Puolueiden tehtävänä turvata demokratia

Julkaistu Ajatuspaja Toivon Makuvaalit -julkaisussa torstaina 23.11.2017. Lue koko julkaisu: https://toivoajatuspaja.fi/tyon-alla/demokratiahaasteet-maakuntavaaleissa/

 

Edustuksellisen demokratian yksi kivijalka on se, että mahdollisimman moni kansalainen äänestää vaaleissa. Jokainen ehdokas tekee tärkeää työtä löytääkseen äänestäjänsä, mutta ehdokkaiden kokonaismäärää olisi syytä vielä tarkastella. Nyt suunnitellut puolentoistakertaiset listat saattavat olla liian pitkiä – niin puolueiden kerättäväksi kuin äänestäjien arvioitavaksi.

Olisikin tavoiteltavaa, että maakuntavaltuuston kokonaisehdokasmäärä maakunnittain olisi kohtuullinen. Kohtuullisena rajana voidaan pitää sitä, että yhden maakunnan kokonaisehdokasmäärä olisi alle tuhat, tai yksittäisen puolueen listan ehdokasmäärä alle sata ehdokasta. Maakunnittain tuhannen ehdokkaan määrää voitaneen pitää yksittäisen vaalin ehdokasmäärän ylärajana.

Pienimmän maakunnan maakuntavaltuuston koko tulee olemaan 59 ja suurimman 99 valtuutettua. Tätä taustaa vasten olisi tarpeen ja kohtuullista, että maakuntavaaleissa yhden listan suurin sallittu ehdokasmäärä on sama, kuin mikä on kyseisen maakuntavaltuuston jäsenmäärä.

Puolueet toivovat motivoituneita ja osaavia ehdokkaita. Jos ehdokasmäärät ovat liian suuria, osa ehdokkaista olisi mukana vain siksi, että listalle tarvitaan vielä niin sanottuja täyte-ehdokkaita saavuttaakseen täyden ehdokaslistan.

Ehdokaslistojen pituus ei ole ainoa kysymys, jota puolueissa pähkäillään uusien vaalien edessä. Myös vaalien ajankohta huolettaa, sillä nykyisen suunnitelman sijaan tuntuisi järkevämmältä sekä äänestysaktiivisuuden että resurssien vuoksi järjestää maakuntavaalit toisten valtakunnallisten vaalien yhteydessä. Puolueiden resurssipulassa ei ole kysymys vain rahasta – jokaiset vaalit tarvitsevat toteutuakseen suuren määrän vapaaehtoisia järjestöihmisiä kampanjoimaan useita viikkoja.

Niin ikään vaalien jälkeistä järjestäytymistä pohditaan puolue-elimissä. Itsehallinnon yhteneväisyys luo vaatimuksen, että joka maakunnalla on samat maakuntalaissa niille osoitetut tehtävät, vastuut ja velvollisuudet. Maakuntavaltuustoilla on kuitenkin mahdollisuus delegoida osa tehtävistä muille päätöksentekotahoille. Puolueiden kannalta olisi hyvä ajoissa tietää, voidaanko mahdollisiin maakuntavaltuuston alaisiin johto- tai toimikuntiin valita ehdokkaita, joita ei ole valittu valtuustoon.

 

Ehdokkaalla alueellista tunnettavuutta, osaamista ja kiinnostusta

Leinon ja Perälän katsaus nostaa esiin, että ehdokaslistojen kokoajien näkemyksenä ehdokkaan tärkein ominaisuus on hänen kotipaikkakunta. Näkemyksen yhtenä perusteena on tutkimus vuoden 1995 eduskuntavaaleista ja niiden ehdokasasettelusta (Helander ym. 1997). Jos näin olisi, silloin lähes kuka tahansa tietyltä paikkakunnalta, olisi hyvä ehdokas.

Olen eri mieltä perustaen näkemykseni kahteen asiaan. Ensinnäkin ihmisten tavat, työkalut ja mahdollisuudet kommunikoida laajalle yleisölle sekä toisille ja keskenään ovat muuttuneet ja helpottuneet sähköisten menetelmien kautta aivan olennaisesti. Toisekseen eduskuntavaalit ovat erilaiset kuin maakuntavaalit – niin ehdokasmäärältä kuin teemoiltaan. Se, mikä toimi ja oli hyvä käytäntö vuonna 1995, ei päde enää 2020-luvulla.

Kotipaikkakunnan sijaan ehdokkaan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat laajempi alueellinen tunnettavuus, osaaminen ja kiinnostus uuden maakunnan tehtäväkenttään ja niihin liittyviin asioihin sekä muut ominaisuudet, kuten hyvät ja monipuoliset viestintätaidot.

Oleellista on se, miten saamme uuteen maakuntavaltuustoon vastuunkantajia ja tulevaisuudenrakentajia kotikuntien puolustajien sijaan. Uusi maakunta ei koostu kunnista. Se on itsehallinnollinen taso kunnan vieressä – ei kunnan ja valtion välissä. Näin ollen ei ole vahvaa näyttöä siitä, että aiemmat tutkimukset esimerkiksi äänestäjien käyttäytymisen suhteen kuntaliitoksissa pätisivät uuteen vaalitilanteeseen.

Samalla kun rakennamme uutta maakuntaa, meidän olisi kyettävä vahvasti uudistamaan mielikuvaamme kaikesta siitä tehtäväkentästä ja palvelutarjonnasta, joista maakunta tulee vastaamaan. Se kun tulee vastaamaan paljon muustakin kuin sosiaali- ja terveydenhoidosta. Katsauksessa tuodaan esiin, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisen yksi tärkeimpiä kysymyksiä on palveluiden sijainti.

Muuttuvassa ja monimutkaisessa ympäristössä rohkenen väittää, että sijainti koskettaa ainoastaan osaa perusterveydenhuoltoa: esimerkiksi neuvola, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja tai lääkärin vastaanotto ovat sellaisia – niitä ihminen saattaa tarvita usein. Näissäkin osin sijainnin merkitystä haastetaan sähköisten menetelmien, kuten nopean tiedonsiirron, kuvantamisen ja etävastaanottoympäristöjen osalta.

Sekä perusterveydenhuollon palveluissa, mutta erityisesti erikoissairaanhoidossa on merkityksellistä se, että palvelu on potilaslähtöistä, osaavaa, ammattitaitoista ja mikä tärkeintä, oikea-aikaista ja tekee kerralla kuntoon -operaatioita ja kuntoutusta.

 

Ehdokastyyppien esteellisyysasiat

Kuten kaikissa vaaleissa, puolueet tavoittelevat maakuntavaaleissakin monipuolisia ehdokaslistoja. Valmistelussa olevan maakuntalain mukaisesti maakuntavaltuuston ehdokkaiden esteellisyysvaatimukset olisivat tiukempia kuin kuntavaalien esteellisyysvaatimukset. Perusteluina on pidetty sitä, että erityisesti yksityiset sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat yhtiöt nostetaan samaan asemaan kuin maakunnan oma palvelutuotanto.

Lain perusteluteksteissä sanotaan, että toisin kuin kuntalain vaalikelpoisuussääntelyn mukaan, esimerkiksi terveyspalveluja tuottavan yksityisen osakeyhtiön toimitusjohtaja ei olisi vaalikelpoinen maakuntavaltuustoon, vaikka yritys ei tuottaisi palveluja kyseisen maakunnan asukkaille.

Demokratian ja puolueiden kannalta asia ei ole yksiselitteisen hyvä, koska se rajaisi huomattavan määrän henkilöitä mahdollisen elinkeinon harjoittamisen tai omistamisensa perusteella vaalikelvottomaksi. Tämä olisi merkittävä askel kohti rajatumpaa vaalikelpoisuutta ja siksi sitä tulisi arvioida laajemmin vaalijärjestelmän kannalta.

Samalla on kuitenkin syytä arvioida, voiko kunnanjohtaja (pormestari) olla ehdokkaana vai onko hän asemansa vuoksi esteellinen maakunnallisessa päätöksenteossa. Kunnanjohtajan (pormestarin) tehtävät sovitaan johtajasopimuksessa, jonka raamit on määritelty kuntalain pykälässä 42. Kun uusi maakunta ei ole enää kuntayhtymä, voi yksittäisen kunnan etu, ainakin yksittäisessä tapauksissa olla ristiriidassa maakunnan edun kanssa.

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Juhlapuhe: Vaasan Partiotytöt 100 vuotta

Vaasan Partiotytöt 100v.
Lauantai 11.11.2017 klo 14.00 Fanny-talolla

Mari-Leena Talvitie, kansanedustaja
Partioparlamentaarikkojen pj.
Ilkan partiolaiset, Pohjolan Pirteät

 

Hyvät Vaasan Partiotyttöjen lippukunnanjohtaja, hallitus ja nykyiset toimijat Hyvät aiemmat lippukunnanjohtajat ja hallitukset, hyvät VPTläiset

Kummityttö Veera sekä muut tulevat VPTläiset

Hyvä juhlayleisö

On ilo ja kunnia olla tänään täällä syntymäkaupungissani teidän kanssanne juhlimassa Vaasan Partiotyttöjä, satavuotiasta lippukuntaa. Omasta puolestani kiitän VPTtä ja erityisesti sihteeri Piia Hannukselaa tästä mieluisasta kutsusta!

Ken tuntee historian, voi ymmärtää nykyisyyttä ja ennustaa tulevaisuutta – on joku tiivistänyt.

Kun saamme olla lippukunnan satavuotisjuhlassa, on hyvä katsahtaa lyhyesti historiaan. Milloin partioliike on alkanut Suomessa ja Vaasassa? Englannissa partioleireistä vuonna 1907 alkanut partiotoiminta levisi vuonna 1910 Suomeen, usealle paikkakunnalle. Jo seuraavana vuonna partioliike kiellettiin, koska Suomi, joka ei ollut vielä silloin itsenäinen, eli niin kutsuttua toista sortokautta. Sen johdosta partiotoimintaa oli jatkettava salassa.

Kun vuonna 1917 ilmapiiri muuttui vapaammaksi, alkoi partiotoiminta näkymään ja niin partiokokoukset kuin leiritoimintaa levisivät. Toukokuussa 1917 pidettiin ensimmäiset yhteiset partiopäivät ja suuri partiojuhla. VPT:n historiikin mukaan on hyvin todennäköistä, että Vaasan Partiotyttöjen perustaja, voimistelunopettaja Sofia Kandelberg oli tuolloin Partiopäivillä mukana. Vaasan Partiotytöt on siis yksin Suomen vanhimmista lippukunnista.

Nykyään partio on maailman ja samaten Suomen suurin nuorisoliike. Partiolaisia on yli 40 miljoonaa yli 200 maassa. Suomessa partiotoiminnassa on yli 65 000 jäsentä, noin 700 lippukunnassa joista ruotsinkielisiä on 60. Viikoittain noin 5000 partioryhmää kokoontuu ympäri maata.

Mikä on partion tavoitteena? Partion tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua jokaisen yksilölliset ominaispiirteensä huomioiden. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Partion tavoitteet ja päämäärät pyritään saavuttamaan monipuolisen tekemisen kautta. Kaiken ytimessä on yhdessä tekeminen. Partiota monipuolisempaa harrastusta saa hakea.

 

Hyvä juhlayleisö

Mitä partio opettaa ja mitä se on ainakin itselle antanut? Ajattelin jakaa kanssanne muutaman kokemuksen ja muiston partiotaipaleelta.

Aloitin partiotoiminnan 30 vuotta sitten, syksyllä -87 tamperelaisessa lippukunnassa, Messukylän metsätytöissä. Laumailtaan menin ensin isosiskoni Sanna-Liisin mukana. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen viikonloppuleirin, jonne en olisi välttämättä uskaltanut ilman isosiskoani.

Muutettuamme jo seuraavana vuonna takaisin lakeuksille, Ilmajoelle, jatkoin partiotoimintaa Ilkan Partiolaisissa. Siellä vartion kautta VJ-kurssille ja lauman- sekä vartionjohtajaksi sekä lippukunnan rahastonhoitajaksi. Suunnitellessa 13 vuotiaana lauma- ja vartioiltoja, oppi paljon vastuusta, suunnitelmallisuutta ja yhteisestä tekemisestä. Niillä opeilla oli helppo toimia niin oppilaskunnassa kuin tukioppilaana. Myöhemmin monet partiossa opitut opit ovat olleet hyödyllisiä myös kaupunginvaltuustossa, vaikuttajana ja jopa eduskunnassa.

Lukion jälkeen muutin Ouluun opiskelemaan. Vaikken enää toiminut lippukunnan rahastonhoitajana, tein opiskeluaikana Ilkan Partiolaisten tiliviennit ja tilinpäätökset – samaten kuin kiltamme tilinpäätökset. Se oli pieni, mutta samalla iso apu kotilippukunnan toimintaan. Se oli myös osoitus siitä, että kun tehtäviä pystytään jakamaan mahdollisimman monelle, ne tulee hoidetuksi mutta kenelläkään ei ole liian isoa taakkaa. Tämä on partiossa, joka on joka hetki vapaaehtoistoimintaa, haastellinen ja mietittävä asia. Miten lippukuntaan löytyy ja miten lippukunta pystyy kasvattamaan toimintaansa monia, eri asioiden osaajia jotka pystyvät jokainen kantamaan kortensa yhteiseen kekoon – koska kaikilla on sama tavoite. Toimiva, monipuolinen ja mukava lippukunta.

Oulussa asuessa en ensin pystynyt opiskeluista ja opiskelijapolitiikasta sitoutumaan oman lauman- tai vartionjohtamiseen. Olin silloin tällöin Pohjolan Pirteissä apujohtajana eli jos joku oli sairaana tai ei jostain syystä päässyt, lupauduin paikkamaan. Parina syksynä kuitenkin huomasin toisen etelä-pohjalaistaustaisen ohjaajan, Väkiparran Hennan kanssa lupautuneeni laumanjohtajaksi, koko kaudeksi. Laumanjohtajuus, kaikessa touhussaan ja säännöllisyydessä on yksi partiotoiminnan tärkein vaihe.

Mitä partioajalta on päällimmäisenä mielessä? Monet uskomattomat kokemukset, yhdessä tekemisine – niin iloine kuin koettelumuksine, palvelualttius sekä tietenkin ihmiset, toiset partiolaiset sekä ystävät.

Suhtautumiseni luontoon ja luonnon tasapainoon on ollut aina luontevaa ja iso osa eämääni – kiitos partion. Partio vaikutti myös opiskelualaan, eli halusin opiskelemaan ympäristötekniikkaa. Sitä kautta se on vaikuttanut myös politiikkaan – suhtautumiseni niin ekologisiin, sosiaalisiin kuin taloudellisiin asioihin on tasapainossa, kiitos partiotaustan.

Kokemuksista päällimmäisinä on ne koettelemusten jälkeiset onnistumiset, kun riukuvessojen kaivuupuuhista vihdoin tuli valmista, lippukuntaleirillä leiriläiset tykkäävät ruuasta, haikilla eksymisen jälkeen löytää vartionsa kanssa seuraavalle rastille, ison suurleirien rakentaminen valmistui ajallaan, vaikka Taruksella ensimmäisten päivien jatkuva sade valtasi savumme, joten se jouduttiin evakuoimaan jo avajaisten jälkeen uuteen paikkaan. Ja monetmonetmonetmuut.

Kaikista on selvitty ja jokainen on osaltaan antanut aimoannoksen kestävyyttä ja rauhallisuutta, kykyä laske kymmeneen, toisaalta periksiantamattomuutta ja taistelutahtoa – ja jälleen kerran sitä yhteistä tekemisen meininkiä, joukkuehenkeä. Hyvät kuulijat, voin sanoa että näille on käyttöä, niin viisi- ja seitsemänvuotiaiden tyttöjen äitinä kuin kansanedustajana. Lähes päivittäin.

Partion kautta saa tutustua moneen uuteen ihmiseen, joihin ei olisi tutustuisi yhtä hyvin missään muualla kuin partiossa. Onko teillä kenties täällä juhlissakin sellaisia ystäviä, joihin olette nimenomaan tutustuneet partion kautta? Tai juhlassa on paikalla joku, joista voi tulla tulevan vuoden aikana uusi ystävä. Partioihanne ystävyyttä yli rajojen – on yksi kantava voima niin partiossa mutta se antaa voimaa arjen myrskyissä, koulun ja opiskelujen myllerryksessä kuin työelämän. Haastajiin meidät jokaisen tämän päivän aikana, juhlan jälkeen puhumaan ja tutustumaan ainakin yhteen ihmiseen, jonka kanssa et ole aiemmin puhunut.

Viime vuosina olen saanut jatkaa partiotoimintaani eduskunnan Partioparlamentaarikoissa, jossa toimin puheenjohtajana. Partioparlamentaarikot koostuvat partiotaustaisista ja partiotoiminnasta kiinnostuneista kansanedustajista, eduskunta-avustajista sekä henkilökunnan edustajista. Toimintaamme kuuluu leiri- ja partioaiheiset vierailut sekä syksyiset Nokipannukahvit ja tehtävämme on edistää partion ja yhteiskunnan vuoropuhelua. Ideoimme yhdessä SPn kanssa Y-trainee ohjelman, jonka viime ja tänä vuonna järjestimme ensimmäistä kertaa. Siinä 25 partiolaista ympäri Suomen, iältään 15-29-vuotiasta pääsivät Y-trainee ohjelmaan jossa he pääsivät tutustumaan niin eduskuntaan kuin ministeriöihin ja tapasivat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja toimijoita sekä oppivat viestinnästä ja vaikuttamista. oli useita yhteisiä viikonloppuja sekä toiminta niin Roihulla kuin Suomi Areenassa. Toivonkin, että Vaasan Partiotytöistä joku kiinnostuisi seuraavasta Y-trainee kurssista, jonka haku aukeaa lähiaikoina.

Partio elää kasvunpolulla. Partioon liittyi viime vuonna noin 13 400 uutta jäsentä. Jäsenistä 54 % on tyttöjä, 46% poikia. Suurin osa yli 20% jäsenistä on sudenpentuja, eli 7–9-vuotiaita partiolaisia. (Ketkä teistä muuten ovat 7, 8, tai 9-vuotiaita?) Koska kasvu on ollut voimakasta, tämä antaa miettimisen aihetta niin lippukunnille kuin koko partioliikkeelle.

Meidän on syytä panosta johtajien mutta erityisesti laumanjohtajien toimintaan ja siihen, miten saisimme mahdollisimman monta nuorta ja aikuista kiinnostumaan tästä partiotoiminnan yhdestä tärkeimmästä tehtävästä. Toiminnasta, jonka kautta voi tarjota partiopolun uusille, aloittaville partiolaisille. Olisiko lippukuntien syytä varautua laumanjohtajien sijaisjärjestelyihin? Nuorille johtajilla esimerkiksi tenttiviikkojen tai aikuisten johtajien osalta työreissujen vuoksi?

Kysynkin nyt, kuka teistä toimii tai on joskus toiminut Vaasan partiotytöissä laumanjohtajana? Pyydän nostamaan käden ylös ja me kaikki huudamme teille perinteisen partiohuudon: AIV rehu-rehu-rehu, turhaan emme kehu-kehu-kehu.

Suomi juhlii, kuten VPT, 100v.juhlavuotta. Juhlavuoden teema on yhdessä. Itsenäisyyspäivän tienoilla meitä kaikkia haastetaan kahvittelemaan lähiyhteisön kanssa, liputtamaan ja valaisemaan sinivalkoisin värein. Pyydän lippukunnanjohtaja Katja Jokista tänne vastaanottamaan tervehdystä ja luovutan nyt pohjalaisvalmisteisen Johan-puun valmistaman Suomi 100v-Suomenlipun. Lämpimät onnentoivotukset VPT:lle vielä kerran!