esimiestyön keinoin. Hyvällä johtamisella on vaikutusta työurien pituuteen ja sitä kautta myös siihen, että että väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen muutoksessa kykenemme turvaamaan kansalaisten hyvinvointipalvelut hyvällä tasolla. Työuran alku- että loppupäästä, on huomioitava työuran pidentäminen myös keskeltä – huomioitava on erityisesti joustavat mahdollisuudet perheen ja työelämän yhdistämiseen-

Työelämä on muuntunut kymmenien vuosien virka-ajattelusta työpolkuihin, joissa työtä tehdään lyhyemmissä jaksoissa, useiden eri työnantajien palveluksessa. Harva nuori enää voi ajatella tekevänsä työuransa yhdessä ja samassa työssä tai edes samassa työpaikassa. Työelämä muuttuu ja työmarkkinoiden on muututtava mukana.

Tarvitsemme työpaikoille enemmän vapautta ja vastuuta päättää omista työoloista, toimintatavoista ja esimerkiksi työajoista. Paikallisen sopimisen edistäminen ei saa jäädä enää toimivaksi sanapariksi vailla konkretiaa. Moni pienten lasten äiti tai isä olisi valmis jakamaan lastenhoitoa ja työtä, tekemään niin osa-aikaista työtä kuin lastenhoitoa, kun siihen luodaan reiluja ja joustavia kannustimia ja mahdollisuuksia. Syyttelemällä ei tämäkään asia uudistu vaan tarvitaan monipuolisia ratkaisuvaihtoehtoja. Näistä ratkaisuista hyötyisivät monesti niin koko perhe, työyhteisö kuin kuntatalouskin.

Oulun seutu on siitä ainutlaatuinen, että sen ikärakenne on niin nuori. Keski-ikä Oulussa on reilu 37 vuotta. Olemme ainut kaupunkiseutu, jossa työelämään tulevia nuoria on enemmän mitä pitkän työuran tehneitä, eläkeikään siirtyviä.

Tämä näkyy koulutuspaikkojen niukkuutena, nuorisotyöttömyystilastoissa sekä kaupungin panostuksissa mm. nuorten mahdollisuuksiin päästä ensimmäisiin kesätyöpaikkoihin, oman alan töihin. Oulussa on käytössä mm. nuorten Kesätyösetelit ja oppisopimus koulutuksen kuntalisä. Uskomme, että maan hallituksen linjaus oppisopimuskoulutuksen uudistuksesta koulutussopimukseen auttaa jatkossa Oulun seudun toimijoita. Sopimus ei olekaan työntekijän ja opiskelijan välinen työsopimus vaan koulutuksen järjestän, työnantajan ja opiskelijan välinen koulutussopimus ja tämä parantaa nuoren mahdollisuuksia saada työn ohessa opetusta ja ohjausta, eikä toisin päin.
Hyvät kuulijat

Suomessa suunnitellaan ja rakennetaan tulevina vuosina erittäin laajoja yhteiskuntamme rakenteita ja hallintoa muokkaavia uudistuksia. Rohkenen sanoa, että kyse on suurimmasta kokonaisuudistukseen ensi vuonna 100 vuotta saavuttamamme itsenäisyytemme aikana.

Löysin joku aika sitten muistikirjani ajoilta, jolloin aloitin Oulun kaupunginvaltuutettuna vuoden 2004 kuntavaalien jälkeen. Silloinen hallitus oli lanseeraamassa PARAS-lainsäädännön. Ministerit Heinäluoma, Manninen olivat kertoneet keväällä 2005 meille Pohjois-Pohjanmaan kuntapäättäjille, että tarvitsemme pikaisesti palvelu- ja rakenneuudistukset, sillä väestömme ikääntyy ja palvelutarvetta kasvaa, samaan aikaan kuin suuret ikäluokat ovat eläkeiässä eikä työelämään tule yhtä paljon enää nuoria. Vain nopeiden uudistusten kautta pystymme vastata 2020-luvun ennakoimattomaan ja haasteelliseen tilanteeseen. Miten on käynytkään vuoden 2005 jälkeen?

Nyt – kun jokainen tämän maan eduskuntapuolue on ollut hallituksessa viimeisen vuosikymmenen aikana, ja nyt ollaan jo lähempänä vuotta 2020 kuin 2005. Sipilän hallitus on päättänyt, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus etenee pala palalta. Ensimmäiset lakiluonnokset ovat jo tulleet ja niiden osalta lausuntokierros on käynnissä marraskuun alkuun.

Lähtökohtana on vielä selkeämmin oltava tulevaisuuden sosiaalityön, sairaanhoidon ja terveydenhuollon limittyneisyys ja yhteisvastuu. Niukkojen resurssien aikaan on vastuullista ja välttämätöntä kyetä uudistamaan toimintatapoja aidosti niin kansalaisen ja käyttäjän, asiakkaan kuin työntekijän näkökulmasta – ymmärtäen sen, että yleensä silloin myös veronmaksajan kokonaisnäkökulma tulee huomioiduksi vastuullisesti.

Terveydenhuollolla on merkityksellinen rooli uudistuksessa – tavoitteena kun on vahvistaa perusterveydenhuollon merkitystä ja vaikuttavuutta, nostaa ennaltaehkäisevän hoidon, tiedon ja hoksautuksen roolia. Terveydenhuolto on asiantuntija tällä alueella. Perusterveydenhuollossa kysymys ei ole lääkärin vastaanotolle pääsystä vaan kaikkien ammattilaisten osaaminen on otettavaa käyttöön laajemmin ja vaikuttavammin.

Ennaltaehkäisevän työn rooli on nostettava jalustalle ja sitä on tuettava, monitasoisesti. On kiinnitettävä huomioi syihin ja niiden ennaltaehkäisemiseen sen sijaan että kulutamme resurssit ja taloudelliset panostukset kerta toisensa jälkeen seurausten hoitamiseen. Niukkojen resurssien ja tiukan talouden aikana siihen ei tunnu olevan rohkeutta eikä varaa. Meidän olisi kyettävä kysymään, millaisen laskun maksajaksi me joudumme tulevaisuudessa, jos tämä rohkeus puuttuu.

Alueuudistuksiin kuuluu sote-uudistuksen rinnalla Tulevaisuuden kunta – hanke, jonka vetovastuu on ministeri Anu Vehviläisellä. Neljännen kauden kuntapäättäjänä ja vastuunkantajana on ilo toimia tulevaisuuden kunta-hankkeen parlamentaarisessa eli kaikki puolueet edustettuna olevan työryhmän varapuheenjohtajana. Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirryttyä kunnilta maakunnille, saavat myös kunnat uusia ja ainutlaatuisia mahdollisuuksia erikoistua esimerkiksi sivistyksen ja elinvoiman saralla. Parhaillaan työstämme välillä raporttia tulevaisuuden kunnan tehtävistä ja roolituksessaan. KEskitymme siinä työllisyys- ja elinvoimatekijöihin, hyvinvoinnin, osaamiseen ja sivistyksen edistämiseen sekä kuntademokratian eli kuntalaisten monipuolisen osallistumisen vahvistamiseen. Väliraportti valmistuu ja lähetetään lausuntokierrokselle ensi tammikuussa.

Tulevaisuudessa kunnille on luotava taloudellisia kannustimia rahoituksessa, jotka ohjaavat kuntia panostamaan ennaltaehkäisevään toimintaan, nostamaan katsetta seurauksien hoitamisesta syiden ennaltaehkäisemiseen.

Jotta pystymme toteuttamaan asetettuja uudistuksia, keskeistä on muuttaa ajattelu hallintokeskeisyydestä käyttäjä- ja asiakaslähtöisyyteen. Sote-uudistuksessa keskiöön on hallintohimmeleiden sijaan nostettava ihminen, hänen hyvinvointinsa ja yksilölliset palvelutarpeet. Lähipalvelut on sujuvan arjen perusta – tulevaisuuden kunnassa palvelurakenteen lähtökohtana on se, että palvelut sijaitsevat siellä missä ihmiset ovat, mihin he voivat kulkea ja missä palvelut saavat mahdollisuuden kehittyä. Hyvinvoivan ihmiset ja elinvoimaiset kaupunkiseudut luovat Suomen menestyksen.

Entä mikä on terveydenhoitajan rooli tulevaisuudessa? Terveydenhoitaja on ihmisten kohtaamisen ammattilainen; hoitotyön, terveydenhoitotyön ja kansanterveystyön asiantuntija. Työn menestyksellinen toteutus vaatii hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, ihmistuntemusta. On tärkeää tiedostaa ja tunnistaa muutokset ihmisten elinympäristöissä ja tuntea erilaisten elinolosuhteiden vaikutukset. Toivottavasti terveydenhuollon koulutus tunnistaa tämän jatkuvan tarpeen ja osaa tukea sitä kautta teitä osaamisen kehittämisessä ja ammattissanne.

Näillä ajatuksilla tervehdin teitä juhlayleisö ja juhlivaa yhdistystänne –

Omasta ja eduskunnan puolesta toivotan teille iloista juhlapäivää
vastuullista, ennaltaehkäisevää ja rohkeasti uudistavaa asennetta ja otetta
niin työssänne kuin yhdistystoiminnassa!

Onnentoivotuksen teen yhden eniten käyttämäni lainauksen muodossa. Se on Benjamin Disraelin sitaatti ja sain sen lapualaiselta puolueaktiivi, terveydenhoitaja Johanna Ikolalta – ollessamme molemmin ensi kertaa eduskunta-vaaliehdokkaana, keväällä 2003.

” Menneisyys on viisautta varten,
Nykyhetki kuuluu toiminnalle,
mutta ilolle on varattu tulevaisuus.”