Oulun yliopiston kirjaston 60-vuotisjuhlaseminaari 23.5.2019

Oulun yliopisto, Agora-Sali

”Kirjastot sivistyksen mahdollistajana Suomessa”

Hyvä rehtori ja kirjaston johtaja 

Hyvät kuulijat, hyvä juhlaväki

On ilo ja kunnia onnitella 60 vuotiasta, olkoonkin kirjastojen polulla vasta alkupuolella olevaa, Oulun yliopiston kirjastoa. Kiitos kirjastonjohtajalle Minna Abrahamsson-Sipposelle kattavasta ja upeasta juhlapuheesta sekä kutsusta puhumaan tähän yhteiseen juhlapäivään. 

Mitä sivistys on ja miten se määritellään? Verkkopohjaisen, kansalaisten ylläpitämän sanakirja Wikipedian mukaan sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Tässä mielessä puhutaan opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä, humanistisesta ja luonnontieteellisestä sivistyksestä, yleissivistyksestä tai akateemisesta sivistyksestä, sekä toisaalta ihmisen sisäisestä kehittyneisyydestä ja kypsyydestä. Jälkimmäiseen saatetaan viitata ”sydämen sivistyksenä” tai viisautena.

Entä jos kysyy Kotukselta, kotimaisten kielten keskukselta mistä sana sivistys oikein tulee? Kotuksen vastaus: Sivistyksen juuret ovat suomen kansankielessä. Suomen murteissa on ollut tuttu verbi sivistää, jolla tarkoitetaan siistimistä, kohentamista ja viimeistelemistä. Kirjakieleen sivistyksen toi nykymerkityksessään kangasniemeläinen Reinhold von Becker 1820-luvulla. Samalla tulivat kirjakieleen myös verbit sivistää ja sivistyä. Verbien pohjana on adjektiivi siveä, jonka alkuperäisen merkityksen on esitetty olleen ’siisti’.

Klassisen määritelmän mukaan yleissivistystä ovat tiedot ja taidot, jotka kuuluvat jokaiselle kansalaiselle. Sen juuret ovat antiikin maailmassa ja nykymuotoisena se heräsi eloon valistuksen aikana. Jokaisella kansalaisella tulee olla sellaiset tiedot ja taidot, hänen tulee siis olla sivistynyt kyetäkseen muodostamaan maailmankuvaansa saamistaan tiedoista, osallistuakseen yhteisten asioiden hoitoon. 

Opetushallituksen entisen pääjohtaja Jukka Sarjala on maininnut yleissivistyksen ominaislaaduksi myös joutilaisuuden viitaten siihen, että kouluissa tuetaan ja edistetään sivistystä. “Suomen sana ‘koulu’ juontuu ruotsin ja latinan kautta kreikasta, jossa sanan ‘skhole’ yksi merkitys oli joutilaisuus. Yleissivistävä koulutus oli siis tarkoitettu vapaille kansalaisille, jotka laajensivat tietämystään. – Mitä voisimme tästä oppia kehittäessämme maamme yleissivistävä koulutusta? Joutilaisuudellekin tulee olla tilansa. Kirjastot voivat niitä tiloja tarjota ja on hienoa, että monessa oululaisessa monitoimitalossa kirjastot ovat koulun yhteydessä, monitoimitalojen sisällä ja keskellä jopa niiden sydäminä. 

Sivistystä ja sen merkitystä voi lähestyä siis eri näkökulmista. Tässä puheessani ajattelin jakaa kanssanne historiaa ja taustapolkua siitä, miten kirjastot ovat luotu ja kehittyneet Suomessa. Miten ne ovat mahdollistaneet kansalaistemme ja siten myös yhteiskuntamme sivistystä?

Mutta ennen kuin mennään tarkemmin kirjastolakiin, millainen on Oulun yliopiston kirjaston ensiaskeleet maamme kirjastojen polulla? 

Viime viikolla Oulun yliopiston Alumnijuhlassa julkaistiin Oulun Yliopistoseuran 100v. historiateos. Sen kirjoittaja, Filosofian tohtori Samu Sarviaho toi esiin Yliopistoseuran historiaa käsittelevässä puheessaan Yliopistoseuran ja Oulun yliopiston kirjaston yhteyden – josta juontaa myös ajankohta eli se, että olemme nyt juhlistamassa 60-vuotiasta Oulun yliopiston kirjastoa. 

Luen katkelman Sarviahon puheesta:

”Laki Oulun yliopistosta tuli voimaan 1.8.1958. Yliopiston perustamisvaiheita on usein kutsuttu yliopistotaisteluksi. Ratkaisutaistelut käytiin Helsingissä, mutta seura antoi selustatukea merkittävänä tekijänä Oulussa. Se hoiti monia käytännön asioita ja loi kansanliikkeen. Keskeistä oli, että seuralla oli alusta asti hyvät yhteydet Oulun kaupungin johtoon, jonka edustajia oli sen hallinnossa. Maaherra Kalle Määtän kaltaiset henkilöt takasivat seuran hyvät yhteydet valtakunnan eturivin poliittisiin päättäjiin. Oululaisen elinkeinoelämän edustajat olivat myös hyvin edustettuina alusta asti, kuten Kalevan toimitusjohtaja K.A. Korkeakivi. Tällaiset yhteydet ovat olleet merkittävässä roolissa myöhemminkin.

Seuran toiminta ei suinkaan loppunut, kun sen pitkäaikainen tavoite toteutui. Uusissa säännöissä todettiin, että sen pitäisi tukea yliopiston toimintaa ja edelleen kehittämistä. Jo hieman ennen yliopiston perustamista seura perusti toimikunnan, jonka tavoitteena oli tieteellisen kirjallisuuden kerääminen. Toimikunta lähetti lahjoituspyyntöjä muun muassa tieteellisille seuroille ja yksityishenkilöille. Parin vuoden aikana saatiin lahjoituksena noin 20 000 nidettä etenkin Oulun läänin alueelta. Tällä tavalla seura käytännössä loi Oulun yliopiston kirjaston perustan.”

Hieno tarina. Oulun yliopiston kirjasto on perustettu kansanliikkeestä, pohjoisten ihmisten tuesta ja yhteisestä voimainponnistuksesta. 

Kirjasto on kiinteä osa suomalaista sivistysihannetta ja demokratiaa. Kaikille avoimena, maksuttomana palveluna kirjasto edistää monipuolisine kokoelmineen kansalaisten sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumista. 

Kirjastossa todentuu ajatus siitä, että kaikilla tulee olla lähtökohtaisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen, monipuoliseen sivistämiseen ja itsensä kehittämiseen. Kirjasto on paikka ja palvelu, joka tarjoaa kaikille avoimen ja maksuttoman pääsyn tietoon ja kulttuuriin.  Se on väylä omaehtoiseen itsensä kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen. 

Meillä on erilaisia muistoja kirjastoista. Omat kirjastomuistot lapsuudesta – oli tärkeää, että kirjastoon pääsi itsenäisesti ja pyörällä -matkaa oli noin 1,5km, Koskenkorvan kyläkirjastoon. Kun tulin opiskelemaan 20vuotta sitten ympäristötekniikkaa tänne yliopistolle ja muutin Ouluun, niin tutuksi tuli yliopiston kirjastot. Niiden lukuväliköt, hakukoneet – joita käytin silloin ensi kertaa. Mieleen on jääneet kohtaamiset ja keskustelut ihmisten kanssa. 

Viime aikainen kirjastokokemus on lähinnä sitä, että käyn kirjastossa lasten, eskarilaisen ja tokaluokkalaisen kanssa. Molemmilla on omat kirjastokortit ja lukeminen on mieluisaa tekemistä. Tokaluokkalaiselle se on tällä hetkellä lähes koukuttava, lukemisen päivävauhti kun saattaa olla kirja tai toistasataa sivua. Myös eduskunnassa on kattava kirjasto vaan viime kaudella oli muka liian vähän aikaa tutustua sen tarjontaan tarkemmin. 

Koulun ohella kirjasto on ollut portti valistuneeseen, aktiiviseen kansalaisuuteen. Kirjasto on tärkeä osaamisturva myös työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella oleville henkilöille. Näitä perinteitä ja tehtäviä meidän on vaalittava, päivitettävä ja jopa markkinoitava – jotta niiden arvo ymmärretään eri ikäluokissa, taustoissa ja elämäntilanteissa. 

—

Miten sitten kirjastot ovat kehittyneet ja mahdollistaneet lukutaidon ja demokratian leviämisen Suomessa? Varhaisimmat kotimaiset kirjastot olivat kansainvälisen esikuvan mukaan luostarikirjastoja ja kirkkojen kirjakokoelmia. Muita merkittäviä 1800-luvulla perustettuja kotimaisia kirjastoja oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kirjasto (1831). Korkeakoululaitoksen laajentuessa 1900-luvulla kuhunkin uuteen korkeakouluun perustettiin oma kirjastonsa.

Kansallisen heräämisen myötä ymmärrettiin myös yleisten kirjastojen tarve. Sivistysaatteen nimissä ryhdyttiin edistämään kansankirjastotoimintaa. Kansankirjastoja perustivat hyväntekeväisyyden nimissä lähinnä papisto ja ylioppilaat. Työväenliikkeen myötä 1800-luvun lopulla syntyi myös nk. työväenkirjastoja. 1900-luvun alussa Yhdysvalloista saapui ajatus yleisistä kirjastoista, joka osaltaan oli johtamassa nykymuotoisen yleisen kirjastolaitoksen kehittymiseen 1900-luvun alussa.

Yleisiä kirjastoja on pidetty Suomessa niin merkityksellisenä, että niiden toimintaa on ohjattu erillisellä lainsäädännöllä jo vuodesta 1928 alkaen. Yleiset kirjastot alkoivat saada valtionapua jo sitä ennen, vuonna 1921. 

Ensimmäinen kirjastolaki painotti yleisen kirjaston roolia osana suomalaista sivistysjärjestelmää ja  kansanvalistusprojektia. Tavoitteena oli nostaa suomalaisten koulutus- ja sivistystasoa yhdessä vuonna 1921 voimaan tulleen oppivelvollisuuslain kanssa. Myöhemmät lait, joista toinen kirjastolaki annettiin vuonna 1967 ja seuraava vuonna 1998, ovat edistäneet kirjastojen perustamista kattavasti maan eri puolille, vahvistaneet kirjastopalveluja osana hyvinvointiyhteiskunta- ja tietoyhteiskuntakehitystä.

Viime kaudella säädetty ja vuoden 2017 alussa voimaan tullut yleisiä kirjastoja koskeva laki kiinnittyy kansalaisyhteiskunta-ajatteluun. Digitaalisten aineistojen ja palvelujen kehittämisen kanssa samanaikaisesti korostuu fyysisen kirjastotilan merkitys. Uuden kirjastolain tavoitteena on edistää väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin; tiedon saatavuutta ja käyttöä; lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa; mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.

Kirjastolain tavoittelema Suomi kunnioittaa ja edistää sivistyksellisiä, kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia. Kirjasto on helposti saavutettava julkinen tila ja monipuolinen arjen toimintaympäristö, jossa ihmiset kohtaavat ja kokoontuvat. Kirjastot edistävät kaikkien osallisuutta ja kiinnittymistä yhteiskuntaan. 

Tästä yhtenä hyvänä esimerkkinä on vuoden 2018 lopussa avattu yhteisöllinen Oodi-kirjasto Helsingissä. Se näkyy eduskuntatalon pääaulan ja valtiosalin isoista ikkunoista ja usein pysähdymme sitä vierasryhmien kanssa ihastelemaan. Rakennus kätkee sivistyksen, kohtaamispaikkoja ja monipuolisen vapaa-ajan tarjonnan lisäksi sisäänsä massiiviset ja vaativat teräsrakenteet – rakenteet, jotka kannattelevat koko Oodia. Ja ne rakenteet ovat muuten oululaista osaamista (Normek Oy) Tapanani onkin sanoa, että niin se on helsinkiläistenkin sivistys pohjoisen osaamisen ja ammattitaidon varassa. 

Suomen kirjastoverkko koostuu: yleisistä eli kunnallisista kirjastoista, Helsingin yliopiston yhteydessä toimivasta Kansalliskirjastosta, yliopisto-, ammattikorkeakoulu- ja erikoiskirjastoista (tieteelliset kirjastot), kouluissa ja oppilaitoksissa olevista oppilaitoskirjastoista sekä valtion ylläpitämistä kirjastoista (Näkövammaisten kirjasto Celia, Varastokirjasto).

Yliopistojen kirjastot ovat yleisiä tutkimuskirjastoja. Yliopistot saavat perusrahoituksensa valtiolta ja päättävät itsenäisesti kirjastojensa rahoituksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei siten suoraan ohjaa yliopistokirjastojen toimintaa.

Kuten kirjastonjohtaja toi juhlapuheessaan esiin, n tärkeää, että Oulun yliopiston kirjasto on yksi kuudesta vapaakappalekirjastoista. Vapaakappalekirjastoista säädetään siis Kulttuuriaineistolaissa. Vapaakappaletoiminnan tarkoituksena on kansallisen julkaisutuotannon säilyttäminen ja saattaminen tutkijoiden ja muiden tiedon tarvitsijoiden käyttöön nyt ja tulevaisuudessa. Vapaakappalekokoelmissa säilyy myös sellainen aineisto, joka muuten katoaa saatavilta nopeasti ja jota muut kirjastot eivät talleta. 

Hyvä juhlaväki

Korkea lukutaito on osa sivistysihannettamme. Lukutaidon ja lukuinnostuksen viimeaikainen heikkeneminen on yhteinen huolenaiheemme. Sen eteen voidaan tehdä paljon, pieniä ja isoja loikkauksia, niin kotona, kouluissa kuin kirjastoissa. Lukemisen maisema on muuttunut nopeasti. Perinteisten painettujen tekstien rinnalla luemme yhä enemmän digitaalisia tekstejä.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti syksyllä 2017 lukemisen ja lukutaidon asiantuntijoista koostuvan Lukutaitofoorumin hakemaan ratkaisuja lukutaidon ja lukuinnon heikkenemiseen. Ryhmän valmistelemat etenemisehdotuksista ja monien tahojen yhteistyöllä syntyi Lukuliike-kampanjalla. Se on haastanut ja saanut valtavan määrän lapsia ja nuoria lukemaan sekä erilaisia tahoja mahdollistamaan ja tukemaan lasten ja nuorten lukemista – juuri niin kuin oli tarkoituskin. 

Inhimillinen tarve kertoa ja vastaanottaa tarinoita on pysynyt ennallaan. Tarinoiden lukijoiksi ja tekijöiksi innostajana kirjastoilla on tärkeä rooli. Erityisesti lasten ja nuorten innostamiseksi tarinoiden maailmaan tarvitsemme uusia kokeiluja sekä vahvaa yhteistyötä kirjaston, koulun ja päiväkodin kesken.

Valeuutisointi, yhden ainoan totuuden esittäminen pelkästään esittäjän lähtökohdasta ja disinformaatio ovat uhka kehittyvälle ja maata eteenpäin vievälle sivistykselle. Uhkana ne ovat yllättävän montaa kautta.

Ensinnäkin ihmisen maailmankuva ja sen muodostaminen vaikeutuu, jos perustaa valintansa saamaansa väärään tietoon, liittyy se sitten terveyteen, politiikkaan, tai vaikkapa sairaudenhoitoon. Se voi johtaa pahimmassa tapauksessa poikkeuksellisiin valintoihin ja arvostelukyvyn heikkenemiseen sekä niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnan kannalta vääriin valintoihin. 

Toisekseen valeuutiset ja väärän informaatioon tutustuminen, saati omaksuminen ottavat ja vievät aikaa. Entä jos käy niin niin, että aikaa ei olekaan käyttää, ns.oikean tiedon hakemiseen, tutustumiseen? Entä jos lapsemme ja nuoremme tai ihmiset ikään katsomatta tottuvat saamaan tietonsa, johon perustavat päätöksentekonsa ja maailmankuvansa lähinnnä yksittäisiltä ihmisiltä, toisiltaan vailla laajempaa arviointia, tietopohjaa?

Valeuutisoinnin ja nopeasti syntyvien vastakkainasettelujen maailmassa kirjastolla on entistäkin tärkeämpi tehtävä luotettavan ja monipuolisen tiedon tarjoajana, sivistyksen mahdollistajana sekä sanan- ja ilmaisunvapauden puolustajana. 

Kirjasto on ja sen tulee olla erilaisten, keskenään ristiriitaistenkin tiedon, näkemysten ja ajatusten areena, jonne kaikki ovat tervetulleita. Tulevaisuudessa kirjaston on myös kyettävä houkuttelemaan kansalaisia erilaisen ja osin myös ristiriitaisen tiedon äärelle, kyseenalaistamaankin sitä myös sen ohella, että kirjasto tarjoaa ja vaalii perustehtäväänsä.

Digitaalisaatio edistää kirjastojen mahdollisuuksia tarjota laadukkaita palveluita ja sisältöjä yhä laajemmille yleisöille. Tämä tarkoittaa mahdollisuuksia tavoittaa myös uusia käyttäjiä. Tähän mahdollisuuteen tarttuminen edellyttää digitaalisten näkökulmien entistä kokonaisvaltaisempaa huomioon ottamista suunnitelmissa ja uudenlaista osaamista, muun muassa kirjaston asiakkaiden erilaisten tarpeiden parempaa tuntemista, teknologioiden hyödyntämistä ja tiiviimpää yhteistyötä kirjastojen ja muiden toimijoiden kesken. Lyhyesti tiivistettynä palvelualttiutta – jota kuulemamme mukaan Oulun yliopiston kirjastolla onneksi on.  Tämä myös tarkoittaa että on oltava ymmärrystä siitä, mitkä kaikki asiat milloinkin kilpailevat ihmisten ajasta, huomiosta ja kyvystä omaksua uutta.

Viime syksynä valmistui tietopolitiikkaa ja tekoälyä sekä niiden eettisiä kysymyksiä tarkasteleva selonteko. Tietopoliittisia periaatteita ja eettisiä linjauksia tarvitaan juuri nyt, kun yhteiskunta on yhä verkottuneempi ja tiedon merkitys voimavarana entisestään korostuu. Suomen tietopolitiikassa painottuu osaamisen, osallisuuden ja luottamuksen merkitys tietoon perustuvan yhteiskunnan kehittymisen edellytyksenä. Luottamus demokratiaan, keskinäiseen kunnioitukseen, tahtoon tehdä hyvää ja rakentaa maatamme kestävästi uuden vuosisadan ajassa. Siinä heijastuvat suomalaisen sivistysyhteiskunnan arvot ja suunta.

Olisimmeko pienenä kansakuntana näin kehittynyt maa ilman toimivaa kirjastolaitostamme? Uskallan sanoa, että emme. Huomisen hyvinvointi rakennetaan tänään. Kirjastot ovat todellakin toimineet sivistyksen mahdollistajana Suomessa. Oulun yliopiston kirjaston saavuttaessa 60 vuoden iän, on meidän kunkin toimittava siten, että myös tulevaisuudessa kirjastot kutsuvat ja tukevat ihmisiä kasvamaan, kohtaamaan, oppimaan ja sivistymään.. Johdonmukaisella työllä mahdollistamme sen ja sivistyksen laajasti Suomessa. Toivotan teille jokaiselle hyvää 60v.juhlaseminaaria ja alkavaa kesää!

Share

Arvon kuntaministeri, puhujat

Hyvät tulevaisuuden kuntien rakentajat

Hyvä yleisö

”Organisaatiot eivät suinkaan kuole siihen, että tekevät vääriä asioita 

vaan siihen, että jatkavat aikanaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään. ”

Doz & Kosonen, 2008

On hyvä tuntea historiaa, jotta voi ymmärtää myös paremmin nykyisyyttä ja jopa suunnitella, ennustaa tulevaa. Tämä pätee moneen asiaan, on kyse ihmisen käyttäytymisestä kuin kuntakentän tulevaisuudesta.

On ilo tulevaisuuden kunta parlamanteraarisen työryhmän varapuheenjohtajana viitoittaa tietä tulevaisuuden kuntaan ja pohtia tässä meidän yhteisessä tuokiossa, millä avuilla pystymme sinne navigoimaan.

Toimin Hallintovaliokunnassa, joka on eduskunnan kuntavaliokunta sekä ennen kansanedustajuutta, kuusi vuotta olin Oulun kaupungin johdossa, ensin hallituksen puheenjohtajana kun rakensimme uutta Oulua, Suomen suurinta kuntayhdistymistä ja sitten uuden Oulun aloittaessa sen ensimmäisenä valtuuston puheenjohtajana.

Millainen on tulevaisuuden kunta?

Riippumatta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tarkasta aikataulusta, kuntakenttä on pitkään kaivannut ja tarvinnut leveämpiä hartioita sote-palveluiden järjestämiseen. Joten tulevaisuuden kunnassa painottuu nykyistä enemmän sivistys, hyvinvointi, elinvoima ja kuntademokratia. Kunnan tehtävät ovat siis muokkaantumassa vahvasta palveluiden järjestäjästä sivistyksen ja hyvinvoinnin edistäjäksi, elinvoiman moottoriksi ja kuntademokratian, niin suoran kuin edustuksellisen kuntademokratian edistäjäksi.

Maailmassa ja erityisesti teknologioissa sekä niiden hyödyntämisen kautta joka taholla on meneillään isoja ja liiankin monimutkaisia muutoksia. Mikään muu ei ole niin varmaa kuin muutos. Monenlaiset muutosvoimat vaikuttavat kuntiin ja sitä kautta kunnalliseen päätöksentekoon ja itsehallintoa. Kuntien on kyettävä ennakoimaan ja ottamaan huomioon toimintaympäristönsä, uudistamaan toimintatapojaan ja hakemaan kestäviä ratkaisuja.

Kuntapolitiikkaa koskevat hallituskausittaiset uudistukset yhdistettynä isoihin toimintaympäristö muutoksiin ovat aiheuttaneet, näin ainakin parlamentaarisessa työryhmässä olemme aistineet, kuntakentässä muutosväsymystä. Ja mitä se on tarkoittanut? Muutosväsymys on voinut osaltaan myös vaikuttaa siihen, että tuottavuus ei ole kehittynyt toivotusri, odotetusti. Muutosväsymys on vaikuttanut myös kasvun potentiaaliin, toisilla alueilla kielteisesti ja toisilla alueilla myönteisesti.

Muutoksen keskellä ja myllerryksessä jokaisen kunnan elinvoima, hyvinvointi ja demokratian vahvuus löytyy niistä asioista, joihin kuntalaiset pystyvät itse vaikuttamaan. Kunnassa toimivat yrittäjät, kunnan asukkaat, elämäntilanteesta huolimatta, mökkiläiset, lomailijat pystyvät itse vaikuttamaan. Samalla olennaista ja tärkeää ,on myös se, että tieto pääsee sinne, missä ihmiset voivat vaikuttaa asioiden etenemiseen sekä sinne, päätöksiä ja tulevaisuuden linjauksia tehdään.

Samalla kun siirrymme digitaalisiin palveluihin on mainio mahdollisuus toteuttaa iso toimintatapojen muutos. Eli miten siirrämme ajattelun ja toiminnan pois hallinnon näkökulmasta kuntalaislähtöisyyteen eli asiakas-, toimija- ja yrittäjälähtöisyyteen, esteettömästi. On kyse sitten kaavoituksesta, rakennusluvan tai päivähoitopaikan hausta. Kaikki nämä voidaan toteuttaa asiakaslähtöisesti jos on tahtoa ja halua.

Kuten ministeri toi esiin avauspuheessaa, Demokratia on maamme tärkein kivijalka. Tulevaisuudessa edustuksellista demokratiaa on vahvistettava joka tasolla, limittäin ja yhtä useammin. Enää ei riitä se, että äänestysprosentti on neljän vuoden välein riittävän korkea. Suoraa demokratiaa tukemalla ja suoran demokratian keinoja käyttäen voidaan vahvistaa myös edustuksellista demokratiaa, nostaa jopa äänestysprosenttia.

Se, miten hyvin kunnassa mahdollistetaan asukkaiden, kaupunginosaryhmien, vapaaehtoisten ja järjestöjen toiminta sekä erilaisten tapahtumien toteutus, vaikuttaa siihen, vahvistuuko vai heikentyykö kuntademokratia. Tämä yhdessä toimintaympäristön muutosten kanssa muokkaa väistämättä myös luottamushenkilön roolia ja tapaa toimia sekä tehtäväkenttää.

Voimassa oleva kuntalaki on mahdollistava laki, jonka pohjalta eri kunnissa voi olla käytössä eri malleja, kuitenkaan unohtamatta palvelujen yhdenvertaisuutta. Kuntakentän parhaat mallit ja valtakunnalliset hyvät käytännöt tulisi tunnistaa ja hyödyntää. Kuntaliitto tekee hyvää työtä parhaiden käytänteiden levittämisessä. Se, että otetaanko niitä käyttöön riittävän ripeästi ja kokeiluluontoisesti on täysin kiinni kunnan luottamushenkilöistä, työntekijöistä ja johdosta.

Kuntastrategia auttaa kuntaa navigoimaan muuttuvassa toimintaympäristössä kohti kestäviä valintoja ja yhteistyötä, menestystä sekä kuntalaisten hyvää elämää. (Oulu 2025-kaupunkistrategia esimerkkinä osallistavasta ja yhteisöllisestä kuntastrategian teosta. Esim.tavoitteena Oulu on Suomen paras paikka opiskella 2025 ja mitä sen toteutumiseen on tehty)

Kuntapäättäjien merkitys ei vähene, vaan kunnallisella päätöksenteolla on jatkossakin suuri merkitys alueen kehitykseen ja asukkaiden hyvinvointiin. Valtuutetut ovat jatkossakin paljosta vastuussa. Nyt ja Tulevaisuudessakin kaikki tapahtuu jossain paikassa ja yhteisössä, jossain kunnassa. Ihmiset elävät, asuvat, yrittävät, opiskelevat tai harrastavat, tekevät töitä jossain kunnossa. Kunta, on se sitten iso tai pieni kunhan se on ratkaisuja etsivä ja yhteisöllinen,on edelleen koti kaikelle ja meille kaikille.

Millainen on sitten valtuutetun rooli nykyisessä tai tulevaisuuden kunnassa?

Kirjoitimme kollega Hanna Sarkkisen, joka myös toimii parlamentaarisessa työryhmässä, valtuustokauden alussa Valtuutetun käsikirjaan tulevaisuuden valtuutetusta. Eli se, miten hyvin kunta mahdollistaa asukkaiden, kaupunginosaryhmien, vapaaehtoisten ja järjestöjen toimintaa sekä monenlaisten tapahtumien toteutusta vaikuttaa siihen, vahvistuuko kuntademokratia. Tämä yhdessä toimintaympäristön muutosten kanssa muokkaa väistämättä myös luottamushenkilön roolia ja tapaa toimia sekä tehtäväkenttää.

Tulevaisuuden kunnanvaltuutetun perustehtävä on tehdä päätöksiä sekä ohjata kunnan taloutta ja toimintaa. Perinteisen päätöksentekoroolin lisäksi luottamushenkilöillä on erilaisia päällekkäisiä ja limittäisiä rooleja, ja eri valtuutetuilla on erilaisia tapoja toimia. Osa valtuutetuista tulee toimimaan demokratian vahvistajana eli yhteisön viestijänä ja verkostojen vetäjänä, osa kunnan uudistajana ja ideoijana, jotkut kehittäjinä ja markkinoijina ja toiset kumppanuuksien luojina ja yhteistyön rakentajina. Osa toimii toisiaan tukevissa ja täydentävissä rooleissa tulevaisuuden rakentajana. Osa valtuutetuista ja päätöksentekijöistä on parhaimmillaan jo toiminut samanaikaisesti monessa edellä luetellussa roolissa.

Kaikki suuri on seurausta jostain pienestä. Asioita tehdään, suunnitellaan ja rakennetaan, hyvät asiat eivät tapahdu ihan tuosta vaan, ellei joku ole ajatellut ja toiminut. Esikoululaisen tyttäreni teki muutama viikko sitten hätkähdyttävän ajankohtaisen huomion. Olimme lähdössä aamulla pulkalla esikouluun. Yöllä oli satanut lunta, vaikka kuinka paljon. Tyttö kysyi olenko ajatellut miten NIIN pienestä? Miten NIIN pienestä kuin lumihiutale voi tulla jotain näin suurta? Ja näytti lumimäärää ympärillään. Kovin paljoa en ollut ajatellut mutta sain kuitenkin vastatuksia, että kaikki suuri syntyy ja kasvaa ihan pienestä. Joet, meri, rakennukset, sinä ja minä.

KIITOS vielä ministeri Vehviläiselle, työryhmille ja valmistelijoille tästä yhteisestä työstä. Toivotan omasta puolesta Hyvää ja yhteisöllistä Välähdyksiä tulevaisuuden kunnasta – iltapäivää. Loppuun oma kiteytys, miksi tulevaisuus inspiroi itseäni? ”Tulevaisuus kiinnostaa minua, koska eino viettää loppuelämäni siellä”

Share

Hyvät Vaasan kokoomuksen nykyinen ja entiset puheenjohtajat

nykyinen ja entiset hallitus, kaikki jäsenet ja toimijat, yhteistyökumppanit
hyvät kokoomuslaiset, juhlaväki

Omasta ja Kansallisen kokoomuksen puolesta on ilo ja kunnia onnitella yhtä Kansallisen kokoomuksen pitkäikäisintä yhdistystä – 100vuotiasta, juhlivaa Vaasan kokoomusta ja sen toimijoita, jäseniä.

Kokoomuksen aate on laaja-alainen, ja sen piiriin mahtuu monia erilaisia arvojen painotuksia. Puolueemme ei ole rakentunut yhden asian liikkeeksi vaan nimensä mukaisesti kokoaa laajasti erilaisia ja –taustaisia kansalaisia.

Kokoomus on Suomen vanhimman poliittisen liikkeen, Suomalaisen puolueen perinnön suora jatkaja. Suomen itsenäisyyden aamunkoitossa perustettu Kansallinen Kokoomuspuolue tunnetaan yhteiskuntaa uudistavana voimana. Kokoomus otti tuolloin 100 vuotta sitten tehtäväkseen tuoda yhteen eri kansanosat rakentamaan yhteistä isänmaata. Edelleenkin Kokoomus on perustavimmalta olemukseltaan yhteiskuntaa rakentava ja uudistava, erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä yhteen kokoava arvopohjainen poliittinen liike. Ensimmäisen toimintavuosisadan päättyessä ja uuden vuosisadan alkaessa mitataan niin Vaasan kokoomuksessa kuin kansallisessa kokoomuksessa, kykenemmekö historiaa tuntien ja arvostaen uudistumaan ja katsomaan vahvasti tulevaisuuteen? Vai jatkammeko ikään kuin samalla vuosisadalla.

Kokoomuksen politiikan johtavina periaatteina ovat puolueen perustamisesta saakka ollut edistää sovinnollista kansalaishenkeä, mahdollistaa sosiaalista nousua ja tarjota koulusivistystä kaikille sekä kunnioittaa työt ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaiken perustana on luja oikeusvaltio ja ihmisten luottamusta nauttiva puolueeton järjestysvalta. Kokoomus on aina ymmärtänyt, että Suomen on oltava sosiaalisesti oikeudenmukainen ja toimeliaisuudesta palkitseva, eli kannustava yhteiskunta. Jokaisen on voitava tuntea se omakseen.

Kokoomuksen aate on perinteisesti ollut yhdistelmä ihmislähtöisyyttä ja yksilön vapautta korostavia arvoja, perinteiden kunnioitusta ja vastuun kantamista niin avun tarpeessa olevista kuin ympäristöstä. Eri aikoina eri suuntausten keskinäinen tasapaino on vaihdellut.

Vahvuus on aatteeltaan ja arvomaailmaltaan yhtenäisessä puolueyhteisössä, jossa eri asioista voidaan keskustella ja puhua moniäänisesti ja silti vahvuutemme ja toimintakykymme mitataan siitä, miten kykenemme toimimaan joukkueena.

Arvoisa juhlaväki,

Entä mitä tulevaisuudessa on Vaasa ja Vaasan Kokoomus, näin ulkopuolisin silmin vaikkakin tunneside Vaasan on säilynyt. Vaasa on syntymäkaupunkini, eli asuimme kaupungissa ensimmäiset elinvuoteni, mm. Mussorintiellä. (Laihia) Lapsuudessa Vaasa oli pelipaikkakunta, eli suurin ikäluokkamme jalkapallopeleistä pelattiin Vaasassa tai tällä seudulla.  Sen jälkeen Vaasa on ollut kummikaupunkini, sillä omat kummini, lapseni kummit ja meidän 7 vuotias kummityttömme asuvat Vaasassa.

Vaasa tunnetaan valtakunnallisesti ja tiedetään myös kansainvälisesti pitkästä ja monipuolisesta energia- ja ympäristöosaamisesta. Vaasassa on kehitetty ja innovoitu energia-alan osaamista sekä alan yrityksiä jo silloin, kun ilmasto – ja energia-asiat olivat valtapolitiikassa marginaalissa eivätkä keskiössä, kuten näinä päivinä. Itse havahduin siihen jo opiskeluaikana, kun opiskelin ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistossa, vaasalaiset yritykset rekrytoivat Oulussa ja moni silloisista opiskelukavereista tuli Vaasaan kesätöihin tai tekemään diplomityötä. (Olisin niin tehnyt varmasti itsekin, ellei olisi ollut jo kesätyö- ja diplomityöpaikka Altian Koskenkorvan tehtaalla. ) Uskon, että muut kollegat ovat viimeistään tällä kaudella havahtuneet asiaan, sillä teidän oma edustajanne, kollega Susanna Koski on pitänyt näitä asioita aktiivisesti esillä eduskunnassa.

Vaasalle energia- ja ympäristöala luo hyvän ja vankan pohjan ponnistaa vielä selkeämmin tulevaisuuteen, ja kääntää koko alueen katseet eteenpäin. Valtakunnallisesti sekä kansainvälisesti Vaasa, rannikkoseutu ja alan yritykset voivat toimia edelläkävijänä. Kannustan asettamaan tässä asiassa rohkeita, innovatiivisia ja kestäviä tavoitteita. Nimenomaan kestäviä niin, että toimet ovat sekä ympäristöystävällisesti ja taloudellisesti kuin myös sosiaalisesti tasapainossa. Vaasan asemasta energia-asioissa kertoo myös se, että Vaasa isännöi ensi vuonna kansainvälistä energia-alan tapahtumaa EnergyWeek:ä.

Saimme näistä asioista infoa myös silloin, kun olimme Kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokouksessa Vaasassa – josta tässä yhteydessä lausun vielä puolueen ja ministeriryhmän puolesta sekä ryhmän jäsenenä kiitoksen toimineista järjestelyistä ja oheistapahtumista.

Vaasassa, rannikolla ja laajemmin Pohjanmaalla on tämän kauden työllisyystavoitteet saavutettu jo paljon aiemmin kuin muualla Suomessa. Meidän ei olisi tarvinnut tällä kaudella tehdä niin mittavia säästötoimenpiteitä, jos työllisyys olisi noussut muualla Suomessa yhtä vahvasti kuin Pohjanmaan maakunnissa. Tämä on kuitenkin tarkoittanut Vaasassa kuten muutamissa muillakin alueilla todellista osaajapulaa, johon maan hallituskin on tarttunut monin eri keinoin.

(Viime vuonna pidin juhlapuheen Vaasan partiotyttöjen 100v-juhlaan, pohjanmaan partiolaisena ja eduskunnan partioparlamentaarikkojen puheenjohtajana. Pohjanmaan partiolaiset ovat esimerkki laajasta alueellisesta kumppanuudesta ja piiristä, kun siihen kuuluu kaikkien pohjanmaan maakuntien partiolaiset. )

Jokainen voi kilpailla itsensä ja toinen toisensa lähes näännyksiin. Tulevaisuudessa menestyy ne ja he, jotka kykenevät rakentamaan luottamusta ja solmimaan kumppanuuksia, vaikka pahimman kilpakumppaninsa kanssa. Yksilökeskeinen maailmankuva on korostumassa liikaa ja sitä tukee

Kokoomus haluaa kehittää Suomea vapaaseen, länsimaiseen yhteiskuntajärjestykseen perustuvana avoimena yhteiskuntana, jossa yksilönvapaus ja ihmisoikeudet on turvattu. Kokoomus ja sen aate ovat osa demokraattisten maiden keskustaoikeistolaisten puolueiden muodostamaa yhteisöä. Se jakaa samat yhteiset vapauden ja demokratian arvot ja haluaa niiden pohjalta tehdä työtä ihmisten, yhteiskuntien ja ympäristön hyväksi.

Nykyhetkessä tehtävät valinnat määrittävät tulevaisuutta vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin. Erityisesti ympäristön kuormittamisen vähentämiseksi on tehtävä jatkuvaa työtä, joka alkaa jokaisen arkisista valinnoista. Päätöksenteossa paikallistasolta valtakunnalliselle, eurooppalaiselle ja kansainväliselle tasolle saakka on tehtävä johdonmukaisesti valintoja, jotka turvaavat ja edistävät ympäristön puhtautta ja luonnon monimuotoisuutta, lajien säilymistä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämän vastuun kantaminen on se mitta, jolla tekojemme arvo kaikkein eniten määräytyy tulevien sukupolvien silmissä.

Kokoomus uskoo ihmiseen itsestään ja toisistaan huolehtimaan kykenevänä yksilönä, jota ensisijaisesti ohjaavat oma eettinen pohdinta ja tahto tehdä hyvää. Yksilö tarvitsee ympärilleen toimivan ja hyvinvoivan yhteisön, johon voi kuulua, tarvittaessa tukeutua ja jonka hyväksi itse antaa oman merkityksellisen panoksensa.

Ihminen osana luonnollisia lähiyhteisöjään toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja pyrkii sovittamaan omat tavoitteensa yhteen toisten ihmisten tavoitteiden kanssa. Tämän toteuttamiseen länsimainen yhteiskuntamalli tarjoaa parhaat historian saatossa kehittyneet puitteet. Niistä tärkeimmät ovat oikeusvaltio, demokratia ja markkinatalous sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Kokoomus on aatteessaan ja kaikessa politiikassaan sitoutunut länsimaisten arvojen ylläpitoon ja edistämiseen.

Vapaassa yhteiskunnassa jokaisella on oltava mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja oppia koko elämänsä ajan. Poliittisen järjestelmän on poistettava esteitä ihmisten omakohtaiselta toimeliaisuudelta ja itsensä toteuttamiselta. Mielekkään elämän sisällön ja sopivimmat tavat sen saavuttamiseen määrittelee ensisijaisesti jokainen yksilö itse omista lähtökohdistaan ja arvoistaan käsin.

Vapauden ydintä on täysivaltaisen yksilön itsemääräämisoikeus itseään koskevissa asioissa sukupuoleen, ikään, katsomukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, syntyperään, yhteiskunnalliseen asemaan tai muuhun taustaan katsomatta. Itsemääräämisoikeus ja fyysisen koskemattomuuden loukkaamattomuus ovat erottamaton osa ihmiselämän arvokkuutta, joka kuuluu jokaiselle syntymästä elämän viimeiseen päivään.

Ihmisen on saatava aina elää ilman pelkoa, vapaana väkivallasta. Vakaan ja luotettavan julkisen vallan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu turvallisuuden takaaminen jokaiselle. Sen on suojattava yksilöä pahanteon ja mielivallan sekä rasismin, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan tai muun syrjinnän kohteeksi joutumiselta. Viranomaisilla on kaikissa oloissa oltava edellytykset toteuttaa tehtäväänsä ihmisiä kohtaavien uhkien torjumiseksi.

Vapauteen kuuluu erottamattomana osana vastuu. Se tarkoittaa, että kun ihminen toteuttaa vapauttaan, hän ottaa vastatakseen samalla valintojensa seuraukset, sekä kielteiset että myönteiset. Hyvä ja reilu yhteiskunta kannustaa vastuulliseen toimintaan ja palkitsee siitä.

Sivistyneessä yhteiskunnassa heikoimpia autetaan. Yhteiskunnan on tuettava ja vahvistettava ihmisten kykyä kantaa vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Samalla on varmistettava, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja sosiaaliturva takaavat ihmisarvoisen elämän perusedellytykset. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu, että ahkeruus ja järkevät valinnat tuovat menestystä tekijälleen. Siihen kuuluu myös, että vaikeuksiin joutunutta autetaan nousemaan jaloilleen.

Jokaisella tulee olla perhetaustastaan tai asuinpaikastaan riippumatta mahdollisuus oppia, kouluttautua, rakentaa oma polkunsa ja löytää vahvuutensa. Kenenkään tausta ei saa määrätä, mitä hänestä voi tulla. Mahdollisuuksien tasa-arvoa on, että Suomessa jokainen voi sivistää ja kehittää itseään, pärjätä ja edetä elämässä ja tavoitella onnellisuutta.

Share

Vaasan Partiotytöt 100v.
Lauantai 11.11.2017 klo 14.00 Fanny-talolla

Mari-Leena Talvitie, kansanedustaja
Partioparlamentaarikkojen pj.
Ilkan partiolaiset, Pohjolan Pirteät

Hyvät Vaasan Partiotyttöjen lippukunnanjohtaja, hallitus ja nykyiset toimijat Hyvät aiemmat lippukunnanjohtajat ja hallitukset, hyvät VPTläiset

Kummityttö Veera sekä muut tulevat VPTläiset

Hyvä juhlayleisö

On ilo ja kunnia olla tänään täällä syntymäkaupungissani teidän kanssanne juhlimassa Vaasan Partiotyttöjä, satavuotiasta lippukuntaa. Omasta puolestani kiitän VPTtä ja erityisesti sihteeri Piia Hannukselaa tästä mieluisasta kutsusta!

Ken tuntee historian, voi ymmärtää nykyisyyttä ja ennustaa tulevaisuutta – on joku tiivistänyt.

Kun saamme olla lippukunnan satavuotisjuhlassa, on hyvä katsahtaa lyhyesti historiaan. Milloin partioliike on alkanut Suomessa ja Vaasassa? Englannissa partioleireistä vuonna 1907 alkanut partiotoiminta levisi vuonna 1910 Suomeen, usealle paikkakunnalle. Jo seuraavana vuonna partioliike kiellettiin, koska Suomi, joka ei ollut vielä silloin itsenäinen, eli niin kutsuttua toista sortokautta. Sen johdosta partiotoimintaa oli jatkettava salassa.

Kun vuonna 1917 ilmapiiri muuttui vapaammaksi, alkoi partiotoiminta näkymään ja niin partiokokoukset kuin leiritoimintaa levisivät. Toukokuussa 1917 pidettiin ensimmäiset yhteiset partiopäivät ja suuri partiojuhla. VPT:n historiikin mukaan on hyvin todennäköistä, että Vaasan Partiotyttöjen perustaja, voimistelunopettaja Sofia Kandelberg oli tuolloin Partiopäivillä mukana. Vaasan Partiotytöt on siis yksin Suomen vanhimmista lippukunnista.

Nykyään partio on maailman ja samaten Suomen suurin nuorisoliike. Partiolaisia on yli 40 miljoonaa yli 200 maassa. Suomessa partiotoiminnassa on yli 65 000 jäsentä, noin 700 lippukunnassa joista ruotsinkielisiä on 60. Viikoittain noin 5000 partioryhmää kokoontuu ympäri maata.

Mikä on partion tavoitteena? Partion tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua jokaisen yksilölliset ominaispiirteensä huomioiden. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Partion tavoitteet ja päämäärät pyritään saavuttamaan monipuolisen tekemisen kautta. Kaiken ytimessä on yhdessä tekeminen. Partiota monipuolisempaa harrastusta saa hakea.

Hyvä juhlayleisö

Mitä partio opettaa ja mitä se on ainakin itselle antanut? Ajattelin jakaa kanssanne muutaman kokemuksen ja muiston partiotaipaleelta.

Aloitin partiotoiminnan 30 vuotta sitten, syksyllä -87 tamperelaisessa lippukunnassa, Messukylän metsätytöissä. Laumailtaan menin ensin isosiskoni Sanna-Liisin mukana. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen viikonloppuleirin, jonne en olisi välttämättä uskaltanut ilman isosiskoani.

Muutettuamme jo seuraavana vuonna takaisin lakeuksille, Ilmajoelle, jatkoin partiotoimintaa Ilkan Partiolaisissa. Siellä vartion kautta VJ-kurssille ja lauman- sekä vartionjohtajaksi sekä lippukunnan rahastonhoitajaksi. Suunnitellessa 13 vuotiaana lauma- ja vartioiltoja, oppi paljon vastuusta, suunnitelmallisuutta ja yhteisestä tekemisestä. Niillä opeilla oli helppo toimia niin oppilaskunnassa kuin tukioppilaana. Myöhemmin monet partiossa opitut opit ovat olleet hyödyllisiä myös kaupunginvaltuustossa, vaikuttajana ja jopa eduskunnassa.

Lukion jälkeen muutin Ouluun opiskelemaan. Vaikken enää toiminut lippukunnan rahastonhoitajana, tein opiskeluaikana Ilkan Partiolaisten tiliviennit ja tilinpäätökset – samaten kuin kiltamme tilinpäätökset. Se oli pieni, mutta samalla iso apu kotilippukunnan toimintaan. Se oli myös osoitus siitä, että kun tehtäviä pystytään jakamaan mahdollisimman monelle, ne tulee hoidetuksi mutta kenelläkään ei ole liian isoa taakkaa. Tämä on partiossa, joka on joka hetki vapaaehtoistoimintaa, haastellinen ja mietittävä asia. Miten lippukuntaan löytyy ja miten lippukunta pystyy kasvattamaan toimintaansa monia, eri asioiden osaajia jotka pystyvät jokainen kantamaan kortensa yhteiseen kekoon – koska kaikilla on sama tavoite. Toimiva, monipuolinen ja mukava lippukunta.

Oulussa asuessa en ensin pystynyt opiskeluista ja opiskelijapolitiikasta sitoutumaan oman lauman- tai vartionjohtamiseen. Olin silloin tällöin Pohjolan Pirteissä apujohtajana eli jos joku oli sairaana tai ei jostain syystä päässyt, lupauduin paikkamaan. Parina syksynä kuitenkin huomasin toisen etelä-pohjalaistaustaisen ohjaajan, Väkiparran Hennan kanssa lupautuneeni laumanjohtajaksi, koko kaudeksi. Laumanjohtajuus, kaikessa touhussaan ja säännöllisyydessä on yksi partiotoiminnan tärkein vaihe.

Mitä partioajalta on päällimmäisenä mielessä? Monet uskomattomat kokemukset, yhdessä tekemisine – niin iloine kuin koettelumuksine, palvelualttius sekä tietenkin ihmiset, toiset partiolaiset sekä ystävät.

Suhtautumiseni luontoon ja luonnon tasapainoon on ollut aina luontevaa ja iso osa eämääni – kiitos partion. Partio vaikutti myös opiskelualaan, eli halusin opiskelemaan ympäristötekniikkaa. Sitä kautta se on vaikuttanut myös politiikkaan – suhtautumiseni niin ekologisiin, sosiaalisiin kuin taloudellisiin asioihin on tasapainossa, kiitos partiotaustan.

Kokemuksista päällimmäisinä on ne koettelemusten jälkeiset onnistumiset, kun riukuvessojen kaivuupuuhista vihdoin tuli valmista, lippukuntaleirillä leiriläiset tykkäävät ruuasta, haikilla eksymisen jälkeen löytää vartionsa kanssa seuraavalle rastille, ison suurleirien rakentaminen valmistui ajallaan, vaikka Taruksella ensimmäisten päivien jatkuva sade valtasi savumme, joten se jouduttiin evakuoimaan jo avajaisten jälkeen uuteen paikkaan. Ja monetmonetmonetmuut.

Kaikista on selvitty ja jokainen on osaltaan antanut aimoannoksen kestävyyttä ja rauhallisuutta, kykyä laske kymmeneen, toisaalta periksiantamattomuutta ja taistelutahtoa – ja jälleen kerran sitä yhteistä tekemisen meininkiä, joukkuehenkeä. Hyvät kuulijat, voin sanoa että näille on käyttöä, niin viisi- ja seitsemänvuotiaiden tyttöjen äitinä kuin kansanedustajana. Lähes päivittäin.

Partion kautta saa tutustua moneen uuteen ihmiseen, joihin ei olisi tutustuisi yhtä hyvin missään muualla kuin partiossa. Onko teillä kenties täällä juhlissakin sellaisia ystäviä, joihin olette nimenomaan tutustuneet partion kautta? Tai juhlassa on paikalla joku, joista voi tulla tulevan vuoden aikana uusi ystävä. Partioihanne ystävyyttä yli rajojen – on yksi kantava voima niin partiossa mutta se antaa voimaa arjen myrskyissä, koulun ja opiskelujen myllerryksessä kuin työelämän. Haastajiin meidät jokaisen tämän päivän aikana, juhlan jälkeen puhumaan ja tutustumaan ainakin yhteen ihmiseen, jonka kanssa et ole aiemmin puhunut.

Viime vuosina olen saanut jatkaa partiotoimintaani eduskunnan Partioparlamentaarikoissa, jossa toimin puheenjohtajana. Partioparlamentaarikot koostuvat partiotaustaisista ja partiotoiminnasta kiinnostuneista kansanedustajista, eduskunta-avustajista sekä henkilökunnan edustajista. Toimintaamme kuuluu leiri- ja partioaiheiset vierailut sekä syksyiset Nokipannukahvit ja tehtävämme on edistää partion ja yhteiskunnan vuoropuhelua. Ideoimme yhdessä SPn kanssa Y-trainee ohjelman, jonka viime ja tänä vuonna järjestimme ensimmäistä kertaa. Siinä 25 partiolaista ympäri Suomen, iältään 15-29-vuotiasta pääsivät Y-trainee ohjelmaan jossa he pääsivät tutustumaan niin eduskuntaan kuin ministeriöihin ja tapasivat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja toimijoita sekä oppivat viestinnästä ja vaikuttamista. oli useita yhteisiä viikonloppuja sekä toiminta niin Roihulla kuin Suomi Areenassa. Toivonkin, että Vaasan Partiotytöistä joku kiinnostuisi seuraavasta Y-trainee kurssista, jonka haku aukeaa lähiaikoina.

Partio elää kasvunpolulla. Partioon liittyi viime vuonna noin 13 400 uutta jäsentä. Jäsenistä 54 % on tyttöjä, 46% poikia. Suurin osa yli 20% jäsenistä on sudenpentuja, eli 7–9-vuotiaita partiolaisia. (Ketkä teistä muuten ovat 7, 8, tai 9-vuotiaita?) Koska kasvu on ollut voimakasta, tämä antaa miettimisen aihetta niin lippukunnille kuin koko partioliikkeelle.

Meidän on syytä panosta johtajien mutta erityisesti laumanjohtajien toimintaan ja siihen, miten saisimme mahdollisimman monta nuorta ja aikuista kiinnostumaan tästä partiotoiminnan yhdestä tärkeimmästä tehtävästä. Toiminnasta, jonka kautta voi tarjota partiopolun uusille, aloittaville partiolaisille. Olisiko lippukuntien syytä varautua laumanjohtajien sijaisjärjestelyihin? Nuorille johtajilla esimerkiksi tenttiviikkojen tai aikuisten johtajien osalta työreissujen vuoksi?

Kysynkin nyt, kuka teistä toimii tai on joskus toiminut Vaasan partiotytöissä laumanjohtajana? Pyydän nostamaan käden ylös ja me kaikki huudamme teille perinteisen partiohuudon: AIV rehu-rehu-rehu, turhaan emme kehu-kehu-kehu.

Suomi juhlii, kuten VPT, 100v.juhlavuotta. Juhlavuoden teema on yhdessä. Itsenäisyyspäivän tienoilla meitä kaikkia haastetaan kahvittelemaan lähiyhteisön kanssa, liputtamaan ja valaisemaan sinivalkoisin värein. Pyydän lippukunnanjohtaja Katja Jokista tänne vastaanottamaan tervehdystä ja luovutan nyt pohjalaisvalmisteisen Johan-puun valmistaman Suomi 100v-Suomenlipun. Lämpimät onnentoivotukset VPT:lle vielä kerran!

Share