Puhe Vankilalähetyspäivillä Oulussa

VANKILALÄHETYSPÄIVÄT 2016  Oulu, Keskustan seurakuntatalo

5.11. Klo 13 Päiväjuhla ”Minä annan teille tulevaisuuden”

Mari-Leena Talvitie,
oululainen kansanedustaja, lakivaliokunnan jäsen

 

Hyvät vankilalähetyspäivien järjestäjätahot ja tahojen edustajat

Hyvät osallistujat, hyvät naiset ja miehet

Oli kunnia saada oululaisena toisen vuoden kansanedustajana ja lakivaliokunnan jäsenenä kutsu puhumaan tänne valtakunnallisen vankilalähetyspäivän Päiväjuhlaan – joka järjestetään kotiseurakuntani alueella.

Teema ”Minä annan teille tulevaisuuden” luo meille kaikille ajattelemisen aihetta – millä keinoin voimme kääntää ajatukset tulevaan, sinne jonnekin mistä emme juuri mitään vielä tiedä. Siihen tarvitsemme luottamusta, rohkeutta ja uskoa.

Ajattelun kääntäminen tulevaisuuteen pitää sisällään ja tiedostaa jo elettyjen hetkien ja päivien tapahtumat. Sen, että olemme käsitelleet niitä ja hyväksyneet sen, mikä ei muuksi muutu. Toisaalta samaa viestiä voimme ajatella olevan myös tämän päivän, Pyhäinpäivän sanomassa. Muistamme läheisiämme, jotka eivät ole enää täällä keskuudessamme ja samalla käsittelemme asioita, menetyksiä ja kaipuuta – jotta pystymme ponnistaa vahvempina eteenpäin – sinne jonnekin, tulevaisuuteen.

Pohdin puheessani niitä tekijöitä, jotka kääntävät katsettamme ja toimintaamme tulevaisuuteen – niin yksilön, perheen kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Rakastan erilaisia mietelauseita ja oman tulevaisuususkoni olen tiivistänyt lauseeseen, ”Tulevaisuus kiinnostaa, koska aion viettää loppuelämäni siellä.”

Ihminen – meistä jokainen on toiminnassaan vahvasti tunneperäinen toimija, erityisesti silloin kun turvallisuuden tunnettamme horjutetaan. Kun on vain silmänräpäys aikaa ajatella ennen kuin toimii tai ehkä jälkeenpäin huomaa, ettei tullut ajateltua ollenkaan ennen toimintaa. Vaikka me kuinka haluaisimme olla vain järjellisiä ja tietoihin perustuvia toimijoita – pystymme toimimaan järjen kautta vain silloin, kun kykenemme – edes sen pienen hetken – ajattelemaan, arvioimaan, suunnittelemaan ja siten rakentamaan hieman pohjaa, kivijalkaa sille, miten aikoo toimia.

Suomi on turvallinen maa monella mittarilla mitattuna, niin Euroopan tasolla kuin kansainvälisesti. Silti moni kokee turvattomuutta. Sisäministeriön johdolla valmisteltiin viime keväänä laatuaan ensimmäinen Sisäisen turvallisuuden selonteko, jota eduskunta käsitteli alkukesästä. Tilannekuvaan pohjautuva laaja-alainan strategiatyö on käynnissä ja siihen työhön Sisäministeriö on kutsunut laajasti järjestöjä ja eri alan toimijoita – hyvä niin.

Sisäisen turvallisuuden selontekoa varten keväällä 2015 tehdyistä kansalais- taustakyselyistä jäi mieleen erityisesti se, että suomalaiset kokivat pääosin turvallisuustilanteensa hyväksi – turvallisuuteen vaikuttivat mm. läheiset, perhe, työ, toimeentulo. Kuitenkin asia, joka tuotti turvattomuuden tunnetta  selkeästi kaikkein eniten, oli olla seurassa, jossa läheinen tai joku muu henkilö käytti alkoholia tai päihteitä. Tämä näkyy myös poliisin työmäärässä yhä kasvavina lukuina eli näissä asioissa meidän olisi pystyttävä puuttumaan syihin, ei pelkästään seurauksiin.

Alkoholin käyttöä oon kyettävä ohjaamaan sinne, missä sitä käytettäisiin mieluummin yhteisesti ravintola- ja ruokapaikoissa, ns. valvottujen silmien alla aikuisten kesken eikä kuin hieman piilossa tai salaa kodeissa, joissa liian usein muut erimielisyydet ja riidat yritetään ratkoa sen avulla. Toki myös puhumisella sekä meidän aikuisten esimerkeillä on iso vaikutus. Enää ei onneksi yhteiskunnassamme tarvitse jotain tekosyytä, jos ei halua käyttää alkoholia.

Yksilön, ihmisen kannalta olisi merkityksellistä, miten lähiyhteisö pystyy tukemaan sitä kasvua, jossa rohkeus voittaa ja valtaa tilaa pelon sijaan. Jossa tuetaan turvallisuutta eikä pohdita turvattomuutta. Miten edistetään ja tuetaan yhteisöllisyyttä sen sijaan, että monin eri toimin – aivan kuten huomaamattaan ohjataan ihmisiä yksinäisyyden polulle, yksinäisyyteen. Moni vankilasta vapautunut, entinen vanki kokee varmasti yksinäisyyttä ja juuri se tunne saa helpommin ajautumaan samaan kaveriporukkaan, josta on jo päättänyt erkaantua. Syrjäytetään nuoria ja sitten kerrotaan, että he ovat syrjäytyneet. Jokaisella on kuitenkin halu tulla

nähdyksi,

kuulluksi

– rakastetuksi.

Ennen kuin vanki on vapautumassa, häneltä olisi hyvä kuulla ja hänen kanssaan hyvä keskustella, mitkä asiat hän on kokenut turvattomana ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hänen pelkoihinsa, yksinäisyyteensä sekä puhua niistä asioista ja ihmisistä, jotka pelottavat tuomion suorittamisen jälkeen. Tätä kautta myös toivottavasti löytyisi joku rinnallekulkija. Entinen vanki, jos joku meistä, tarvitsee oman enkelin – oman rinnallekulkijansa. Usealla sellainen voi olla perheen tai ystävän kautta, mutta tässä kohdassa voisi olla myös parannettavaa. Siinä kolmannen sektorin toimijoilla niin kirkoilla kuin eri seurakunnilla, järjestöillä yhdessä yhteiskunnan kanssa on iso ja merkityksellinen rooli jo nyt. Jaksan kuitenkin uskoa, että Suomessa on paljon vapaaehtoisia, jotka haluaisivat tämänkaltaiseen vapaaehtoistyöhön. Uskon, että juuri teitä on tässä salissa. Tässä kuussa järjestettävä vapaaehtoistyön päivä on hyvä mahdollisuus nostaa asiaa myös laajempaan julkiseen keskusteluun.

Entä miten on vangin perheen laita? Usein saatetaan unohtaa, että vanki, joka on vankilassa sovittamassa tekoaan ei ole ainut, joka kärsii tilanteesta. Hänen tekemisensä ei ole hänen lastensa, puolisonsa tai läheisensä syitä, vaikka toki jotkut läheisten aikaisemmat teot, taustat ja asiat ovat saattaneet vaikuttaa tilanteeseen, johon on tultu – esim. läheisiin kohdistuvissa henkilö – tai omaisuusrike. Läheiset joutuvat kantamaan omalta osaltaan seurauksia – usein pitkäaikaisia ja monelta kantilta, niin taloudellisesti ja sosiaalisesti kuin henkisesti ja fyysisesti.

Olisi tärkeä, että pystyisimme yhteiskuntana avoimempaan keskusteluun ja tukemiseen. Tarjoamaan luontevia ja hyviä paikkoja keskusteluihin ja tapaamisiin, niin vankilassa kuin muunlaisessa ympäristössä – nimenomaan elämänkumppaneille, puolisoille, vanhemmille ja perheille. Mahdollisuuksia esimerkiksi vertaistukikeskusteluihin tai ryhmiä, joissa perheet voisivat tavata toisiaan ja vähintään aikuiset pääsisivät keskustelemaan. Vertaistuki eli se, että tapaat muita samassa tilanteessa olevia on erityisen tärkeää. Monet tilastot ovat osoittaneet sen monipuoliset vaikutukset ihmisen hyvinvointiin, arjen jaksamiseen.

Tätä työtä tukee myös ensi vuoden 2017 talousarviotavoitteet, joissa Rikosseuraamuslaitos on nostanut vaikuttavuustavoitteekseen vähentää rangaistusta suorittavien riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Tavoitteena on valmentaa rangaistusta suorittavia rikoksettomaan elämään tukeutuen yhteiskunnan yleisiin palvelujärjestelmiin. Tavoitteena on varmistaa oikeusturva ja yhdenmukaiset käytännöt varmistaminen sekä lisätä suunnitelmallista ja asteittaista vapauttamista.

Yhteiskunnallista keskustelua on viime aikoina ja nyt jo liian pitkään yrittänyt hallita ajan puute, kiire ja monen asian päällekkäinen suorittaminen. Joku voisi kuvata sitä, että  se on suoranaista lyhytnäköisyyttä. Mihin kotimaamme, ensi vuonna 100 vuotista itsenäisyyttä juhliva Suomi on menossa ja mitä se tulevaisuudeltaan haluaa? Sipilän hallituksen hallitusohjelma otsikko on ”Yhdessä rakennettu 2025″. Se on hyvä tahtotila. Rakennettu tarkoittaa sitä, että asioita on suunniteltu, pohdittu, arvioitu ja sovittu, päädytty tai päätetty ryhtyä toimeen.

Hyvinvointiyhteiskuntamme parhaimmat vuodet ovat taakse jääneitä ja siksikin meillä on paljon purettavaa, peruskorjattavaa ja uudelleenrakennettavaa. Niukkojen resurssien aikana olisi meillä vastuunkantajilla oltava viisautta ja rohkeutta tehdä pidempiaikaisia investointeja, katsottava hieman pidemmälle tulevaisuuteen. Ne saattavat näyttää parin tulevan vuoden osalta – eli tämän hallituksen ajalta kalliilta, mutta kas kummaa, säästäisivät resursseja hieman pidemmälle aikavälillä. Jos vaan osaamme katsoa ja kantaa vastuuta sinne tulevaisuuteen.

Olisi kyettävä ottamaan kaikki resurssit mukaan tekemään ja toteuttamaan, nähtävä ennaltaehkäisevän työn merkitys, vertaistukiryhmät ja keskustelujen tärkeys. Kohdata ihminen ihmisenä ja saada hänet mukaan tekemään ja toteuttamaan. Sitä kautta pystymme kääntää katsetta politiikassa ja talousarviotasollakin niihin oleellisiin syihin. Sen sijaan, että hoidamme vain seurauksia. Nyt on viimeinen aika panostaa molempiin, jotta myös seuraukset vähenevät.

Rikosseuraamuslaitoksen ensi vuoden talousarvioesityksessä tuodaan esiin, että jo pitkään jatkunut vankiluvun lasku näyttää pysähtyneen. Vankiluvun arvioidaankin kääntyvän nousuun tämän vuoden jälkeen. Tutkintavankien määrän arvioidaan nousevan noin 30:lla, kun tutkintavankien säilyttämistä poliisin tiloissa lyhennetään vuoden alkupuolella voimaan tulevan lakimuutoksen vuoksi pääsääntöisesti enintään seitsemään vuorokauteen.

Vähennetään vapautumista suoraan suljetuista vankiloista ja lisätään avolaitosten käyttöä. Tavoitteena on, että ensi vuonna valvotussa koevapaudessa on päivittäin keskimäärin 225 vankia. Vankien toimintoihin osallistumista ja sellin ulkopuolella viettämää aikaa sekä henkilökunnan ja rangaistusta suorittavien välistä vuorovaikutusta lisätään.

Yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanon sisältöjä kehitetään. Yhteistyötä vankilan ulkopuolisten palveluja tuottavien toimijoiden, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, työvoimaviranomaisten ja koulutuksen järjestäjien kanssa lisätään.

Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa kehitetään nykyisessä vankilaverkostossa.

Suomessa on vankiloita 26, joista suljettuja laitoksia on 15 ja avovankiloita 11. Lisäksi meillä on Hämeenlinnan lähellä sijaitsevassa Vanajan avovankilassa perheosasto, jossa vangin on mahdollista asua pienen lapsen kanssa. Suomi on kaupungistunut nopeasti, mutta edelleen olemme myös harvaan asuttu ja pitkien etäisyyksien maa. Tämä tietenkin tuo omat vaikeutensa vankien ja heidän perheensä tasapuoliseen kohteluun. Näen tärkeänä, että vankilaverkkomme on syytä olla kansakuntamme ja elinkeinorakenteemme näköinen ja maantiedettämme mukaileva.

Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan Vankien päivittäinen keskimäärä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana koko ajan. Vuonna 2015 vankeja oli keskimäärin 3 068, mikä oli 19 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Ulkomaalaisten vankien määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut yli puolella ja heidän osuutensa kaikista vangeista on noussut 16 prosenttiin. Vuonna 2015 ulkomaalaisten vankien päivittäinen keskimäärä oli 477. Kaikkiaan eri kansalaisuuksia oli 61 eri maasta. Edelleen Suomen vankiluku on Euroopan pienimpiä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä on vankeja suhteellisesti noin 10 kertaa enemmän kuin Suomessa. Muissa pohjoismaissa suhteellinen vankiluku on likimain sama kuin Suomessa.

Loppuun, kun se sopii vähän kuin johdannoksi seuraavaan eli johtaja Ville-Veikko Pohjolan puheenvuoroon – muutama sana eduskunnan lakivaliokunnan vierailusta Pelsoon. Kävimme syyskuun lopussa valiokunnan pj. Kari Tolvasen johdolla tutustumassa Vaalassa sijaitsevaan Pelsoon. Vierailu oli erittäin ajankohtainen, sillä ensimmäiset 60-luvulla rakennetut vankilaosastot olivat päätetty sulkea lokakuun alusta, itse asiasta vierailuamme seuraavana päivänä.

Pelso on maamme ainoa niin kutsuttu ”Green Care” – vankila. Vangit saavat olla ainutlaatuisessa ympäristössä – jossa niin navettatoimet kuin muut maatilan työt kuten myös metsätyöt rytmittävät päiviä ja viikkoja. Ne antavat samalla voimaannuttavia kohtaamisia eläinten kanssa ja tarpeellista elämänsisältöä luonnollisessa, virkistävässä ja puhtaassa ilmassa. Pelso on myös valitettava esimerkki siitä, että mitä jälkeä saadaan kun ei toteuteta sovittuja, tarkoituksenmukaisia peruskorjaushankkeita sovitusti. On säästetty juuri niistä syistä ja siirretty peruskorjaushanketta tuonnemas – ja nyt joudumme maksamaan moninkertaisena työmääränä siitä johtuvia seurauksia. Toivon ja uskon, että asiat saadaan lähiaikoina ratkeamaan ja Pelsossa pystytään jatkamaan sitä hyvää työtä, mitä siellä ainutlaatuisessa luontoympäristössä toteutetaan.

Näillä muutamilla ajatuksilla kiitän mahdollisuudesta puhua ja jakaa kanssanne tämän hetken Vankilalähetyspäivien päiväjuhlassa. Rakastan runoja ja ajatelmia. Loppuun luen ajatelman, jonka sain ystävältäni 10 vuotta sitten. Silloin tuntui, että maailmani oli romahtanut – kun menetin juhannusaamuna äkillisesti rakkaan perheenjäsenen. Mignon McLaughlin on todennut, että ”Ainoa tarvittava rohkeuden laji on se, joka vie sinut tästä hetkestä seuraavaan.”

 

FacebookTwitterGoogle+PinterestTumblrShare

Juhlapuhe Pohjois-Pohjanmaan terveydenhoitajayhdistyksen 70-vuotisjuhlassa

Pohjois-Pohjanmaan terveydenhoitajayhdistys ry 70-vuotisjuhla
Ravintola Hilikku
Sunnuntai 16.10.2016 klo 14
Kansanedustaja Mari-Leena Talvitie

Arvoisa liiton puheenjohtaja
Arvoisa yhdistyksen puheenjohtaja ja hallitus
Hyvä juhlayleisö

”Ken tuntee historian,
voi ymmärtää nykyisyyttä ja
osaa ennustaa tulevaa.”

On ilo ja kunnia saada alueen kansanedustajana tervehtiä omasta ja eduskunnan puolesta juhlivaa Pohjois-Pohjanmaan terveydenhoitajayhdistystä juhlapuheen muodossa ja siten onnitella 70 vuoden ikäistä yhdistystänne. Samalla käytän tilaisuuden kiittääkseni yhdistyksenne aiempia ja nykyisiä aktiiveja ja vastuunkantajia. Jokainen toimiva yhdistys tarvitsee paljon sitoutuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita kantamaan vastuuta yhteisistä asioista, edistäen alan osaamista sekä luoden yhteishenkeä ja tulevaisuudenuskoa ammattikuntaan.

Tämä on yhdistyksenne 70. toimintavuosi. Kun katsahdamme 70 vuotta ajassa taaksepäin isänmaamme tilanteeseen – vuoteen 1946, kohtaamme ajan, jolloin sotavuodet olivat jääneet taakse ja katse oli vahvasti tulevaisuudessa. Ihmisten mielissä ja ajatuksissa oli varmasti monet menetykset – mutta usko, luottamus ja tahto reilusta ja oikeudenmukaisesta Suomesta valtasi sijaa. Oli siis käynnistynyt voimakas ja monitasoinen isänmaan jälleenrakennus ja suomalaiset alkoivat rakentaa pohjoismaista, suomalaista hyvinvointivaltiota. Noina vuosina syntyivät suuret ikäluokat ja Oulun kaupungissa oli noin 30 000 asukasta. Kärpät, tuo puolen Suomen jääkiekkojoukkue oli perustettu saman vuoden alkupuolella.

Vuosisadan vaihteen ja ensimmäisinä vuosikymmeninä toimineet kiertävät hoitajattaret olivat lopettelamassa senkaltaista toimintaa ja tilalle oli tullut terveyssisarlaitos. Nämä nimikkeet muuntuivat sitten 60-luvun lopulla, tarkemmin vuonna 68 terveyskeskusten terveydenhoitajiin.

Terveydenhoitajan tehtävänä läpi yhteiskunnallisten muutosten on ollut aktivoida väestö huolehtimaan ja kantamaan vastuuta omasta terveydestään. Terveydenhuolto on ollut lähellä ihmistä ja sitä sen on oltava jatkossakin. Osana arjessa niin kodeissa, kouluissa, kuin neuvoloissa – mukana ihmisen koko elämänkaaren ajan. Terveyttä edistetään niin yksilön tasolla, kuin perheissä ja lähiyhteisöissä – kuin yhteiskunnallisesti. Kyse voi olla kaavoituksesta ja sitä kautta monipuolisen arkiliikunnan mahdollisuuksista, ei siis ainoastaan neuvola- ja terveydenhoitotoiminnasta.

Viime vuosikymmeninä voisi ajatella, että terveystieto olisi kaikkien saatavilla ja hoksauttajan, neuvojan rooli olisi kaventunut – vaan miten on käynyt? Tiedon tulva onkin yrittänyt sivuuttaa tai peittää alleen oikeanlaisen ja oikea-aikaisen tiedon ja terveydenhoidon henkilökunnan taidoille ja hoksautuksille on lähes yhtä suuri tarve kuin aiemminkin.

Jotta terveydenhoitajalla tai kellä tahansa muulla oman alan osaajalla on mahdollisuus tehdä työtä ja toteuttaa tehtäväänsä mahdollisimman hyvin, on meidän kiinnitettävä rohkenen sanoa enemmän huomioita työhyvinvointiin ja hyvään johtamiseen.

Työhyvinvointi on ratkaisevassa asemassa koskien työn toimivuutta ja ihmisten, niin kansalaisten kuin työntekijöiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Työhyvinvoinnille ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää, vaan sen voidaan katsoa koostuvan monista eri osista ja se on samalla hyvin subjektiivinen kokemus – miten työntekijä itse kokee voivansa tehdä työtä, saavansa siitä arvostusta ja voivansa kehittää työympäristöään. Työhyvinvointiin siis vaikuttavat niin työolot ja -ympäristö, henkilöstön toimivat suhteet kuin myös henkilön oma kokemus asiantuntemuksestaan ja sen kehittymismahdollisuuksista.

Suomessa työhyvinvointia on tutkittu. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt koonnin viime vuosien työhyvinvointi-tutkimuksista. Ongelmana työhyvinvointiin liittyvässä tutkimuksessa on kuitenkin niiden vähäinen jalkautuminen työpaikoille ja toimintatapoihin.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkistaa joka syksy kyselytutkimuksen avulla tehdyn työolobarometrin, joka kertoo palkansaajien työoloista ja miten he sen kokevat. Uusimmasta työolobarometrista syksyltä 2015 käy ilmi, että palkansaajien fyysisistä sairauksista tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja psyykkisistä oireista univaikeudet ovat pitkällä aikavälillä lisääntyneet. Positiivista on se, että suurin osa, 90 prosenttia, palkansaajista on arvioinut työkykynsä hyväksi tai melko hyväksi. Mahdollisuudet oppia ja kehittyä ovat viime vuosina parantuneet, joskin viime vuosina kasvu on tasaantunut. Hyvinvointia lisää myös palkitsevuus ja joustavat työajat, kuten erilaisten elämäntilanteiden huomiointi työ- ja loma-ajoissa sekä mahdollisuudet vaikuttaa työpaikan oloihin, työympäristön – tapaan toimia ja työskennellä.

Työssä jaksamiseen vaikuttaa vahvasti myös muutokset omassa työssä ja muutokset työpaikassa laajemminkin. Työolobarometri kertoo myös, että noin puolella palkansaajista on työpaikalla edellisvuonna otettu käyttöön uusia työmenetelmiä tai tietojärjestelmiä, jotka ovat vaikuttaneet omiin työoloihin.

Valitettavasti sähköisiin työkaluihin osoitetut odotukset nostaa tuottavuutta, helpottaa työtapoja ja uudistaa toimintatapoja ovat jääneet hyvin vaihtelevaksi. Meidän on valjastettava erilaiset sähköiset järjestelmät niin, että käytettävyys on keskiössä, niin suunnittelussa kuin jokapäiväisessä toimessa. 70-vuotisjuhlassa voi sanoa, että sähköisistä palveluista ja tietojärjestelmistä on saatava taloon rehtiä ja reiluja piikoja eikä vain kylällä kauppaa tekeviä isäntiä. Esimerkiksi sote-uudistuksessa on paljon erilaisia mahdollisuuksia hyvin toimiville ja suomalaisia palveleville sähköisille järjestelmille.

Voidaan myös pohtia ja arvioida, miten suuri merkitys hyvällä johtamisella on työhyvinvointiin. Työterveyslaitos on kerännyt johtamisen ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä ja hyviä käytänteitä jakavan oppaan työhyvinvoinnin ja tuottavuuden lisäämiseksi esimiestyön keinoin. Hyvällä johtamisella on vaikutusta työurien pituuteen ja sitä kautta myös siihen, että että väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen muutoksessa kykenemme turvaamaan kansalaisten hyvinvointipalvelut hyvällä tasolla. Työuran alku- että loppupäästä, on huomioitava työuran pidentäminen myös keskeltä – huomioitava on erityisesti joustavat mahdollisuudet perheen ja työelämän yhdistämiseen-

Työelämä on muuntunut kymmenien vuosien virka-ajattelusta työpolkuihin, joissa työtä tehdään lyhyemmissä jaksoissa, useiden eri työnantajien palveluksessa. Harva nuori enää voi ajatella tekevänsä työuransa yhdessä ja samassa työssä tai edes samassa työpaikassa. Työelämä muuttuu ja työmarkkinoiden on muututtava mukana.

Tarvitsemme työpaikoille enemmän vapautta ja vastuuta päättää omista työoloista, toimintatavoista ja esimerkiksi työajoista. Paikallisen sopimisen edistäminen ei saa jäädä enää toimivaksi sanapariksi vailla konkretiaa. Moni pienten lasten äiti tai isä olisi valmis jakamaan lastenhoitoa ja työtä, tekemään niin osa-aikaista työtä kuin lastenhoitoa, kun siihen luodaan reiluja ja joustavia kannustimia ja mahdollisuuksia. Syyttelemällä ei tämäkään asia uudistu vaan tarvitaan monipuolisia ratkaisuvaihtoehtoja. Näistä ratkaisuista hyötyisivät monesti niin koko perhe, työyhteisö kuin kuntatalouskin.

Oulun seutu on siitä ainutlaatuinen, että sen ikärakenne on niin nuori. Keski-ikä Oulussa on reilu 37 vuotta. Olemme ainut kaupunkiseutu, jossa työelämään tulevia nuoria on enemmän mitä pitkän työuran tehneitä, eläkeikään siirtyviä.

Tämä näkyy koulutuspaikkojen niukkuutena, nuorisotyöttömyystilastoissa sekä kaupungin panostuksissa mm. nuorten mahdollisuuksiin päästä ensimmäisiin kesätyöpaikkoihin, oman alan töihin. Oulussa on käytössä mm. nuorten Kesätyösetelit ja oppisopimus koulutuksen kuntalisä. Uskomme, että maan hallituksen linjaus oppisopimuskoulutuksen uudistuksesta koulutussopimukseen auttaa jatkossa Oulun seudun toimijoita. Sopimus ei olekaan työntekijän ja opiskelijan välinen työsopimus vaan koulutuksen järjestän, työnantajan ja opiskelijan välinen koulutussopimus ja tämä parantaa nuoren mahdollisuuksia saada työn ohessa opetusta ja ohjausta, eikä toisin päin.
Hyvät kuulijat

Suomessa suunnitellaan ja rakennetaan tulevina vuosina erittäin laajoja yhteiskuntamme rakenteita ja hallintoa muokkaavia uudistuksia. Rohkenen sanoa, että kyse on suurimmasta kokonaisuudistukseen ensi vuonna 100 vuotta saavuttamamme itsenäisyytemme aikana.

Löysin joku aika sitten muistikirjani ajoilta, jolloin aloitin Oulun kaupunginvaltuutettuna vuoden 2004 kuntavaalien jälkeen. Silloinen hallitus oli lanseeraamassa PARAS-lainsäädännön. Ministerit Heinäluoma, Manninen olivat kertoneet keväällä 2005 meille Pohjois-Pohjanmaan kuntapäättäjille, että tarvitsemme pikaisesti palvelu- ja rakenneuudistukset, sillä väestömme ikääntyy ja palvelutarvetta kasvaa, samaan aikaan kuin suuret ikäluokat ovat eläkeiässä eikä työelämään tule yhtä paljon enää nuoria. Vain nopeiden uudistusten kautta pystymme vastata 2020-luvun ennakoimattomaan ja haasteelliseen tilanteeseen. Miten on käynytkään vuoden 2005 jälkeen?

Nyt – kun jokainen tämän maan eduskuntapuolue on ollut hallituksessa viimeisen vuosikymmenen aikana, ja nyt ollaan jo lähempänä vuotta 2020 kuin 2005. Sipilän hallitus on päättänyt, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus etenee pala palalta. Ensimmäiset lakiluonnokset ovat jo tulleet ja niiden osalta lausuntokierros on käynnissä marraskuun alkuun.

Lähtökohtana on vielä selkeämmin oltava tulevaisuuden sosiaalityön, sairaanhoidon ja terveydenhuollon limittyneisyys ja yhteisvastuu. Niukkojen resurssien aikaan on vastuullista ja välttämätöntä kyetä uudistamaan toimintatapoja aidosti niin kansalaisen ja käyttäjän, asiakkaan kuin työntekijän näkökulmasta – ymmärtäen sen, että yleensä silloin myös veronmaksajan kokonaisnäkökulma tulee huomioiduksi vastuullisesti.

Terveydenhuollolla on merkityksellinen rooli uudistuksessa – tavoitteena kun on vahvistaa perusterveydenhuollon merkitystä ja vaikuttavuutta, nostaa ennaltaehkäisevän hoidon, tiedon ja hoksautuksen roolia. Terveydenhuolto on asiantuntija tällä alueella. Perusterveydenhuollossa kysymys ei ole lääkärin vastaanotolle pääsystä vaan kaikkien ammattilaisten osaaminen on otettavaa käyttöön laajemmin ja vaikuttavammin.

Ennaltaehkäisevän työn rooli on nostettava jalustalle ja sitä on tuettava, monitasoisesti. On kiinnitettävä huomioi syihin ja niiden ennaltaehkäisemiseen sen sijaan että kulutamme resurssit ja taloudelliset panostukset kerta toisensa jälkeen seurausten hoitamiseen. Niukkojen resurssien ja tiukan talouden aikana siihen ei tunnu olevan rohkeutta eikä varaa. Meidän olisi kyettävä kysymään, millaisen laskun maksajaksi me joudumme tulevaisuudessa, jos tämä rohkeus puuttuu.

Alueuudistuksiin kuuluu sote-uudistuksen rinnalla Tulevaisuuden kunta – hanke, jonka vetovastuu on ministeri Anu Vehviläisellä. Neljännen kauden kuntapäättäjänä ja vastuunkantajana on ilo toimia tulevaisuuden kunta-hankkeen parlamentaarisessa eli kaikki puolueet edustettuna olevan työryhmän varapuheenjohtajana. Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirryttyä kunnilta maakunnille, saavat myös kunnat uusia ja ainutlaatuisia mahdollisuuksia erikoistua esimerkiksi sivistyksen ja elinvoiman saralla. Parhaillaan työstämme välillä raporttia tulevaisuuden kunnan tehtävistä ja roolituksessaan. KEskitymme siinä työllisyys- ja elinvoimatekijöihin, hyvinvoinnin, osaamiseen ja sivistyksen edistämiseen sekä kuntademokratian eli kuntalaisten monipuolisen osallistumisen vahvistamiseen. Väliraportti valmistuu ja lähetetään lausuntokierrokselle ensi tammikuussa.

Tulevaisuudessa kunnille on luotava taloudellisia kannustimia rahoituksessa, jotka ohjaavat kuntia panostamaan ennaltaehkäisevään toimintaan, nostamaan katsetta seurauksien hoitamisesta syiden ennaltaehkäisemiseen.

Jotta pystymme toteuttamaan asetettuja uudistuksia, keskeistä on muuttaa ajattelu hallintokeskeisyydestä käyttäjä- ja asiakaslähtöisyyteen. Sote-uudistuksessa keskiöön on hallintohimmeleiden sijaan nostettava ihminen, hänen hyvinvointinsa ja yksilölliset palvelutarpeet. Lähipalvelut on sujuvan arjen perusta – tulevaisuuden kunnassa palvelurakenteen lähtökohtana on se, että palvelut sijaitsevat siellä missä ihmiset ovat, mihin he voivat kulkea ja missä palvelut saavat mahdollisuuden kehittyä. Hyvinvoivan ihmiset ja elinvoimaiset kaupunkiseudut luovat Suomen menestyksen.

Entä mikä on terveydenhoitajan rooli tulevaisuudessa? Terveydenhoitaja on ihmisten kohtaamisen ammattilainen; hoitotyön, terveydenhoitotyön ja kansanterveystyön asiantuntija. Työn menestyksellinen toteutus vaatii hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, ihmistuntemusta. On tärkeää tiedostaa ja tunnistaa muutokset ihmisten elinympäristöissä ja tuntea erilaisten elinolosuhteiden vaikutukset. Toivottavasti terveydenhuollon koulutus tunnistaa tämän jatkuvan tarpeen ja osaa tukea sitä kautta teitä osaamisen kehittämisessä ja ammattissanne.

Näillä ajatuksilla tervehdin teitä juhlayleisö ja juhlivaa yhdistystänne –

Omasta ja eduskunnan puolesta toivotan teille iloista juhlapäivää
vastuullista, ennaltaehkäisevää ja rohkeasti uudistavaa asennetta ja otetta
niin työssänne kuin yhdistystoiminnassa!

Onnentoivotuksen teen yhden eniten käyttämäni lainauksen muodossa. Se on Benjamin Disraelin sitaatti ja sain sen lapualaiselta puolueaktiivi, terveydenhoitaja Johanna Ikolalta – ollessamme molemmin ensi kertaa eduskunta-vaaliehdokkaana, keväällä 2003.

” Menneisyys on viisautta varten,
Nykyhetki kuuluu toiminnalle,
mutta ilolle on varattu tulevaisuus.”

Asunto-osakeyhtiölain muutoksesta vauhtia kiinteistökannan kehitykseen

(Kolumni julkaistu Forum24:ssa 6.10.2016)

Useiden kaupunkikeskusten kehittymistä edistäviä hankkeita hidastaa tai jopa estää purkavaan lisärakentamiseen ja täydennysrakentamiseen kohdistuvat asunto-osakeyhtiölain vaatimukset. Purkavalla lisärakentamisella tarkoitetaan muun muassa sitä, kun rakennusta ei ole kokonaistaloudellisesti järkevää korjata ja ainoa vaihtoehto on rakentaa samalle paikalle uusi rakennus tai myydä rakennusoikeus.

Hankkeissa ongelman muodostaa se, että asunto-osakeyhtiölaki vaatii yhtiökokouksen yksimielisen päätöksen lisäksi jokaisen osakkaan suostumuksen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei eri mieltä olevan tarvitse edes kertoa näkemystään yhtiökokouksessa vaan riittää, ettei anna suostumustaan suunniteltuihin toimenpiteisiin.

Törmäsin lain epäkohtaan toimiessani Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajana, vuosina 11-12. Silloin Oulun ydinkeskustassa oli suunnitteilla useissa kortteleissa purkavaa lisä- ja täydennysrakentamista. Tuntui kohtuuttomalta, että joku pitkitti prosessia tahallaan. Joku rahan toivossa, vaikkei siitä juuri kukaan halunnut puhua. Joku vailla ymmärrystä siitä, mitä kaikkea muuta samalla viivästyi.

Hallitusohjelmaan kirjattiinkin ”Sujuvoitetaan asunto-osakeyhtiön päätöksentekoa peruskorjaus-, esteettömyys- ja täydennysrakentamisessa.” Viime kesäkuussa teimme oululaiskollegojen Sarkkinen, Tuppurainen, Vehkaperä ja Vähämäki kanssa aiheesta kirjallisen kysymyksen.

Oikeusministeri oli vastauksessa samoilla linjoilla todeten, että toteutuessaan purkavan lisärakentamisen arvioidaan tuovan paljon uusia mahdollisuuksia, sekä alueiden käytön että asunto-osakeyhtiöiden hallitseman kiinteistökannan, kehitykseen. Ministeri totesi, että muutokset asunto-osakeyhtiölainsäädäntöön valmistellaan hallituskauden aikana. VTT on selvittänyt yksimielisen päätöksen vaatimuksen lieventämisen seurausvaikutuksia ja julkistaa siitä tulokset jatkovalmistelun tueksi lähiviikkoina.

Päätimme vauhdittaa asiaa tekemällä yhteisen lakialoitteen, johon keräämme parhaillaan yli 100 kansanedustajan tukea. Ehdotamme, että ainakin purkavan lisärakentamisen tilanteessa voitaisiin siirtyä enemmistöpäätöksentekomenettelyyn muuttamalla päätöksenteon vaatimus yksimielisyydestä esimerkiksi 90 prosentin vaatimukseen.

On selvää, että lakiuudistuksessa on turvattava jokaisen osakkaan tietty oikeusasema ja –suoja. Tähän keinoksi ehdotamme esimerkiksi osakeyhtiölain lunastusvelvollisuutta ja –oikeutta vastaavaa mekanismia. Sen tarkoituksena on taata, että jokaisella asunto-osakeyhtiön asunnon tai muun huoneiston omistajalla olisi mahdollisuus saada korvaava asunto tai asunnon hinnan mukainen summa.

Toivotaan, että järki voittaa ja valmistelu etenisi jo tulevan talven aikana.

Mari-Leena Talvitie

Kansanedustaja (kok)

 

Millainen on 2020-luvun uusi kunta?

(Julkaistu Kalevan Eduskunnasta -palstalla 7.9.2016)

Mitä kuntiin jää, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakunnille? Siinä yleisin kysymys, jonka kuulee niin kansalaisilta kuin kuntapäättäjiltä, kun puhutaan valmistelussa olevista alueuudistuksista.

Valtiovarainministeriö on asettanut kaksi työryhmää, jotka valmistelevat Tulevaisuuden kunta-hanketta. Toimin varapuheenjohtajana ministeri Vehviläisen vetämässä parlamentaarisessa työryhmässä. Työstämme vuoden loppuun mennessä väliraportin, jossa määritellään kuntien roolin ja tehtävät sekä asema suhteessa perustettaviin itsehallintoalueisiin, maakuntiin. Kartoitamme ja valmistelemme tarvittavat lainsäädäntömuutokset sekä pitkän aikavälin kuntapolitiikan muutostarpeet.

Hallinnon sijaan on hyvä keskittyä siihen, mistä koostuu ihmisen sujuva arki? Keskeistä on lasten ja nuorten opinpolku ja sitä tukevat toiminnot – päivähoidosta, varhaiskasvatuksesta peruskoulun kautta toisen asteen opintoihin. Kuntalaisen osallisuus, aktiivinen rooli omassa lähiyhteisössä on merkityksellinen. Liikunta- ja kulttuuripuolen mahdollisuudet edistävät niin aktiivista kuntalaisuutta kuin hyvinvointia.

Tulevaisuudessakin kunta vastaa kaavoituksesta ja maapolitiikasta, yhdyskuntapuolen tarjonnasta. Yrittäjyys ja työllisyystoimet yhdessä koulutustarjonnan kanssa ovat työkaluja, joilla luodaan tulevaisuutta huomioiden niin väestön, alueen kuin elinkeinopuolen erityispiirteet.

Kuntien on aika muuntua palveluiden kokonaisvaltaisesta järjestäjästä työllisyyden ja yrittäjyyden moottoriksi, kuntademokratian mahdollistajaksi ja hyvinvoinnin edistäjäksi sekä sivistyksen ja osaamisen vaalijaksi.

Onnistumme, kun korvaamme hallintokeskeisyyttä kansalaisnäkökulmalla, toimija-, yrittäjä- ja käyttäjälähtöisyydellä. Hyödynnämme niin sähköisiä palveluita kuin eläköitymistä ja vapautamme resursseja purkamalla päällekkäistä sääntelyä, kuten asetuksia.

Toivottavasti uusi kunta saa lainsäädäntömuutosten myötä mahdollisuuden erilaistua. Kuntien tehtäväkentässä olisi joustoa ja vapaaehtoisuutta. Kunnat panostaisivat asioihin osin räätälöidysti – niin väestön kuin alueen erityispiirteet huomioiden. Tätä kaipasi useasti Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajana, kun talousarviovalmistelun osalta kuntien liikkumavara on supistettu lähes minimiin.

Oleellista on vastuun ja vapauden tasapaino, osaaminen ja osallistuminen sekä niiden tukeminen. Yhteistyö, kumppanuudet ja sopimukset – teot pidemmän ajan yhteisten tavoitteiden eteen.

Alueuudistukset tarjoavat mahdollisuuden hallittuun muutokseen. Kunhan meillä on riittävästi rohkeutta, vastuullisuutta ja osaamista toteuttaa ne.

Mari-Leena Talvitie
kansanedustaja (kok)

Kokoomuksen Talvitie: Päivähoitomaksujen kevennys helpottaa merkittävästi pienituloisten arkea

Tiedote 2.9.

Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Mari-Leena Talvitie pitää tärkeänä, että päivähoitomaksujen kevennys toteutuu. Hallitus päätti budjettiriihessä perua päivähoitomaksujen korotuksen ja keventää pienituloisten perheiden päivähoitomaksuja. Talvitien mukaan esimerkiksi pienituloinen yksinhuoltaja voi tulevaisuudessa säästää jopa 650 euroa vuodessa päivähoitomaksuissa. 

”Päivähoitomaksujen korotuksen peruutus oli hallitukselta hyvä ja oikeudenmukainen päätös. Se, että samalla päätettiin keventää myös pienituloisten päivähoitomaksuja, oli työvoitto.”, sanoo Talvitie.

”Esimerkiksi jatkossa alle 2200 euroa ansaitseva yksinhuoltaja maksaa jopa 59 euroa vähemmän päivähoitomaksuja kuukaudessa. Yhteensä tästä kertyy merkittävä, noin 650 euron vuosittainen, säästö perheelle.”, jatkaa Talvitie.

Varhaiskasvatusmaksujen kevennyksestä oli pitkin kesää paljon keskustelua. Talvitien mukaan koko tämä arvokeskustelu tarvittiin, jotta korotukset onnistuttiin perumaan ja vieläpä siten, että samalla päätettiin maksukevennyksistä. Kesällä Kokoomuksen puoluekokous päätti, että puolueen pitkän tähtäimen tavoite on siirtyminen maksuttomaan varhaiskasvatukseen. 

”Valtiovarainministeri Orpo onnistui ensimmäisessä budjettiriihessä hyvin. Uskon, että kiitoksen päivähoitomaksukorotusten perumisesta jakaa jokaisen lapsiperheen vanhemmat ”, sanoo Talvitie.

 

Esimerkkejä alennuksista:

1 aikuinen + 1 lapsi, bruttotulot 2200 e/kk: nykyinen maksu 92 e/kk, uusi maksu 33 e/kk. Alennus -59 e/kk.

1 aikuinen + 2 lasta, bruttotulot 2200 e/kk: nykyinen maksu 88 e/kk, uusi maksu 29 e/kk. Alennus -59 e/kk.

1 aikuinen + 1 lapsi, bruttotulot 4400 e/kk: nykyinen maksu 290 e/kk, uusi maksu 286 e/kk. Alennus -4 e/kk.

1 aikuinen + 2 lasta, bruttotulot 4400 e/kk: nykyinen maksu 502 e/kk, uusi maksu 473 e/kk. Alennus -29 e/kk.

2 aikuista + 1 lapsi, bruttotulot 2200 e/kk: nykyinen maksu 44 e/kk, uusi maksu 29 e/kk. Alennus -15 e/kk.

2 aikuista + 1 lapsi, bruttotulot 4400 e/kk: nykyinen maksu 251 e/kk, uusi maksu 249 e/kk. Alennus -2 e/kk.

 

Esimerkkejä perutuista korotuksista:

2 vanhempaa + 1 lapsi, bruttotulot 6600 e/kk: nykyinen maksu 290 e/kk, peruttu uusi maksu 354 e/kk. Peruttu korotus 64 e/kk. (suurin korotus)

2 vanhempaa + 2 lasta, bruttotulot 6600 e/kk: nykyinen maksu 609 e/kk, peruttu uusi maksu 744